Oulu Sinfonian kausikonsertti V: Puolalainen ilta. Madetojan sali 21.10.2021.
Mihhail Gerts kapellimestari, Clara-Jumi Kang viulu.
Ohjelma:
Grażyna Bacewicz: Alkusoitto
Karol Szymanowski: Viulukonsertto nro 1 op. 35
Pjotr Tšaikovski: Sinfonia nro 3 D-duuri op. 29 "Puolalainen"
On helppo ymmärtää, miksi kapellimestari Mihhail Gerts on niin suosittu Oulussa. Oulu Sinfonian syksyn viidennessä kausikonsertissa mies viuhtoi menemään kuin Stokowski ikään. Sen sijaan tähtiviulistin maineessa oleva Clara-Jumi Kang ei minua vakuuttanut.
Konsertin avasi Grażyna Bacewiczin (1909–1969) Alkusoitto. Bacewicz, jonka lapsuudenkodissa kansallinen identiteetti vaihteli perheenjäsenestä riippuen, opiskeli sävellystä muiden muassa Nadia Boulangerin johdolla. Vuodelta 1943 oleva Alkusoitto on säveltäjänsä ensimmäinen orkesteriteos, ja se ripustautuu Sergei Rahmaninovin edustamaan jälkiromantiikkaan siinä täysin onnistumatta.
Konsertin ensimmäisen puoliajan päättänyt Karol Szymanowskin (1882–1937) Viulukonsertto nro 1 op. 35 on looginen valinta Alkusoiton perään. Szymanowskin teoksissa halutaan usein nähdä yhtäläisyyksiä Béla Bartókin ja Igor Stravinskin musiikkiin, mutta minä olen toista mieltä. Yksiosainen Viulukonsertto on olemukseltaan epävarma, jopa kaoottinen. Sen innoittajana oli puolalaisrunoilija Tadeusz Micińskin runo, joka kuvaa räjähtävää riemua onnellisesta rakastumisesta. Minä en huomannut teoksessa merkkiäkään sellaisesta.
Teoksen solisti, viulisti Clara-Jumi Kang (s. 1987) jätti minuun epävarman ja haparoivan vaikutelman. En kuullut hänessä lainkaan sitä synnynnäistä viulistia, jona häntä mainostetaan. Lieneekö johtunut teoksestakin, mutta olisin kaivannut tulkintaan enemmän herkkyyttä – niin, enemmän tulkintaa. Minun oli mahdotonta yhtyä suosionosoituksiin millään tasolla.
Väliajan jälkeen kuultu, konsertin päättänyt Pjotr Tšaikovskin (1840–1893) Sinfonia nro 3 D-duuri op, 29, ”Puolalainen” päästi virolaiskapellimestari Mihhail Gertsin (s. 1984) kunnolla valloilleen. Sinfonian lisänimelle ei ole musiikillisia perusteita. Ensimmäinen osa ”Johdanto ja allegro” alkaa surumarssin tyylisesti mollissa. Toinen osa ”Alla tedesca” on saksalaistyylinen valssi. Myös huilusoololla alkava kolmas osa ”Allegro elegiaco” on kolmijakoinen. Neljäs osa ”Scherzo” sen sijaan on tasajakoinen, mutta luiskahtaa välillä marssiksi. Viides osa ”Finaali (allegro con fuoco)” on merkitty esitettäväksi tempo di polacca. Esitysohje viittaa poloneesiin, Romanovien hovissa suosittuun tanssiin.
Virolaiskapellimestari Gerts saa tästä varsin epäyhtenäisestä, harvoin kuullusta teoksesta paljon irti. Hänen elekielensä lupaa paljon jo ensimmäisen osan alkutahdeista lähtien, ja sen lopulla orkesteri syttyy harvinaisen eloisaksi. Sama toistuu osasta toiseen, kunnes viimeisessä osassa Gerts tuntuu selaavan partituuria kuin pikakelauksella. Orkesteri tuntuu suorastaan pitelemättömältä, kun hän elehtii kuin Leopold Stokowski. Toivotan muun muassa BBC:n sinfoniaorkesteria johtaneen Gertsin tervetulleeksi Ouluun milloin vain.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Andrei Alén ohjasi uuden version Spede-klassikko Hirttämättömistä. Aapo Kukko ei syttynyt 24.5.2023 teattereihin saapuvasta hiekkakuoppawesternist
”Anna joen virrata -elokuvan katsomiskokemus on kipeä, sillä katharsista ei tule. Saamelaisten maaoikeuksia rikotaan häikäilemättä edelleen.” Jenny Kangasvuo arvioi 5.5. elokuvateattereihin saapuvan Ole Giæverin ohjauksen.
Huhtikuun Kaltion kansitaiteilija on iiläinen kuvanveistäjä Sanna Koivisto, jonka retrospektiivinen näyttely Kohtaamisia on esillä Kemin taidemuseossa. Teos ”Myytävänä” (2009) on […]
Rauhasta ja konfliktien rauhanomaisista ratkaisuista puhuminen tuntuu vain vaikeutuvan, vaikka Suomi on vihdoin virallistettu Pohjois-Atlantin liiton jäseneksi. Jo yli neljäsataa […]
Kaltion uutena kolumnistina aloittaa Pohjoisen oopperakomppanian taiteellinen johtaja Jenni Kinnunen, joka musikaalisten projektien ohessa yrittää hoitaa perintömetsää. Haluaisin käyttää mooottorisahaa, […]
Ukrainan sota on yksi esimerkki ihmisen tuhovoimasta ja vimmasta tuhota kaikki. Sodan synnyttämässä katastrofaalisessa tilanteessa yhä useammat ihmiset, organisaatiot ja […]
Kreikan nykyrunouden antologia Aurinkokellon runot ”ovat elämänläheisiä, kriittisiä ja silti harmonisia tulkintoja ihmisistä, olosuhteista ja kaikesta elämän konkretiasta”, Risto Kormilainen ilahtuu kritiikissään.
”Jälkiviisastelua on ihmeen vähän, omia ja etenkin ministeriön virheitäkin myönnetään jälkikäteen auliisti”, Matti A. Kemi huomioi opetusminsteriön kansliapäällikkö Jaakko Nummisen kaksiosaisesta muistelmateoksesta Sivistys-Suomen synty.
”[Johanna] Hulkko piirtää pienten yksityiskohtien avulla tarkkaa ajankuvaa”, sanoo Marjo Jääskä 1970-luvulle Oulun Raksilaan sijoittuvasta romaanista Onnenpäiviä.
”Sallamaan novellien keskiössä on yksilö, yksilön elämä ja mitätöntä ihmiselämää vasten maailman politiikan suuri murros.” Matti A. Kemi arvioi novellikokoelman Elvira Madiganin viimeinen köysi.
”[Keijo] Nevarannan lyriikka on vahvaa kaikessa pienimuotoisuudessaan ja akvarellimaisuudessaan”, kirjoittaa Risto Kormilainen uudelleen julkaistusta kokoelmasta Lintujen silmissä kivien kylmyys.
