Ville Linna (toim.): Chasing Light – The archival photographs and drawings of Paavo Tynell. Toivo publishing 2020.
Paavo Tynellin valaisimet ovat viimeisen vuosikymmenen aikana nousseet korkealle niin esteettisen ihailun kuin rahallisen arvostuksen kohteina. Esimerkiksi Hämeenkyrön kunta sai vanhaa seuraintaloa realisoidessaan Tynellin suunnittelemista juhlasalin valonlähteistä huomattavasti suuremman summan kuin koko kiinteistöstä muuten.
Jo Tynellin aktiivisina suunnittelijavuosina hänen valaisimensa olivat hinnaltaan keskiluokkaisten kotitalouksien tavoittamattomissa. Paavo Tynell (1890–1973) oli työssä taitonsa oppinut taideteollisuuden harjoittaja, jonka tuotantoa myi Oy Taito Ab. Gösta Serlachiuksen rahoituksella vuonna 1918 perustetun yrityksen tarkoitus oli toimia laaja-alaisemmin, mutta 1920-luvun lopulta valaisinjärjestelmien suunnittelu tuli sen päätoimialaksi. Suomen sähköistäminen eteni harppauksin Imatran voimalaitoksen valmistumisen jälkeen, ja lukuisat arvokkaat sisätilat tarvitsivat asianmukaisia sähkölaitteita.
Monet kuuluisat arkkitehdit – Alvar Aalto, Aarne Ervi, Jouko Ylihannu – arvostivat Tynelliä ja pyysivät tätä tekemään arvotiloihin istuvat valonlähteet. Antiikkikauppias Ville Linnan toimittama teos keskittyy esittelemään näitä tilauksesta tehtyjä valaisimia. Englanninkieliseen Chasing light -teokseen kuvamateriaali on kerätty Tynellin arkistoista, mukana on mustavalkoisia valokuvia ja Tynellin piirroksia. Linna on valikoinut teokseen merkittäviä julkisia tiloja, juhlasalien lisäksi myös ravintoloita ja hotelleja. Pohjois-Suomesta mukana on Oulujoen Pyhäkosken ja Jylhämän voimalaitosten vierastiloja sekä Hotelli Pallaksen Matkailumaja.
Eniten huomiota teoksessa saavat Tynellin omaleimaisimmat tuotokset, Lumihiutale-valaisimet. Niistä maailmalla on tätä nykyä huudettu suurimmat vasarahinnat, jopa satojatuhansia euroja. Christiesin huutokauppaluettelossa Lumihiutaletta kuvaillaan talven ylistykseksi. Ravintoloissa ja yksityisklubeilla ne ovat luoneet hienosti tunnelmaa. Näistä valaisimista Tynell sai viimeisinä vuosinaan eniten kyselyjä, mutta luottohopeaseppien jäätyä eläkkeelle hän joutui myymään ei-oota. Pronssin taidokkaan käsittelyn ammattitaito ei säilynyt Suomessa.
Kirja on klassisesti tyylikäs, ja Suomen kirjataiteen komitea valitsikin sen vuoden 2020 kauneimmaksi kirjaksi. Palkitun ulkoasun on suunnitellut Antti Valta. Teoksen pääpaino on arkistoista kerätyissä valokuvissa ja piirustuksissa. Kirjan loppuun on koottu tietoja Tynellin urasta ja tuotannosta. Kiinnostava on erityisesti listaus, johon on kirjattu sisätilat, joissa edelleen voi ihastella Tynellin valaisimia. Seuraavan kerran Kemin Merihovissa käydessä kohottakaa katsetta myös valaisimiin.
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
6.5.2022 ensi-iltansa saanut John Websterin dokumentti The Happy Worker esittää, miten työelämä on kehittynyt niin kurjaksi, että sitä toivoisi lähinnä viholliselleen – jos vain heräisi näkemään, millaiseksi työarki on muuttunut.
Oulun teatterin Jäniksen vuodessa toiset osat toimivat, toiset taas eivät, mutta eheää kokonaisuutta se ei Kaltiolle näytelmän arvioineen Antti Viitalan kokemuksessa saavuttanut.
”Ymmärrän ironisen etäisyyden tarpeen erotiikan kuvauksessa, mutta koomisuus tuntuu liian usein näissä teksteissä tahattomalta.” Esko Karppanen luki homoeroottisten tarinoiden kokoelman Hopeapisaroita.
”Pieni mutta älykäs kustantamo Aviador on vihdoin julkaissut Kamel Daoudin teoksen Meursault, contre-enquête laadukkaana käännöksenä suomeksi. Kovin rohkeita emme Suomessa kuitenkaan olleet, sillä meitä ennen Daoudin romaani oli uskallettu kääntää ja kustantaa jo 35 muulla kielellä.”
”Kiinnostavilla ja traagisilla yksittäisillä tarinoilla ei ole mitään merkitystä, mutta sillä on, että vainajat puhuvat tai tässä tapauksessa tanssivat juuri meille elossa oleville kaupungin asukkaille.” Routa Companyn Spoon River antologia Kajaanin Generaattorissa toukokuun loppuun.
”Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia nuorisoelokuvien kömpelöiltä juonikliseiltä vältytään”, kirjoittaa näkemästään pitänyt kriitikko Matti A. KemiAili Haapasalon ohjaamasta elokuvasta Tytöt tytöt tytöt.
1980-luvun Pohjois-Englannin kaivoslakkojen aikaan tapahtuva musikaali on tämän kevään Suomessa jopa kipeän ajankohtainen. Marlene Hyyppä arvioi Oulun teatterin Billy Elliot -suurmusikaalin.
Elämä ehti helmikuussa jo melkein muuttua iloiseksi. Vladimir Putinin kuusi viikkoa sitten aloittaman sodan järjettömän väkivallan ja sen uutisoinnin jatkuessa […]
Kansitaiteilijamme on pääsiäisenä 60-vuotissyntymäpäiväänsä juhlistanut Anssi Hanhela. Öljymaalaus ”Haamut” vuodelta 2021 katsoo lukijaa silmiin jostain elämän ja kuoleman rajamailta. Hyppäsin […]
”Vienanmeressä on valtavasti tavaraa, ehkäpä liikaakin. Ainakin ensi-illassa kokonaisuutta oli välillä hieman vaikeata hahmottaa”, kirjoittaa Kaltion kritiikissä Seppo Turunen.
Kuvataiteilija Heidi Kestin ja valokuvaaja Tiina Wallinin yhteisnäyttely Viimeiset keisarilliset tutkii kulutuskriittisesti muun muassa tavaran paljoutta, nykyajan lapsuutta ja lempileluja.