Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Näkijänä mukana
Matti Rinne: Kulttuuritoimittaja. Kurkistus elettyyn. Into 2019.
Matti Rinne koki elämänsä teatterielämyksen Kemin kaupunginteatterissa vuonna 1946. Esitys oli Aleksis Kiven Nummisuutarit. Myöhemmin teatteriväki katsoi Rinnettä ylöspäin, kun kuuli tämän nähneen kyseisen Matti Aron ohjaaman klassikon.
Tuo Nummisuutarit muodostui avainkokemukseksi, joka johdatti Rinteen kulttuurin yrttitarhoihin. Hän sanoo tuolloin kaksitoistavuotiaana tunteneensa, että ”taide on totta”.
Myöhemminkin Rinteellä näyttää olleen tuuria olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Vasemmistohumanistina 1960-luvun edistyksen tuuli pullisti hänen urapurtensa purjeita. Rinne ei ollut demari eikä taistolainen; sananvapaus meni hänellä puoluetaktikoinnin edelle. Kun presidentti Kekkonen iski oikeistodemari Simo ”Simppa” Juntusta myllykirjeellä kypärään ja antoi SDP:lle vinkin antaa Simpalle monoa, Rinne toimittajaliiton puheenjohtajana asettui toisinajattelijan tueksi.
1960-luvun kirjasotia Henry Millerin Kravun kääntöpiiristä (1962) Hannu Salaman Juhannustansseihin (1966) Rinne seurasi toimittajana läheltä ja kertoo niistä kiintoisia yksityiskohtia. Hän arvioi, ettei kirjasodissa ollut kyse varsinaisesti kirjallisuudesta vaan oikeasta seksuaalimoraalista. Homma politisoitui. Isänmaan selkärangat uskoivat, että jos seksi vapautuu, Suomi punastuu aatteellisesti.
Keväällä 1959 vasemmistoliberaali Rinne puolusti kotikontuja asevelvollisena kovat konepistoolin piipussa. Hän paimensi putkaan joutuneita jermuja ulkohuusireissuilla. Erästä parimetristä korstoa Rinne todella pelkäsi, mutta tällä konnalla oli fantastiset jutut. Hän suolsi ennen Salamaa samanlaisia saarnoja kuin Juhannustanssien Hiltunen. Jeesustakin kehui sutkiksi, joka vetten päällä kävelijänä oikaisi Genesaretin ympärijuoksussa järven yli. Pian Rinne huomasi, ettei härskiä moottoriturpaa tarvitse pelätä, ja kuunteli hänen tarinoitaan kiinnostuneena.
Sitten 1969 Rinne yllätyksekseen kohtasi saman pahasuisen roikaleen kustantajan juhlilla: kirjailija Jorma Ojaharjun, jo neljän kirjan miehen.
Henkilönä Rinne oli kiltin maineessa, journalistin vainu vei hänet muutaman kerran valan ja politiikan isojen poikien kehiin, missä oli tulla pahasti turpiin. Hän sai Ilta-Sanomien päätoimittajilta kylläkin tukea määrtättyyn rajaan asti, luvan päästää lehteen esimerkiksi 1960-luvun uudistusliikkeiden äänen, mutta Rinteen astuttua todella tärkeille varpaille päätoimittajilta lurahti pupu pöksyyn.
Niin sanotun IB-jutun tuoksinassa 1973 Rinne lähti seikkailemaan kulttuurin ulkopuolelle. Päätoimittaja Olavi Aarrejärvi kuumeni ja käski Rinnettä kiikuttamaan juttunsa Tiedonantajaan. Kyse oli Ruotsin salaisen vakoiluorganisaation hämäräpuuhien julkituonnista. IB vakoili esimerkiksi presidentti Kekkosen yksityiselämää ja Neuvostoliittoa Suomen alueelta. Rinne kertoo, että jutun tuoksinassa lehden johdolle tuli ”ylemmältä taholta” viesti: ”Antakaa palaa.” Hän otaksuu sen tulleen Presidentinlinnasta.
Pertti Klemola paljasti kirjassaan Kenen asialla, SAK? (1975) demarien saaneen suuret setelit työnantajilta ay-taistoihin. Rinne yritti lehteen juttua aiheesta, mutta isänmaallisena urheilumiehenä päätoimittaja Martti Huhtamäki pysäytti painokoneet ja antoi Rinteelle potkut. Ne saatiin peruttua toimittajajärjestöjen voimin. Vuonna 2001 STK:n pomo Tapani Kahri myönsi rahanjaon sosdemeille. Rinne kuittaa: ”Saimme nähdä, että julkinen valehtelu on sallittua, sen paljastaminen ei.”
Rinne oli hyvin verkostoitunut. Sopuisana kaverina hän ystävystyi erilaisten ihmisten kanssa. Ohjaaja Kalle Holmbergilla oli tapana ensi-iltojen jälkeen nollata aivot viinalla, vaimoa tämä huolestutti. Rinne keksi terveellisemmän konstin rentoutua ja vei Kallen kotitilalleen risusavottaan. Hikipäissään keskustelun taso pysyi oikeasti korkeatasoisena.
Rinteen muistelot käy johdatuksesta suomalaisen yhteiskunnan henkiseen modernisaatioon 1950-luvulta alkaen. Rinne ymmärtää, ettei kulttuuri ole omalakinen, muusta elämästä irrallinen hengen sfääri vaan paremminkin sen kuvajainen mutta myös muutoksen airut. Esimerkiksi 1950-luvun modernin runon toimeenpanema kielen hygienisointi 1930-luvun tönkköisänmaallisista fraaseista enteili vavistuksia Suomi-äidin permanentin alla. Vielä pontevammin 1960-luvun kulttuurirähinät ravisuttivat siveyden sipulien nutturoita sosiaalisia muutoksia enteillen. Rinne kontekstualisoi taidokkaasti erillisiltä näyttävät tapahtumat eurooppalaiseen ajan henkeen.
Kiintoisien siinä näkijä, missä tekijä -anekdoottien läpi kirjassa kulkee punaisena lankana kirjoittajansa taito suurten linjojen hahmotukseen. Modernin kulttuurin tuore kerma näkikin Rinteen kyvyt: hänelle uskottiin Eino Leino -seuran ja taiteilija- ja kirjailijajärjestö Kiilan historiikkien laatiminen. Vanha kunnon J. W. von Goethe suvaitsi rykäistä, ettei mikään aikakausi kykene arvioimaan, mitä sen omassa piirissä parhaillaan tehdään. Salaneuvos vinkkasi, että tarvitaan välimatkaa. Rinne on toteuttanut neron ohjetta ja onnistunut.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.
Mullistusta odotellessa
Ensimmäinen meänkielellä totetutettu pitkä fiktioelokuva Valitut saa Suomen ensi-iltansa 21.3.2025. ”Aihevalinta on oiva, vaikka kerronta voisi olla napakampi”, kriitikkomme Matti A. Kemi toteaa.
Varjoja koulukodissa
Visa Koiso-Kanttilan toisen pitkän näytelmäelokuvan Uhma ensi-ilta on suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2.2025. ”Eräänlainen klassikkoelokuva siitä tulee aihevalintansa ja lokaationsa takia”, Matti A. Kemi kirjoittaa.
Solar Filmsin nostalgiapaahdetta
”Ikään kuin vanhana perisyntinä 2000-luvun vaihteen Solar Filmsin elokuviin alun dialogi on epäselvää ja jää elokuvan alkumetreillä sekavan taustaäänityksen jalkoihin.” Häjyt 2 Matti A. Kemin arvioimana.
Jotain suomenruotsalaisesta juhannuksesta uupuu
”Elokuvan intensiteetti laantuu muutamaan otteeseen jopa tylsäksi kuvakerronnaksi saaren vehreydestä.” Kansainvälinen elokuvaversio Tove Janssonin Kesäkirjasta ei täysin vakuuttanutMatti A. Kemiä.
Vain yhdessä olemme mitään
Päätoimittaja on taas kirjoittanut yhden pääkirjoituksen. Hän kuvittelee olevansa optimistinen, mutta se ei ehkä välity.
Kannessa: Ehtymys
Lehden 80-vuotisjuhlanumeron kansiteos on Janne Erkkilän ”Ehtymys”. Teoksen voi nähdä Taivalkosken Päätalokeskuksessa 23.4.–23.5.2025 Erkkilän näyttelyssä Protosynteesi 5.0.
TIEDOTE: Kulttuuri mukaan vaalikeskusteluihin
Pohjoisen kulttuuriorganisaatiot haastavat kulttuurin tekijöitä mukaan kuntavaalikampanjaan pohjoisen kulttuurin puolesta – lue lisää klikkaamalla!
Sujuvaa kerrontaa kolmella tasolla
”Voihan olla, että fiksumpi lukija saa noista keskusteluista enemmän irti kuin tällainen maalaisjuntti”, Eero Ylitalo äimistelee Eero Materon romaanin Laturin paperit kerronnan tasoja.
Mäkelä Vergiliuksena Proustiin
”Mäkelällä on pitkä Proust-perinne. Jo kesällä 1962 kahdenksantoistavuotiaana hän kävi Pariisissa Pére Lachaisen hautausmaalla tämän haudalla.”