Kotiseudulle residenssiin Kyyhöttäjien kanssa
Mira Kankaanrannan ateljeen pöydällä on usein kukkia: neilikoita tai herkkiä, kuivuneita oksia ja nuppuja. Teijolla asuvan kuvataiteilijan työhuone siirtyi marraskuun 2020 ajaksi Kankaanrannan (s. 1983) lapsuuden ja nuoruuden kotikaupunkiin Tornioon osana Aineen taidemuseon Lapin kullanmurut -residenssiprojektia. Kukat ja hennot sävyt toistuvat myös Tornion residenssissä syntyneissä teoksissa.
Kuukauden residenssijaksolla Kankaanranta maalasi, piirsi, raaputti ja leikkasi yhden näyttelyn verran uusia teoksia. Tussipiirrokset ja akvarellit saivat seurakseen kahvilla maalattuja sävyjä ja hentojen teepussin käyttämistä piirrospohjana. Luonto on kaikissa Kankaanrannan uusissa teoksissa voimakkaasti läsnä.
Teosten kuvastossa toistuvat myös merkilliset hahmot, jotka ovat osin ihmisen, osin eläimen muotoisia. Hahmojen kasvot ovat välillä tassumaisten käsien takana peitossa, välillä ne on piirretty tussimusteella erittäin tarkasti. Usein nämä ihmis-eläimet kantavat käsissään (tai tassuissaan) hentoja kasveja. Kankaanrannan mukaan teoksissa on kyse jonkinlaisesta kaipuusta luonnon pariin ja syviin metsiin. Sympaattisia nämä tummat, kippuralla olevat hahmot ainakin ovat. Vaikka musteella maalatut kasvot nousevat pimeästä, eivät hahmot näytä pelottavilta tai aggressiivisilta.
”Ne on Kyyhöttäjiä tai Kyhjöttäjiä”, Kankaanranta avaa hieman hahmojen merkitystä.
Pohjoisessa vietetty residenssijakso toi Kankaanrannan mukaan taiteelliseen työskentelyyn rauhaa sekä toisaalta kaivattua intensiivisyyttä. Teoksia syntyi kuukauden aikana paljon enemmän kuin taiteilija osasi odottaa. Viippola-residenssi on Aineen taidemuseon vieressä sijaitseva Tornion kaupungin omistama vanha peräpohjalaistalo, jonka toinen pääty on remontoitu kokonaan ateljeetilaksi. Vahvat hirsiseinät takaavat hiljaisen työskentelyrauhan, vaikka talo sijaitseekin aivan Tornion keskustassa.
Lapin kullanmurut -näyttely- ja residenssiprojekti myös pilotoi taiteilijoiden välisiä kohtaamisia. Pohjoiseen palannut Kankaanranta tapasi residenssijakson puitteissa Sodankylän Askassa työskentelevän taiteilijan Helena Junttilan. Vaikka taiteilijat edustavat eri sukupolvia, löytyi heidän työskentelystään paljon yhteistä jaettavaa.
Residenssijakson päätteksi Mira Kankaarannan tuotantoa ripustettiin Tornion keskustassa sijaitsevaan vanhaan Avelan kirja- ja paperikauppana tunnettuun taloon rauhalliseksi ja hengittäväksi kokonaisuudeksi. Loppuvuonna 2020 voimaan tulleiden koronarajoitusten myötä näyttelyn avaamista siirrettiin kuluvan vuoden tammikuulle.
Kyyhöttäjät kyyhöttävät nyt sydäntalven pakkasissa.
Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Marja Helander lea okta beakkáneamos Sámi dáiddáriin sihke Suomas ja riikkaidgaskasaččat. Dán čavčča su filmmat leat mielde Muu ry galleriija joavkočájáhusas Čázevuložat […]
Sämikirjálâšvuođâst lii lamaš mielâkiddiivâš ihe, ko illá lii kiergânâm luuhâđ oovdeb kirje, ko čuávuvâš lii jo almostum. Tot lii uáli […]
Lyhyen urani aikana useat erilaiset valtaväestöön kuuluvat kulttuuritoimijat ovat pyytäneet minua yhteistyöhön siten, että olen voinut päätellä kiinnostuksen heränneen keskinkertaisen […]
”Koska vähemmistökielen kirjoitustaito on edelleen harvassa, olen ottanut enemmän vastuuta lehtikirjoitusten tuottamisesta ja niiden kielenhuollosta.” Marja-Liisa Olthuis on yliopistonlehtori ja kirjailija, mutta myös inarinsaamenkielisen Anarâš aavis -lehden toimittaja.
Sigga-Marja Magga pohti duodjin radikaalisuutta talvella 2024 Jouni S. Laitin näyttelyn avajaispuheessaan: ”Laiti pilaa yhteiskuntakritiikissään kauniin esineen”.
”Suomi ja Norja eivät ole kunnioittaneet Tenon tilanteessa saamelaisten itsemääräämisoikeutta, joka todetaan vuonna 2007 hyväksytyssä YK:n Alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevässä julistuksessa.” Saima Visti keskusteli Tenon lohitilanteesta Áslat Holmbergin kanssa.
”Karnevalistisen ja riehakkaan monologitulvan alle kätkeytyy havaintoja ympäröivästä sekä manifestoivaa ja voimaannuttavaa energiaa”, toteaa Matti A. Kemi Badwoman-ryhmän esityksestä Mopo – uusi kevät.
”En ole edelleenkään varma, mikä oli esityksen sanoma. Mitä opimme hullusta taistelutahdosta?” Eppu Meriö arvioi Puolangan Pessimistien kesän 2025 näytelmän Karvanoppamusikaali.
Toista kertaa syyskuussa 2025 järjestetty Pyhä Sana -festivaali esittelee sanataidetta ja musiikkia sekä keskustelee yhteiskunnallisista teemoista. Pentti Järvelin tutustui tapahtuman antiin.
”Websterin dokumentti ei luo sankaritarinoita, ei osoita syyttävää sormea. Ei saarnaa, ei tyrkytä.” Matti A. Kemi katseli Palavan maan.
”On olemassa vaihtoehtoisia tekemisen muotoja – on olemassa tila, jossa voin väittää katsojalle, että minä olen kuvassa metsästyksen haltijan turvaamana. […]
Saamelainen taide on yksi Kaltion 80-vuotisjuhlavuoden teemoista. Tässä numerossa esitellään laajasti 2020-luvun saamelaisia taiteita ja taiteilijoita, jotka toimivat pohjoiskalotin alueella […]
”Lauri-Matti Parppein esikoiselokuvassa törmäytetään klassisen musiikin jäykät säännöt ja avarat konserttisalit kokeellisen musiikin mielikuvituksellisuuteen, jota toteutetaan autotalleissa ja pienissä baareissa.” Jenny Kangasvuon arvioima Jossain on valo joka ei sammu saa juuri ensi-iltansa.
Vaikka sitä markkinoidaan Nauvoon sijoittuvana juhannusaiheisena draamana, jossa ”pilkahtelee huumori”, Elämä on juhla on pikemminkin tragediaa, josta on hankaluuksia löytää minkäänlaisia huumorin pilkahduksia. Matti A. Kemi arvioi leffan.
Katariina Lillqvist has been directing her new animation at Liminka Art School, where her script was also turned into a graphic novel in 2024. Lölä Vlasenko talked to Lillqvist and artist–teacher Tessa Astre about Roma history and creating art.
Lölä Florina Vlasenko sat down with four people of different backrounds to discuss Oulu Theatre’s play Perillä – Destination – الوصول إلى. The article is published in Finnish in print version of Kaltio.
Ján Skaličan stayed in Mustarinda artist residency in March 2025. He ruminates how the experience affected his state of mind. The Finnish translation tof the column is published in the printed Kaltio.
Kirjailija Eeva-Maria al-Khazaali vieraili Ars Kärsämäen avajaisissa. Hän löysi näyttelystä monenlaisia tulkintoja kasvusta.
