Charlotte

Charlotte Clermont oli taiteilijaresidenssissä samaan aikaan kanssani”, valokuvaaja Inkeri Jäntti kertoo. Kanadalaisen videotaitelijan muotokuva on mukana Jäntin Mono no Aware -näyttelyssä, joka on kuvattu residenssijaksolla Japanin Fukuokan Studio Kurassa syksyllä 2016.

Tunnistamattomaan ihmiseen on helpompi samaistua”, Jäntti kommentoi kohteen kasvojen rajaamista kuvan ulkopuolelle. ”Kuvaan mielelläni henkilöitä tällä tavalla.”

Jäntti valittiin näyttelyllään 20. Oulunsalo Soi -musiikkijuhlien Vuoden Kuvataiteilijaksi. Mono no Aware on esillä Oulunsalon kirjastossa syyskuun puoliväliin asti.

Japanilainen käsite ”mono no aware” kuvastaa vapaasti suomennettuna hetken haikeutta. ”Se on se lyhytaikainen, suloisen melankolian tunne, jonka kokee, kun näkee jotain kaunista mutta hetkellistä.” Käsite on liitetty Japanin shintolaisuuteen ja erityisesti zen-buddhismin filosofiaan, ja sen nosti laajaan tietoisuuteen Edo-kaudella vaikuttanut kirjallisuusoppinut Motoori Norinaga (1730–1801), jonka mukaan mono no aware on japanilaisen kirjallisuuden ydinolemus.

Inkeri Jäntti valmistui medianomiksi Oulun ammattikorkeakoulusta vuonna 2013. Hän kuvaa niin spontaaneja hetkiä kuin lavastettujakin muotokuvia. Jäntille on tärkeää oivaltaa uutta ja vangita salattuja näkökulmia; erityisesti hylätyt talot ja unohdetut epäpaikat löytävät helposti tiensä Jäntin kuviin. Charlotten muotokuvakin on napattu Studio Kuran läheltä löytyneellä käytöstä poistetulla tai muuten unohtuneella uima-altaalla.

Valokuvaamisen lisäksi Jäntti on toiminut tuottajana ja käsikirjoittajana. Hän on työskennellyt useana vuonna myös Oulunsalo Soi -musiikkijuhlien festivaalikuvaajana.

Oulunsalo Soin Vuoden Kuvataiteilija, Inkeri Jäntti: Mono no Aware Oulunsalon kirjastossa (Karhuojantie 2) 16.8.–15.9., www.photonorth.fi.

Lisää osoitteessa www.inkeri-jantti.com.

Vanhuuden malleja eri ikäluokille

2/2020

Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.

  • Jenny Kangasvuo
Kaltio – Kolumni

Vain väsymyksestä johtuvaa

5/2024

”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.

  • Jenni Kinnunen

Pääskyparvi taivaan räystään alla

5/2024

”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”

  • Rita Magga-Kumpulainen
Kaltio – Kolumni

Kaupat

1-2/2025

”Hän on suulas mies, muttei pahalla tavalla. Kuuntelen Karin savolaista poljentoa, kun hän puhuu rauhoittavaan sävyyn siitä, miten ’puita pittää metässä olla’. Ajattelen: näin sitä kauppoja tehdään.”
Jenni Kinnusen kolumni pohtii puita.

Kylässä kylästä kylään

1-2/2025

Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen viettivät kolme kuukautta residenssissä New Yorkissa. Kaltion palstalla he haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.

  • Miina Kaartinen
  • Sanna Ritvanen
Kaltio – Kirja-arvio

Sanojen äiti on kaasu

1-2/2025

”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.

  • Aapo Kukko