Oulu Sinfonian kausikonsertti V: Puolalainen ilta. Madetojan sali 21.10.2021.
Mihhail Gerts kapellimestari, Clara-Jumi Kang viulu.
Ohjelma:
Grażyna Bacewicz: Alkusoitto
Karol Szymanowski: Viulukonsertto nro 1 op. 35
Pjotr Tšaikovski: Sinfonia nro 3 D-duuri op. 29 "Puolalainen"
On helppo ymmärtää, miksi kapellimestari Mihhail Gerts on niin suosittu Oulussa. Oulu Sinfonian syksyn viidennessä kausikonsertissa mies viuhtoi menemään kuin Stokowski ikään. Sen sijaan tähtiviulistin maineessa oleva Clara-Jumi Kang ei minua vakuuttanut.
Konsertin avasi Grażyna Bacewiczin (1909–1969) Alkusoitto. Bacewicz, jonka lapsuudenkodissa kansallinen identiteetti vaihteli perheenjäsenestä riippuen, opiskeli sävellystä muiden muassa Nadia Boulangerin johdolla. Vuodelta 1943 oleva Alkusoitto on säveltäjänsä ensimmäinen orkesteriteos, ja se ripustautuu Sergei Rahmaninovin edustamaan jälkiromantiikkaan siinä täysin onnistumatta.
Konsertin ensimmäisen puoliajan päättänyt Karol Szymanowskin (1882–1937) Viulukonsertto nro 1 op. 35 on looginen valinta Alkusoiton perään. Szymanowskin teoksissa halutaan usein nähdä yhtäläisyyksiä Béla Bartókin ja Igor Stravinskin musiikkiin, mutta minä olen toista mieltä. Yksiosainen Viulukonsertto on olemukseltaan epävarma, jopa kaoottinen. Sen innoittajana oli puolalaisrunoilija Tadeusz Micińskin runo, joka kuvaa räjähtävää riemua onnellisesta rakastumisesta. Minä en huomannut teoksessa merkkiäkään sellaisesta.
Teoksen solisti, viulisti Clara-Jumi Kang (s. 1987) jätti minuun epävarman ja haparoivan vaikutelman. En kuullut hänessä lainkaan sitä synnynnäistä viulistia, jona häntä mainostetaan. Lieneekö johtunut teoksestakin, mutta olisin kaivannut tulkintaan enemmän herkkyyttä – niin, enemmän tulkintaa. Minun oli mahdotonta yhtyä suosionosoituksiin millään tasolla.
Väliajan jälkeen kuultu, konsertin päättänyt Pjotr Tšaikovskin (1840–1893) Sinfonia nro 3 D-duuri op, 29, “Puolalainen” päästi virolaiskapellimestari Mihhail Gertsin (s. 1984) kunnolla valloilleen. Sinfonian lisänimelle ei ole musiikillisia perusteita. Ensimmäinen osa “Johdanto ja allegro” alkaa surumarssin tyylisesti mollissa. Toinen osa “Alla tedesca” on saksalaistyylinen valssi. Myös huilusoololla alkava kolmas osa “Allegro elegiaco” on kolmijakoinen. Neljäs osa “Scherzo” sen sijaan on tasajakoinen, mutta luiskahtaa välillä marssiksi. Viides osa “Finaali (allegro con fuoco)” on merkitty esitettäväksi tempo di polacca. Esitysohje viittaa poloneesiin, Romanovien hovissa suosittuun tanssiin.
Virolaiskapellimestari Gerts saa tästä varsin epäyhtenäisestä, harvoin kuullusta teoksesta paljon irti. Hänen elekielensä lupaa paljon jo ensimmäisen osan alkutahdeista lähtien, ja sen lopulla orkesteri syttyy harvinaisen eloisaksi. Sama toistuu osasta toiseen, kunnes viimeisessä osassa Gerts tuntuu selaavan partituuria kuin pikakelauksella. Orkesteri tuntuu suorastaan pitelemättömältä, kun hän elehtii kuin Leopold Stokowski. Toivotan muun muassa BBC:n sinfoniaorkesteria johtaneen Gertsin tervetulleeksi Ouluun milloin vain.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari “Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi “vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Julkaisemme Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidepalkinnon 24.11.2021 vastaanottaneen Jukka Takalon palkintopuheen Suomen syntymäpäivänä 6.12. sekä painetussa lehdessä 6/2021.
“Koska katsoin elokuvan pressiesityksen sijaan julkisessa näytöksessä, reilun kolmenkymmenen hengen yleisöstä pääsi kerrankin aistimaan välittömiä reaktioita.” Matti A. Kemi katseli Hytin nro 6.
On helppo ymmärtää, miksi kapellimestari Mihhail Gerts on niin suosittu Oulussa. Oulu Sinfonian syksyn viidennessä kausikonsertissa mies viuhtoi menemään kuin Stokowski ikään.
Oulu Sinfonian syksyn 2021 neljännessä kausikonsertissa soolosoittimena kuultiin selloa. Ilkka Kotajärvi todisti Michał Nesterowiczin vahvaa debyyttiesiintymistä orkesterin tahtipuikossa.
“Kannabiskatkuiset, elämässään mahdollisesti lopulta luovuttavat hahmot ovat toiminnassaan ihailtavan periksiantamattomia oman elämänsä sankareita.” Matti A. Kemi arvioi Juho Raution novellikokoelman Sunnuntain rajat.
“Tyhmästi tehty on selvästi tummempisävyisempi kuin yksikään aiemmista [Heidi Silvanin] kirjoista”, Marjo Jääskä kirjoittaa.
“Illiberaaleiksi kääntyneitä populisteja ja kommunitaristeja täytyy käsitellä ymmärtävästi. He ovat usein epäoikeudenmukaisuuden uhreja, eikä heidän käsityksiään kohtaamistaan vääryyksistä muuteta voimakkailla hyökkäyksillä heitä vastaan.” Ville Hytönen arvioi kaksi politiikan professori Jan-Werner Müllerin teosta.
“Kaltiota pyydettiin lähettämään paikalle kaksi henkilöä, mutta Jaakko Laitinen ei yrityksistä huolimatta ehdi saada Rovaniemellä toista koronarokotetta ajoissa, joten hän pääsisi Norjassa ainoastaan karanteenihotelliin (500 kruunua per yö, täysihoito).”
Zorron tarinasta tehty musikaali sai Suomen kantaesityksensä Kajaanissa lokakuun alussa. Kaltiolle musikaalin arvioi Seppo Turunen.
M. A. Nummisen muistelmien ensimmäisessä osassa kuunnellaan Wagneria ja lauletaan Wittgensteinia sekä sukupuolielämän tietoteoksia.
“Ajan kulttuuriset kuilut ja sosiaaliset ristiriidat osoittautuvat hedelmällisiksi. Niittykin käppäilee yliopistolla tummassa puvussa kravatteineen, mutta panee siviilissä päähän kahdet peiliaurinkolasit, toiset silmilleen, toiset lakin lipan päälle.” M. A. Nummisen Helsinkiin arvioi Juhani Rantala.
