Korjaamontien treenikset purku-uhan alla
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Charlotte
”Charlotte Clermont oli taiteilijaresidenssissä samaan aikaan kanssani”, valokuvaaja Inkeri Jäntti kertoo. Kanadalaisen videotaitelijan muotokuva on mukana Jäntin Mono no Aware -näyttelyssä, joka on kuvattu residenssijaksolla Japanin Fukuokan Studio Kurassa syksyllä 2016.
Tunnistamattomaan ihmiseen on helpompi samaistua”, Jäntti kommentoi kohteen kasvojen rajaamista kuvan ulkopuolelle. ”Kuvaan mielelläni henkilöitä tällä tavalla.”
Jäntti valittiin näyttelyllään 20. Oulunsalo Soi -musiikkijuhlien Vuoden Kuvataiteilijaksi. Mono no Aware on esillä Oulunsalon kirjastossa syyskuun puoliväliin asti.
Japanilainen käsite ”mono no aware” kuvastaa vapaasti suomennettuna hetken haikeutta. ”Se on se lyhytaikainen, suloisen melankolian tunne, jonka kokee, kun näkee jotain kaunista mutta hetkellistä.” Käsite on liitetty Japanin shintolaisuuteen ja erityisesti zen-buddhismin filosofiaan, ja sen nosti laajaan tietoisuuteen Edo-kaudella vaikuttanut kirjallisuusoppinut Motoori Norinaga (1730–1801), jonka mukaan mono no aware on japanilaisen kirjallisuuden ydinolemus.
Inkeri Jäntti valmistui medianomiksi Oulun ammattikorkeakoulusta vuonna 2013. Hän kuvaa niin spontaaneja hetkiä kuin lavastettujakin muotokuvia. Jäntille on tärkeää oivaltaa uutta ja vangita salattuja näkökulmia; erityisesti hylätyt talot ja unohdetut epäpaikat löytävät helposti tiensä Jäntin kuviin. Charlotten muotokuvakin on napattu Studio Kuran läheltä löytyneellä käytöstä poistetulla tai muuten unohtuneella uima-altaalla.
Valokuvaamisen lisäksi Jäntti on toiminut tuottajana ja käsikirjoittajana. Hän on työskennellyt useana vuonna myös Oulunsalo Soi -musiikkijuhlien festivaalikuvaajana.
Inkeri Jäntti: Haikyo, 2016
Inkeri Jäntti: Nakasu, 2016
Inkeri Jäntti: Shrine, 2016
Oulunsalo Soin Vuoden Kuvataiteilija, Inkeri Jäntti: Mono no Aware Oulunsalon kirjastossa (Karhuojantie 2) 16.8.–15.9., www.photonorth.fi.
Lisää osoitteessa www.inkeri-jantti.com.
Maisemia saamelaisen nykytaiteen rinteiltä
Saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely Eanangiella – Maan kieli on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden kohokohdista. Jenny Kangasvuo tutustui näyttelyyn.
European Capital of Culture: Next Stop – Elections
What lies beneath the shiny surfaces of Capital of Culture project? Lölä Florina Vlasenko ruminates on the feelings of Oulu artists and cultural workers on the ground level. [The article is written in March 2026.]
Meän Periferian yhteisöllinen syli on avara, innostava ja lämmin
Meän Periferia avasi toimintansa Meän Kulmassa Kemin keskustassa vuonna 2025. Mitä siellä tapahtuu? Anu Kolmonen kertoo.
Yhteinen hyvä
”Äiti soittaa. Pelkään pahinta. Vastaan.”
Jenni Kinnusen kolumni.
Mitä kulttuuripääkaupungistani halutaan kertoa ulkomaalaisille
Oulun kulttuuripääkaupunkivuosi avattiin tammikuun puolivälissä. Kaltion Matti A. Kemi vietti viikonlopun kansainvälisen median edustajille räätälöidyssä ohjelmassa.
Keikalta keikalle, riimistä joikuun, livđestä leu’ddiin
Jenny Kangasvuo seurasi alkuvuonna Oulu2026:n Risku-ohjelmakokonaisuutta: ”Rájehis, ealli sámekultuvra” eli rajaton, elävä saamelaiskulttuuri.
Kulttuurivuoden 40 ensimmäistä päivää
Miltä näytti Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden alku kuvataidekriitikon silmiin? Leena Kangas kirjoitti Kaltiolle tunnoistaan ja kokemuksistaan.
Kyllä luonto puuhun ajaa
Jossain lähitulevaisuudessa ihmiset elävät skandinaavisen sisustustyylin mukaisissa sisätiloissa ja ainoa kosketus ulkoilmaan on roskalaatikoiden luona. Reijo Valta arvioi 2.4.2026 ensi-iltansa saaneen Oravan.
Tampereen elokuvajuhlilla nähtiin palkitun Rúnar Rúnarssonin vaikuttavaa taidetta
Eros Gomorralainen katseli 56. Tampereen elokuvajuhlilla sarjan Rúnar Rúnarssonin elokuvia, niin lyhyitä kuin pitkiä. Islantilaisen Rúnarssonin teoksissa tutkitaan usein suuria elämänmuutoksia.
Unelmat ja painajaiset kohtaavat tulevaisuuden Oulussa
”Xulu202x-projekti haluaa valaa tulevaisuudenuskoa paikallisiin nuoriin mutta törmää samaan aikaan kylmiin realiteetteihin ja ongelmiin, jotka vaikeuttavat unelmointia.” Marlene Hyyppä arvioi projektin pääteoksen S.I.E.L.L.Ä.
Eurooppatie 75 Välimereltä Jäämerelle
Kaltio ry osallistuu myös kulttuuripääkaupunkivuoden tekemiseen. Taiteilijajärjestö MUU ry:n kanssa toteutettava hanke ”E75 Taidebussi” (tai englanniksi E75 Art Bus) halkoo Euroopan Välimereltä Jäämerelle.
Kannessa: Ducica
Valokuvaaja Jaakko Heikkilän retrospektiivinen näyttely Ja minusta tuli ihminen esittelee Heikkilän laajaa tuotantoa. Näyttely on avoinna Aineen taidemuseossa Torniossa elokuun loppuun saakka.
Tasapainottelua
”Samanlaista tasapainotteluahan elämä lienee myös muilla taidetta ja kulttuuria tekevillä.” Päätoimittaja ajattelee taas taiteen sijasta rahaa.
Isäsarjan loppu
”Silti voi vain kehua, kuinka taitavasti kirjailija kuljettaa Weijon maallisen vaelluksen päätökseen.” Hannu Niklanderin Loivaa alamäkeä -sarjan viimeinen osa Kodit ja asunnot miellytti Timo Tossavaista.
Romaanidebyytti luo identiteetin asetukset ja alustat uudesti
”Stailattu nykykieli elävöittää huolellista kokonaisuutta”, mutta ”tarinan draamallinen jännite uhkaa hetkittäin puutua”. Maija Jelkänen arvioi Iida Aikion esikoisromaanin Muoviaurinko – Muitalus čálgama birra.
Metsäntutkimuksen usva ja hähmä
”Metsäteollisuuden edessä rähmällään oleva tiedeyhteisö rinnastuu toimintatavoiltaan niin kulttiin kuin mafiaan.” Tuomo Pirttimaa luki Teemu Kaskisen romaanin Yö ja usva.
Syntipukkitalous: Omelasista nykyajan politiikkaan
”Jokaisena yhteiskunnallisen epävarmuuden, taantuman ja kriisin aikana syntipukin ajatus nousee uudelleen esiin.” Suomeen ja Kokkolaan muuttanut Mousa pohtii maailman tilannetta.
Salmenperä tutkiskelee jälleen ihmisyyttä
”Vaikka elokuvassa ei oikeastaan tapahdu juuri mitään, se pitää mainiosti otteessaan”, Kaltion kriitikko Matti A. Kemi toteaa Aleksi Salmenperän Isänpäivästä.