Ville Linna (toim.): Chasing Light – The archival photographs and drawings of Paavo Tynell. Toivo publishing 2020.
Paavo Tynellin valaisimet ovat viimeisen vuosikymmenen aikana nousseet korkealle niin esteettisen ihailun kuin rahallisen arvostuksen kohteina. Esimerkiksi Hämeenkyrön kunta sai vanhaa seuraintaloa realisoidessaan Tynellin suunnittelemista juhlasalin valonlähteistä huomattavasti suuremman summan kuin koko kiinteistöstä muuten.
Jo Tynellin aktiivisina suunnittelijavuosina hänen valaisimensa olivat hinnaltaan keskiluokkaisten kotitalouksien tavoittamattomissa. Paavo Tynell (1890–1973) oli työssä taitonsa oppinut taideteollisuuden harjoittaja, jonka tuotantoa myi Oy Taito Ab. Gösta Serlachiuksen rahoituksella vuonna 1918 perustetun yrityksen tarkoitus oli toimia laaja-alaisemmin, mutta 1920-luvun lopulta valaisinjärjestelmien suunnittelu tuli sen päätoimialaksi. Suomen sähköistäminen eteni harppauksin Imatran voimalaitoksen valmistumisen jälkeen, ja lukuisat arvokkaat sisätilat tarvitsivat asianmukaisia sähkölaitteita.
Monet kuuluisat arkkitehdit – Alvar Aalto, Aarne Ervi, Jouko Ylihannu – arvostivat Tynelliä ja pyysivät tätä tekemään arvotiloihin istuvat valonlähteet. Antiikkikauppias Ville Linnan toimittama teos keskittyy esittelemään näitä tilauksesta tehtyjä valaisimia. Englanninkieliseen Chasing light -teokseen kuvamateriaali on kerätty Tynellin arkistoista, mukana on mustavalkoisia valokuvia ja Tynellin piirroksia. Linna on valikoinut teokseen merkittäviä julkisia tiloja, juhlasalien lisäksi myös ravintoloita ja hotelleja. Pohjois-Suomesta mukana on Oulujoen Pyhäkosken ja Jylhämän voimalaitosten vierastiloja sekä Hotelli Pallaksen Matkailumaja.
Eniten huomiota teoksessa saavat Tynellin omaleimaisimmat tuotokset, Lumihiutale-valaisimet. Niistä maailmalla on tätä nykyä huudettu suurimmat vasarahinnat, jopa satojatuhansia euroja. Christiesin huutokauppaluettelossa Lumihiutaletta kuvaillaan talven ylistykseksi. Ravintoloissa ja yksityisklubeilla ne ovat luoneet hienosti tunnelmaa. Näistä valaisimista Tynell sai viimeisinä vuosinaan eniten kyselyjä, mutta luottohopeaseppien jäätyä eläkkeelle hän joutui myymään ei-oota. Pronssin taidokkaan käsittelyn ammattitaito ei säilynyt Suomessa.
Kirja on klassisesti tyylikäs, ja Suomen kirjataiteen komitea valitsikin sen vuoden 2020 kauneimmaksi kirjaksi. Palkitun ulkoasun on suunnitellut Antti Valta. Teoksen pääpaino on arkistoista kerätyissä valokuvissa ja piirustuksissa. Kirjan loppuun on koottu tietoja Tynellin urasta ja tuotannosta. Kiinnostava on erityisesti listaus, johon on kirjattu sisätilat, joissa edelleen voi ihastella Tynellin valaisimia. Seuraavan kerran Kemin Merihovissa käydessä kohottakaa katsetta myös valaisimiin.
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Voihan olla, että fiksumpi lukija saa noista keskusteluista enemmän irti kuin tällainen maalaisjuntti”, Eero Ylitalo äimistelee Eero Materon romaanin Laturin paperit kerronnan tasoja.
”Mäkelällä on pitkä Proust-perinne. Jo kesällä 1962 kahdenksantoistavuotiaana hän kävi Pariisissa Pére Lachaisen hautausmaalla tämän haudalla.”
Risto Kormilainen luki myös Hannu Niklanderin viimeisimmän romaanin ja koki, että ”mukaan on lastattu tarpeettoman paljon korttiotteita ja tiedon runsautta”.
”Holmström onnistuu kuvauksessaan uskottavasti ja on hienoa, että tapahtumapaikkana on pieni maalaiskaupunki Helsingin, Tampereen tai Turun sijaan.” Risto Kormilainen luki Suden lapset.
Markku Envall ”antaa lukijalle tilaa omaan ajatteluun ja kantojen muodostukseen tekstien mietteliäisyydellä sekä arvoituksellisuudella”, kirjoittaa Risto Kormilainen esseekokoelmasta Rajan kahta puolta.
Sodan pauloissa tarkastelee Suomen militarisoitumista parinkymmenen artikkelin verran. Juhani Rantala luki Susanna Hastin ja Noora Kotilaisen toimittaman teoksen.
”Kokeelliseksi elokuvaksi 66 minuuttia lumoaa.” Matti A. Kemillä riittää ylisanoja Mika Taanilan viimeisimmälle Epäonnistunut tyhjyys-teokselle.
Joulukuun numeron kannessa on Tuija Karénin teos ”Kokkotuli” sarjasta Heijastuksia.
Päätoimittaja vaelsi marraskuun lopulla Pikisaareen ja päätti kertoa siitä myös pääkirjoituksessa. Juonipaljastuksena kerrottakoon, että 12.12. reissutoive jäi vain toiveeksi.
Sula tuoksui keväällä lähdön aikana. Lehdet ja havunneulat varisevat kenkieni alla. Paljastunut, kostea maa hengitti jännittyneesti, ja sadevesi valui kanssani […]
Met lähemä pikkuselle reisulle taas. Meän matka kulkee ajassa, paikasta paikhaan, ihmisistä ihmissiin. Ja mulla oon ollu kauvon aikaa hunteeringissa, […]
