
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Kuvareportaasi Ärjänsaaren Taidefestivaalilta 21.–22.7.2018
Kajaanilainen Vaara-kollektiivi kutsui koolle uuden taidefestivaalin Oulujärvelle Ärjänsaareen. Ekologisia teemoja ja esittävää taidetta yhdistänyttä tapahtumaa vietettiin heinäkuun lopussa.
Saareen suuntasi viikonlopun aikana kolmisensataa vierasta ihmettelemään esityksiä, ympäristötaidetta ja asiantuntijakeskusteluja. Vuosittaiseksi perustettu retkeilevä ja roskaton festivaali keräsi kävijöitä ympäri Suomea ja jopa ulkomaita myöten. Vaara toivoo festivaalin kehittyvän kohtaamispaikaksi tulevaisuuden pohdinnalle ympäristömurroksen keskelle.
Oulujärven paratiisisaari Ärjä hurmasi niin taiteilijat kuin ensimmäistä kertaa paikalle eksyneet vieraat. Yksi festarin asiantuntijavieraista, ympäristöahdistuksesta kertovan kirjan Päin helvettiä – ympäristöahdistus ja toivo kirjoittanut Panu Pihkala kiteytti Ärjän kokemustaan blogissaan:
”Olen kiertänyt jo pitkään Suomen luontopaikkoja, mutta tämä on yksi vaikuttavimmista. Noin viiden kilometrin mittainen saari on suuri hiekkakasa: niin suuri, että rantatöyräät ovat paikoitellen monta kymmentä metriä korkeita jyrkänteitä. Havumetsät ovat vanhoja, valoisia ja sammaleisia. Rantanäkymät toivat mieleen – harvinaista kyllä – Kalifornian legendaarisen Big Surin.”
(Lue lisää: https://ekoahdistus.blogspot.com/2018/07/arjan-festarit-veivat-toiseen-maailmaan.html)
Esittävää taidetta valmistui festareille viikon mittaisen residenssityöskentelyn tuloksena. Kuvassa loikoilevat norjalais-suomalaisen näyttelijäkaksikon Kaja Mærk Egeberg ja Mari Pitkänen hahmot, jotka osallistuivat ”Ärjän yö” -esitykseen. Kuva Veikko Leinonen.
Jukka Takalon Kajakkiorkesteri aloitti Säipän rannalla festivaalin ohjelman. Retkikokkailut yhdistyivät Takalon Vaarojen lauluihin. Haastetta sähköttömällä saarella järjestetylle festivaalille toi viikonlopuksi voimaan tullut metsäpalovaroitus, joka pakotti myös trangiakokkailut rantahiekalle kuivasta mäntymetsästä. Kuva Khalid S. M. Imran.
Ärjässä taide yhdistyi asiantuntijakeskusteluihin. Ärjän tulet -keskustelutilaisuudet sytyttivät ajatustenvaihtoa ja keskustelut jatkuivat yleisön ja asiantuntijoiden kesken vireinä virallisen ohjelman ulkopuolella. Kuvan keskellä keskustelemassa vasemmalta lukien Tero Toivanen BIOS tutkijaryhmästä, Veikko Leinonen Vaara-kollektiivista, Lasse Nordlund Valtimon Omavaraopistosta ja Antti Majava BIOS tutkijaryhmästä ja Mustarinda-seurasta. Kuva Khalid S. M. Imran.
Saarta kiertänyt ”Ärjän yö” -esitys alkoi auringonlaskusta, joka peittyi lauantai-illan sumuun. Yleisö seuraamassa ”auringonlaskua” ja vesillä tapahtunutta kohtausta 30 metrisellä Mansikkatörmällä. Kuva Khalid S. M. Imran.
”Ärjän yö” käsitteli sopeutumisen ja sopeutumattomuuden teemaa. Etualalla omalaatuisen luontosuhteen omannut Erkki Johannes Tahvanainen sekä david attenborough seuraavat veteenpalaajien nousua kohden yleisöä. Kuvassa vasemmalta esiintyjät Panu Lyytinen, Saku Koistinen, Sampo Kerola ja Panu Huotari. Kuva Khalid S. M. Imran.
Kuvataiteilijat Riikka Keränen, Niko Tii Nurmi Sipiläinen ja Nabb+Teeri toivat Ärjään ympäristötaidetta. Kuvassa Riikka Keränen yhden teoksensa kimpussa. Kuva Emilia Hyvönen.
Niko Tiin teos levittäytyi Ärjän huusseihin ja sitä riitti niin kauan kuin sitä riitti. Kuva Niko Tii Nurmi Sipiläinen.
Ärjässä haettiin tapaa järjestää retkeilevä ja roskaton festivaali. Metsähallituksen roskattoman retkeilyn periaatteilla ihmiset veivät tuomansa roskat mennessään pois. Vedensaannista huolehti puolestaan saari itsessään. Ärjä on pohjavesialuetta, ja juomavesi saatiin Ärjän kaivosta. Oman lisänsä viikonloppuun toi lauantai-illan ongelma: pitkällinen kuivuus ja yhtäkkinen yleisöryntäys kuivattivat kaivon pariksi tunniksi. Kuva Khalid S. M. Imran.
Ihmisen ja ei-ihmisen rajalla – saari ja ihmisen osa luonnon keskellä saivat taiteilijat käsittelemään post-humanistisia teemoja. Kuvassa yksi Ärjän vallanneita muurahaisista. Kuva Veikko Leinonen.
Muusikko Juho Hannikainen, tuottaja Elsa Lankinen, tanssija Saku Koistinen, kuvataiteilija Riikka Keränen ja lavastaja-esiintyjä Markku Hernetkoski Ärjän ikonisella Säipän hiekkarannalla toukokuussa suunnittelemassa festivaalia.
Pitkistä prosesseista syntyy kestävää jälkeä. Taide ja Ärjän tulevaisuus kietoutuvat Vaara-kollektiivin ja Metsähallituksen suunnitelmissa myös tulevaisuudessa yhteen. Ärjän Taidefestivaali järjestetään ensi vuonna toiseen kertaan. Harkinnassa on myös pidempiaikainen residenssitoiminta saaressa – kunhan saaren kunnostustyöt etenevät seuraavan parin vuoden aikana.
Lisää: arjanfestivaali.fi
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Kollegakriitikot ylistävät elokuvaa kilpaa, mutta minä en tajua miksi.” Matti A. Kemi katsoi Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet ja näki väsähtäneen version ohjaajan aiemmista teoksista.
”Elokuvaa vievät eteenpäin kiehtova ja unenomainen kuvallinen kerronta sekä Westin oma ääni, dialogi esi-isien kanssa”, Sofia Perhomaa toteaa Suvi Westin ja Anssi Kömin dokumentista Máhccan.
”Ja yhä kuumenee. Ihminen on kuitenkin sellainen olento, että se voi edelleen uskoa, että mitään ilmastonmuutosta ei oikeasti tapahdu.”
Elokuun Kaltion kansiteos on still-kuva Arttu Niemisen ja Veera Nevan audiovisuaalisesta teoksesta ”Juuret”. Neva vastaa teoksen äänistä ja Nieminen visuaalisesta ilmaisusta.
Sahaus on ohitse ja pihassa lepää kasa lautaa. Se pitää pinota tapuliin, jotta kevät, tuo puutavaran ihmeellinen fööni, pääsee hoitamaan kuivauksen.
”Tekoälyllä saa ehkä helposti aikaan sattumanvaraisen ja pinnallisesti hienolta näyttävän kuvan, mutta jos yrittää saada sillä aikaan juuri sen, mitä näkee mielessään – oman kuvan – vaatii se usein ainakin kärsivällisyyttä ja työtä, jos ei varsinaisesti taitoa.”
”Kannattaa mennä sisään, sillä tämä saksalaisen Claus von der Ostenin hankkima ja Hampurin taidemuseolle lahjoittama 140 julisteen kokonaisuus on ainutlaatuisen kattava”, Anna-Maija Ylimaula sanoo Taidetalo Kulttuuripankin näyttelystä.
”Vaikka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat aina olleet tärkeässä roolissa hiphopin kehityksessä, historiankirjoitus on heidän osaltaan todella vajavaista”. Kaarne Fredriksson kirjoittaa hiphop-kulttuurin suhteesta queer-yhteisöihin.
Myös menneenä kesänä taidenäyttelyitä on järjestetty paljon ja myös sellaisilla paikkakunnilla, joissa ei ympärivuotisia näyttelytiloja ole. Viidestä näyttelystä Reijo Vallalla jäi kerrottavaa syksyllekin.
”Osumatarkkuudeltaan ja rihloiltaan ensiluokkainen täyskaato”, arvioi Matti A. Kemi syyskuun alussa teattereihin saapuvan Toni Kurkimäen esikoisohjauksen Lapua 1976.