Oulu Sinfonian kausikonsertti IV: Konsertto kuin unelma. Madetojan sali 14.10.2021.
Kapellimestari Michał Nesterowicz, sello Senja Rummukainen.
Ohjelma:
Fanny Mendelssohn: Alkusoitto c-duuri
Robert Schumann: Sellokonsertto a-molli, op. 129
Jean Sibelius: Sinfonia nro 1 e-molli, op. 39
Oulu Sinfonia otti todella yleisönsä syksyn neljännessä kausikonsertissa. Michał Nesterowicz (s. 1974) teki odotetun debyyttinsä täydelle salille, ja illan solistina kuullun sellisti Senja Rummukaisen (s. 1994) oli soitettava ylimääräinen päästäkseen poistumaan lavalta konsertin ensimmäisen puoliskon päätyttyä.
Konsertin avausnumerona kuultiin Fanny Mendelssohnin (1805–1847) Alkusoitto c-duuri. Veljensä Felix Mendelssohnin varjoon jäänyt Fanny kärsi aikansa asenteista naisia kohtaan, ja niinpä hänen teoksiaan julkaistiinkin aluksi Felixin nimissä. Fanny Mendelssohnin yli 450 sävellyksen joukossa Alkusoitto c-duuri on ainoa orkesteriteos. Konsertissa se kuultiin hallittuna tulkintana, joskin paras syke jäi puuttumaan.
Robert Schumannin (1810–1856) tuotannossa Sellokonsertto a-molli op. 129 voitaneen katsoa jonkinlaiseksi epäonnistumiseksi. Vuonna 1850 julkiset konsertit olivat vielä harvinaisia ja muodoltaan vakiintumattomia. Yleisön spontaaniuteen lopen kyllästynyt Schumann kirjoitti kolmiosaisen teoksensa osat yhteen, siis tauoitta soitettaviksi, ja teos nousikin suosioon vasta viime vuosisadan lopulla.
Ensimmäinen osa “Nicht zu schnell” on läpileikkaus teoksesta, toinen osa “Langsam” tuo orkesterin soolosellistin ja solistin hetkeksi yhteen ja kolmas osa “Sehr lebhaft” lisää teokseen patarummut. Kiitellyn solisti Senja Rummukaisen soiton varmuus ja linjakkuus hullaannutti yleisön. Suosionosoitukset olivat niin valtavat, että Rummukainen soitti välittömästi ylimääräisenä numerona osan “Sarabande” Johann Sebastian Bachin (1685–1750) Soolosellosarjasta nro 1 g-duuri.
Konsertin päätti Jean Sibeliuksen (1865–1957) Sinfonia nro 1 e-molli op. 39. Teoksen kantaesityksessä 26. huhtikuuta vuonna 1899 Helsingin kaupunginorkesteria johti säveltäjä itse. Sibelius ei ollut teokseensa täysin tyytyväinen, ja orkesteri esitti korjatun version 1. heinäkuuta samana vuonna Robert Kajanuksen johdolla.
Sibeliuksen ensimmäinen sinfonia on ajalleen epätyypillisen yhtenäinen kokonaisuus. Sen osat ovat “Andante ma non troppo – Allegro energico”, “Andante (ma non troppo lento)”, “Scherzo (Allegro)” ja “Finale (quasi una fantasia)”. Teosta onkin mahdoton arvioida osa kerrallaan.
Oulu Sinfonian tulkinta oli mykistävä kokonaisuus. Erityisen vaikuttavaa oli teoksen toisen osan talvisen viiman tuntu, jonka voi nähdä myös kannanottona itseään etsineen Suomen puolesta. Tämän esityksen ansiosta illan kapellimestari Michał Nesterowicz on varmasti aina tervetullut Ouluun.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari “Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi “vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Julkaisemme Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidepalkinnon 24.11.2021 vastaanottaneen Jukka Takalon palkintopuheen Suomen syntymäpäivänä 6.12. sekä painetussa lehdessä 6/2021.
“Koska katsoin elokuvan pressiesityksen sijaan julkisessa näytöksessä, reilun kolmenkymmenen hengen yleisöstä pääsi kerrankin aistimaan välittömiä reaktioita.” Matti A. Kemi katseli Hytin nro 6.
On helppo ymmärtää, miksi kapellimestari Mihhail Gerts on niin suosittu Oulussa. Oulu Sinfonian syksyn viidennessä kausikonsertissa mies viuhtoi menemään kuin Stokowski ikään.
Oulu Sinfonian syksyn 2021 neljännessä kausikonsertissa soolosoittimena kuultiin selloa. Ilkka Kotajärvi todisti Michał Nesterowiczin vahvaa debyyttiesiintymistä orkesterin tahtipuikossa.
“Kannabiskatkuiset, elämässään mahdollisesti lopulta luovuttavat hahmot ovat toiminnassaan ihailtavan periksiantamattomia oman elämänsä sankareita.” Matti A. Kemi arvioi Juho Raution novellikokoelman Sunnuntain rajat.
“Tyhmästi tehty on selvästi tummempisävyisempi kuin yksikään aiemmista [Heidi Silvanin] kirjoista”, Marjo Jääskä kirjoittaa.
“Illiberaaleiksi kääntyneitä populisteja ja kommunitaristeja täytyy käsitellä ymmärtävästi. He ovat usein epäoikeudenmukaisuuden uhreja, eikä heidän käsityksiään kohtaamistaan vääryyksistä muuteta voimakkailla hyökkäyksillä heitä vastaan.” Ville Hytönen arvioi kaksi politiikan professori Jan-Werner Müllerin teosta.
“Kaltiota pyydettiin lähettämään paikalle kaksi henkilöä, mutta Jaakko Laitinen ei yrityksistä huolimatta ehdi saada Rovaniemellä toista koronarokotetta ajoissa, joten hän pääsisi Norjassa ainoastaan karanteenihotelliin (500 kruunua per yö, täysihoito).”
Zorron tarinasta tehty musikaali sai Suomen kantaesityksensä Kajaanissa lokakuun alussa. Kaltiolle musikaalin arvioi Seppo Turunen.
M. A. Nummisen muistelmien ensimmäisessä osassa kuunnellaan Wagneria ja lauletaan Wittgensteinia sekä sukupuolielämän tietoteoksia.
“Ajan kulttuuriset kuilut ja sosiaaliset ristiriidat osoittautuvat hedelmällisiksi. Niittykin käppäilee yliopistolla tummassa puvussa kravatteineen, mutta panee siviilissä päähän kahdet peiliaurinkolasit, toiset silmilleen, toiset lakin lipan päälle.” M. A. Nummisen Helsinkiin arvioi Juhani Rantala.
