Kuvareportaasi Ärjänsaaren Taidefestivaalilta 21.–22.7.2018
Kajaanilainen Vaara-kollektiivi kutsui koolle uuden taidefestivaalin Oulujärvelle Ärjänsaareen. Ekologisia teemoja ja esittävää taidetta yhdistänyttä tapahtumaa vietettiin heinäkuun lopussa.
Saareen suuntasi viikonlopun aikana kolmisensataa vierasta ihmettelemään esityksiä, ympäristötaidetta ja asiantuntijakeskusteluja. Vuosittaiseksi perustettu retkeilevä ja roskaton festivaali keräsi kävijöitä ympäri Suomea ja jopa ulkomaita myöten. Vaara toivoo festivaalin kehittyvän kohtaamispaikaksi tulevaisuuden pohdinnalle ympäristömurroksen keskelle.
Oulujärven paratiisisaari Ärjä hurmasi niin taiteilijat kuin ensimmäistä kertaa paikalle eksyneet vieraat. Yksi festarin asiantuntijavieraista, ympäristöahdistuksesta kertovan kirjan Päin helvettiä – ympäristöahdistus ja toivo kirjoittanut Panu Pihkala kiteytti Ärjän kokemustaan blogissaan:
”Olen kiertänyt jo pitkään Suomen luontopaikkoja, mutta tämä on yksi vaikuttavimmista. Noin viiden kilometrin mittainen saari on suuri hiekkakasa: niin suuri, että rantatöyräät ovat paikoitellen monta kymmentä metriä korkeita jyrkänteitä. Havumetsät ovat vanhoja, valoisia ja sammaleisia. Rantanäkymät toivat mieleen – harvinaista kyllä – Kalifornian legendaarisen Big Surin.”
(Lue lisää: https://ekoahdistus.blogspot.com/2018/07/arjan-festarit-veivat-toiseen-maailmaan.html)
Esittävää taidetta valmistui festareille viikon mittaisen residenssityöskentelyn tuloksena. Kuvassa loikoilevat norjalais-suomalaisen näyttelijäkaksikon Kaja Mærk Egeberg ja Mari Pitkänen hahmot, jotka osallistuivat ”Ärjän yö” -esitykseen. Kuva Veikko Leinonen.
Jukka Takalon Kajakkiorkesteri aloitti Säipän rannalla festivaalin ohjelman. Retkikokkailut yhdistyivät Takalon Vaarojen lauluihin. Haastetta sähköttömällä saarella järjestetylle festivaalille toi viikonlopuksi voimaan tullut metsäpalovaroitus, joka pakotti myös trangiakokkailut rantahiekalle kuivasta mäntymetsästä. Kuva Khalid S. M. Imran.
Ärjässä taide yhdistyi asiantuntijakeskusteluihin. Ärjän tulet -keskustelutilaisuudet sytyttivät ajatustenvaihtoa ja keskustelut jatkuivat yleisön ja asiantuntijoiden kesken vireinä virallisen ohjelman ulkopuolella. Kuvan keskellä keskustelemassa vasemmalta lukien Tero Toivanen BIOS tutkijaryhmästä, Veikko Leinonen Vaara-kollektiivista, Lasse Nordlund Valtimon Omavaraopistosta ja Antti Majava BIOS tutkijaryhmästä ja Mustarinda-seurasta. Kuva Khalid S. M. Imran.
Saarta kiertänyt ”Ärjän yö” -esitys alkoi auringonlaskusta, joka peittyi lauantai-illan sumuun. Yleisö seuraamassa ”auringonlaskua” ja vesillä tapahtunutta kohtausta 30 metrisellä Mansikkatörmällä. Kuva Khalid S. M. Imran.
”Ärjän yö” käsitteli sopeutumisen ja sopeutumattomuuden teemaa. Etualalla omalaatuisen luontosuhteen omannut Erkki Johannes Tahvanainen sekä david attenborough seuraavat veteenpalaajien nousua kohden yleisöä. Kuvassa vasemmalta esiintyjät Panu Lyytinen, Saku Koistinen, Sampo Kerola ja Panu Huotari. Kuva Khalid S. M. Imran.
Kuvataiteilijat Riikka Keränen, Niko Tii Nurmi Sipiläinen ja Nabb+Teeri toivat Ärjään ympäristötaidetta. Kuvassa Riikka Keränen yhden teoksensa kimpussa. Kuva Emilia Hyvönen.
Niko Tiin teos levittäytyi Ärjän huusseihin ja sitä riitti niin kauan kuin sitä riitti. Kuva Niko Tii Nurmi Sipiläinen.
Ärjässä haettiin tapaa järjestää retkeilevä ja roskaton festivaali. Metsähallituksen roskattoman retkeilyn periaatteilla ihmiset veivät tuomansa roskat mennessään pois. Vedensaannista huolehti puolestaan saari itsessään. Ärjä on pohjavesialuetta, ja juomavesi saatiin Ärjän kaivosta. Oman lisänsä viikonloppuun toi lauantai-illan ongelma: pitkällinen kuivuus ja yhtäkkinen yleisöryntäys kuivattivat kaivon pariksi tunniksi. Kuva Khalid S. M. Imran.
Ihmisen ja ei-ihmisen rajalla – saari ja ihmisen osa luonnon keskellä saivat taiteilijat käsittelemään post-humanistisia teemoja. Kuvassa yksi Ärjän vallanneita muurahaisista. Kuva Veikko Leinonen.
Muusikko Juho Hannikainen, tuottaja Elsa Lankinen, tanssija Saku Koistinen, kuvataiteilija Riikka Keränen ja lavastaja-esiintyjä Markku Hernetkoski Ärjän ikonisella Säipän hiekkarannalla toukokuussa suunnittelemassa festivaalia.
Pitkistä prosesseista syntyy kestävää jälkeä. Taide ja Ärjän tulevaisuus kietoutuvat Vaara-kollektiivin ja Metsähallituksen suunnitelmissa myös tulevaisuudessa yhteen. Ärjän Taidefestivaali järjestetään ensi vuonna toiseen kertaan. Harkinnassa on myös pidempiaikainen residenssitoiminta saaressa – kunhan saaren kunnostustyöt etenevät seuraavan parin vuoden aikana.
Lisää: arjanfestivaali.fi
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Alama tästä: Hyvin tunnettu, kansainvälisestikki tunnettu, taiteilija Anders Sunna (1985) hoksasi tehhä taitenäyttelyn nimelthään Meän Meän Sápmelaš. S’oli näytilä Luulajan […]
Ajattelen: Ukrainaan sotaan lähteneet suomalaiset vapaaehtoiset, Mona Mannevuon Ihmiskone töissä (Gaudeamus 2020), sotien jälkeinen aika, jälleenrakennus ja (taas, edelleen) betonivalumuotit […]
Aika, muistot ja erilaiset nostalgian lajit ovat valtailleet mieleni sopukoita viime aikoina, vaikka yhä enemmän pitäisi yrittää keskittyä kaikenlaiseen tulevaan […]
Suomalais-ranskalainen Sofia Karinen asuu Oulussa. Hänen teoksissaan voin nähdä kuitenkin myös ranskalaista valoa. Jo nuorena piirtämisestä ja maalaamisesta innostunut Karinen […]
Reijo Valta osallistui maaliskuussa 2025 Uumajan LittFestille päätoimittajan kanssa. Ruotsin vanhimmalla ja merkittävimmällä kirjallisuusfestivaalilla oli tänäkin vuonna paljon mielenkiintoisia vieraita.
Kaltion 80-vuotiseen historiaan mahtuu monenlaista kissanhännänvetoa. Juhani Rantala pohtii, mistä kumpusi 1960-luvulla Atte Kalajoen ja Erno Paasilinnan eli Kaltion ensimmäisen ja toisen päätoimittajan välirikko.
”Nälkävuosi on muutenkin juuri sellaista taidetta, jolla persu perustelisi, että kulttuurilta pitäisi leikata loputkin rahat ja suunnata ne ampumaradoille. Lukutaitoinen persu eli sivistysporvari ehkä syyttäisi näytelmää vastuuttomaksi ja epäisänmaalliseksi.”
”Alaviitteet on suppea summaus ajastamme lyyrisesti valotettuna. Se, mikä näyttää säihkyvältä ja sankarilliselta, osoittautuu loppujen lopuksi tomuksi ja tuhkaksi.”
”Teos voisi olla raskasta luettavaa, jos Räinä ei kirjoittaisi niin kauniisti, kirkkaasti ja harkitusti. Karujakaan havaintoja, uutisia tai tutkimustietoja ei pehmennetä, mutta pienintäkään kiivailun tai julistamisen sävyä ei lipsahda mukaan.”
”Hurme ei ole tutkija – vaikka kirja tutkimukselta pitkälti vaikuttaakin – vaan lennokkaan hauska kirjailija, joka panee lukijansa päät pyörälle.”
”[Mikael] Niemi on elänyt tiiviisti kolmen kielen ja kahden kulttuurin keskellä, mikä on muokannut hänestä loistavan sekä monipuolisen kirjailijan, joka hallitsee niin runon kuin proosan lyhyenä ja pitkänä.”
”Pyreneiden niemimaan pohjoisosassa sijaitsee Baskimaan (Euskadi) suurin kaupunki Bilb(a)o. Sinne sijoittaa Ville Hytönen kesähelteisen runoelmansa.”
Luonnonsuojelurikokset ovat Suomessa melko tavallisia eikä niistä jää helposti korvessa kiinni, ellei kohdalle satu osumaan onnekas tutkimussukeltaja. Vesistöbiologi Myyri Sysivesi vie lukijan pinnan alle ja rikospaikalle.
Metsiensuojelu on joukkuelaji, jossa yksi avaintekijä on vapaaehtoinen metsäkartoittaja. Kartoitustyötä tekee pieni aktiivien joukko, johon helsinkiläinen Olli Manninen on kuulunut miltei kolmekymmentä vuotta.
Samalla, kun puolustusvoimat vankistaa turvallisuuden nimissä ”pohjolan linnaketta”, sen hankkeet muuttavat elinympäristöjä ja ekosysteemejä. Kritisoiminen on vaikeaa, sillä kukapa tahtoisi asettua kansallista turvallisuutta vastaan. Rovaniemeläinen Lotta Lautala etsi dilemmaan selvyyttä arktisen maailmanpolitiikan tutkijan Laura Junka-Aikion kanssa.
Onko ”vihreän energian” puhtauden ihannointi edelleen vallankäytön keino sulkea saamelaiset ulos päätöksenteosta yhteiskunnan marginaaliin? Kuka päättää, mikä on puhdasta ja likaista? Eleonora Alarieston essee, julkaistu yhteistyössä Metsäliikkeen kanssa.
Esitetty Lyseon 150-vuotispääjuhlassa
uudistetussa ruokalassa torstaina 17.10.2024
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
