”Charlotte Clermont oli taiteilijaresidenssissä samaan aikaan kanssani”, valokuvaaja Inkeri Jäntti kertoo. Kanadalaisen videotaitelijan muotokuva on mukana Jäntin Mono no Aware -näyttelyssä, joka on kuvattu residenssijaksolla Japanin Fukuokan Studio Kurassa syksyllä 2016.
Tunnistamattomaan ihmiseen on helpompi samaistua”, Jäntti kommentoi kohteen kasvojen rajaamista kuvan ulkopuolelle. ”Kuvaan mielelläni henkilöitä tällä tavalla.”
Jäntti valittiin näyttelyllään 20. Oulunsalo Soi -musiikkijuhlien Vuoden Kuvataiteilijaksi. Mono no Aware on esillä Oulunsalon kirjastossa syyskuun puoliväliin asti.
Japanilainen käsite ”mono no aware” kuvastaa vapaasti suomennettuna hetken haikeutta. ”Se on se lyhytaikainen, suloisen melankolian tunne, jonka kokee, kun näkee jotain kaunista mutta hetkellistä.” Käsite on liitetty Japanin shintolaisuuteen ja erityisesti zen-buddhismin filosofiaan, ja sen nosti laajaan tietoisuuteen Edo-kaudella vaikuttanut kirjallisuusoppinut Motoori Norinaga (1730–1801), jonka mukaan mono no aware on japanilaisen kirjallisuuden ydinolemus.
Inkeri Jäntti valmistui medianomiksi Oulun ammattikorkeakoulusta vuonna 2013. Hän kuvaa niin spontaaneja hetkiä kuin lavastettujakin muotokuvia. Jäntille on tärkeää oivaltaa uutta ja vangita salattuja näkökulmia; erityisesti hylätyt talot ja unohdetut epäpaikat löytävät helposti tiensä Jäntin kuviin. Charlotten muotokuvakin on napattu Studio Kuran läheltä löytyneellä käytöstä poistetulla tai muuten unohtuneella uima-altaalla.
Valokuvaamisen lisäksi Jäntti on toiminut tuottajana ja käsikirjoittajana. Hän on työskennellyt useana vuonna myös Oulunsalo Soi -musiikkijuhlien festivaalikuvaajana.
Oulunsalo Soin Vuoden Kuvataiteilija, Inkeri Jäntti: Mono no Aware Oulunsalon kirjastossa (Karhuojantie 2) 16.8.–15.9., www.photonorth.fi.
Lisää osoitteessa www.inkeri-jantti.com.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Andrei Alén ohjasi uuden version Spede-klassikko Hirttämättömistä. Aapo Kukko ei syttynyt 24.5.2023 teattereihin saapuvasta hiekkakuoppawesternist
”Anna joen virrata -elokuvan katsomiskokemus on kipeä, sillä katharsista ei tule. Saamelaisten maaoikeuksia rikotaan häikäilemättä edelleen.” Jenny Kangasvuo arvioi 5.5. elokuvateattereihin saapuvan Ole Giæverin ohjauksen.
Huhtikuun Kaltion kansitaiteilija on iiläinen kuvanveistäjä Sanna Koivisto, jonka retrospektiivinen näyttely Kohtaamisia on esillä Kemin taidemuseossa. Teos ”Myytävänä” (2009) on […]
Rauhasta ja konfliktien rauhanomaisista ratkaisuista puhuminen tuntuu vain vaikeutuvan, vaikka Suomi on vihdoin virallistettu Pohjois-Atlantin liiton jäseneksi. Jo yli neljäsataa […]
Kaltion uutena kolumnistina aloittaa Pohjoisen oopperakomppanian taiteellinen johtaja Jenni Kinnunen, joka musikaalisten projektien ohessa yrittää hoitaa perintömetsää. Haluaisin käyttää mooottorisahaa, […]
Ukrainan sota on yksi esimerkki ihmisen tuhovoimasta ja vimmasta tuhota kaikki. Sodan synnyttämässä katastrofaalisessa tilanteessa yhä useammat ihmiset, organisaatiot ja […]
Kreikan nykyrunouden antologia Aurinkokellon runot ”ovat elämänläheisiä, kriittisiä ja silti harmonisia tulkintoja ihmisistä, olosuhteista ja kaikesta elämän konkretiasta”, Risto Kormilainen ilahtuu kritiikissään.
”Jälkiviisastelua on ihmeen vähän, omia ja etenkin ministeriön virheitäkin myönnetään jälkikäteen auliisti”, Matti A. Kemi huomioi opetusminsteriön kansliapäällikkö Jaakko Nummisen kaksiosaisesta muistelmateoksesta Sivistys-Suomen synty.
”[Johanna] Hulkko piirtää pienten yksityiskohtien avulla tarkkaa ajankuvaa”, sanoo Marjo Jääskä 1970-luvulle Oulun Raksilaan sijoittuvasta romaanista Onnenpäiviä.
”Sallamaan novellien keskiössä on yksilö, yksilön elämä ja mitätöntä ihmiselämää vasten maailman politiikan suuri murros.” Matti A. Kemi arvioi novellikokoelman Elvira Madiganin viimeinen köysi.
”[Keijo] Nevarannan lyriikka on vahvaa kaikessa pienimuotoisuudessaan ja akvarellimaisuudessaan”, kirjoittaa Risto Kormilainen uudelleen julkaistusta kokoelmasta Lintujen silmissä kivien kylmyys.
