Korjaamontien treenikset purku-uhan alla
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Ääniä saamelaisesta maailmasta
Kukka Ranta & Jaana Kanninen: Vastatuuleen. Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta. S & S 2019.
Saamelaisuus ja saamelaiset tuovat monille ensimmäisinä mieleen lähinnä porot, joiut ja värikkäät puvut. Medioita seuraava perussivistynyt suomalainen saattaa muistaa myös maankäyttökiistat, kysymykset kulttuurisesta omimisesta sekä riidat saamelaisuuden määrittelystä.
Muodostunut kuva jää kuitenkin auttamatta pinnalliseksi eikä kerro mitään siitä, minkälaista on (ollut) elää saamelaisena suomalaisessa yhteiskunnassa. Ymmärrystä saamelaisten historiasta ja kulttuurista on nyt mahdollista lisätä nappaamalla luettavaksi mainio tietoteos Vastatuuleen. Kirjasta käy hyvin selväksi, miten Suomen valtio on harjoittanut saamelaisiin kohdistuvaa kolonialismia. Saamelaisia on sorrettu satoja vuosia. Heidän omat sosiaaliset ja kulttuuriset rakenteensa on tuhottu ja heidät on alistettu valtakulttuurin yhteiskuntarakenteisiin ja pakotettu omaksumaan valtaa pitävien normit.
Saamelaisten kokemuksia ja sukupolvelta toiselle siirtyneitä traumoja käsitellään kirjan kahdeksassa teemaluvussa. Niissä paneudutaan muun muassa maiden ja vesien menetyksiin, saamelaisen maailmankuvan demonisointiin, kallonmittauksiin ja muihin rotututkimuksiin sekä ilmastonmuutoksen vaikutukseen saamelaiskulttuuriin.
Kirja on hurja, sillä pöyristyttäviä esimerkkejä saamelaisten kohtelusta riittää. Järkyttävää luettavaa on esimerkiksi luku asuntolakouluista, joissa saamelaislapset kävivät koulua kaukana kotoa. Meno oli villiä ja väkivaltaista. Pilkkaaminen oli arkipäivää ja saamen puhumisesta saatettiin rangaista.
Saamelaisten yli on kävelty myös päätöksenteossa, vaikka olisi kyse asioista, jotka vaikuttavat suoraan heidän elämäänsä ja elinkeinoihinsa. Neuvottelut hoidettiin surkeasti esimerkiksi Jäämerenradan suunnittelussa sekä Tenojoen kalastussopimuksen valmisteluissa. 1950- ja 1960-luvulta tuttu tapaus puolestaan on Lokan ja Porttipahdan tekoaltaiden rakentaminen. Alueen paikalliset asukkaat eivät päässeet vaikuttamaan suunnitelmiin ja asiasta tiedotettiin vasta, kun hanke oli jo pitkällä. Tekoaltaiden alta joutui muuttamaan pois pitkälti yli 600 ihmistä, veden alle jäi kokonaisia saamelaiskyliä, poroja hukkui sadoittain ja alueen elinolosuhteet muuttuivat monille lajeille mahdottomiksi.
Kurjimmat ajat ovat joltain osin ohi. Saamelaisten kotiseutualueella saamen kieltä osaavat lapset saavat nykyisin käydä peruskoulun pääosin äidinkielellään, vaikka alueen ulkopuolella se ei olekaan juuri mahdollista. Myös kolmen Suomessa puhutun saamen kielen – pohjoissaamen, inarinsaamen ja koltansaamen – elvyttämiseksi on työskennelty aktiivisesti 1990-luvun puolivälistä lähtien.
Vastatuuleen herättelee tehokkaasti huomaamaan oman etuoikeutetun aseman. Tämä yhdessä asianmukaisen ja oikean tiedon kanssa on tärkeä lähtökohta sille, että rasististen rakenteiden ja asenteiden purkaminen on ylipäänsä mahdollista.
Alkuperäiskansapolitiikan tutkimusprofessori Jovnna Jon Ánne Kirstte Rávdná eli Rauna Kuokkanen houkuttelee avaamaan oven saamelaiseen maailmaan tutustumalla saamelaisten itsensä tuottamaan tietoon ja taiteeseen. Aivan aluksi kannattaakin kurkata kirjan lähdeluetteloa. Sieltä löytyy runsaasti lisälukemista.
Maisemia saamelaisen nykytaiteen rinteiltä
Saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely Eanangiella – Maan kieli on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden kohokohdista. Jenny Kangasvuo tutustui näyttelyyn.
European Capital of Culture: Next Stop – Elections
What lies beneath the shiny surfaces of Capital of Culture project? Lölä Florina Vlasenko ruminates on the feelings of Oulu artists and cultural workers on the ground level. [The article is written in March 2026.]
Meän Periferian yhteisöllinen syli on avara, innostava ja lämmin
Meän Periferia avasi toimintansa Meän Kulmassa Kemin keskustassa vuonna 2025. Mitä siellä tapahtuu? Anu Kolmonen kertoo.
Yhteinen hyvä
”Äiti soittaa. Pelkään pahinta. Vastaan.”
Jenni Kinnusen kolumni.
Mitä kulttuuripääkaupungistani halutaan kertoa ulkomaalaisille
Oulun kulttuuripääkaupunkivuosi avattiin tammikuun puolivälissä. Kaltion Matti A. Kemi vietti viikonlopun kansainvälisen median edustajille räätälöidyssä ohjelmassa.
Keikalta keikalle, riimistä joikuun, livđestä leu’ddiin
Jenny Kangasvuo seurasi alkuvuonna Oulu2026:n Risku-ohjelmakokonaisuutta: ”Rájehis, ealli sámekultuvra” eli rajaton, elävä saamelaiskulttuuri.
Kulttuurivuoden 40 ensimmäistä päivää
Miltä näytti Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden alku kuvataidekriitikon silmiin? Leena Kangas kirjoitti Kaltiolle tunnoistaan ja kokemuksistaan.
Kyllä luonto puuhun ajaa
Jossain lähitulevaisuudessa ihmiset elävät skandinaavisen sisustustyylin mukaisissa sisätiloissa ja ainoa kosketus ulkoilmaan on roskalaatikoiden luona. Reijo Valta arvioi 2.4.2026 ensi-iltansa saaneen Oravan.
Tampereen elokuvajuhlilla nähtiin palkitun Rúnar Rúnarssonin vaikuttavaa taidetta
Eros Gomorralainen katseli 56. Tampereen elokuvajuhlilla sarjan Rúnar Rúnarssonin elokuvia, niin lyhyitä kuin pitkiä. Islantilaisen Rúnarssonin teoksissa tutkitaan usein suuria elämänmuutoksia.
Unelmat ja painajaiset kohtaavat tulevaisuuden Oulussa
”Xulu202x-projekti haluaa valaa tulevaisuudenuskoa paikallisiin nuoriin mutta törmää samaan aikaan kylmiin realiteetteihin ja ongelmiin, jotka vaikeuttavat unelmointia.” Marlene Hyyppä arvioi projektin pääteoksen S.I.E.L.L.Ä.
Eurooppatie 75 Välimereltä Jäämerelle
Kaltio ry osallistuu myös kulttuuripääkaupunkivuoden tekemiseen. Taiteilijajärjestö MUU ry:n kanssa toteutettava hanke ”E75 Taidebussi” (tai englanniksi E75 Art Bus) halkoo Euroopan Välimereltä Jäämerelle.
Kannessa: Ducica
Valokuvaaja Jaakko Heikkilän retrospektiivinen näyttely Ja minusta tuli ihminen esittelee Heikkilän laajaa tuotantoa. Näyttely on avoinna Aineen taidemuseossa Torniossa elokuun loppuun saakka.
Tasapainottelua
”Samanlaista tasapainotteluahan elämä lienee myös muilla taidetta ja kulttuuria tekevillä.” Päätoimittaja ajattelee taas taiteen sijasta rahaa.
Isäsarjan loppu
”Silti voi vain kehua, kuinka taitavasti kirjailija kuljettaa Weijon maallisen vaelluksen päätökseen.” Hannu Niklanderin Loivaa alamäkeä -sarjan viimeinen osa Kodit ja asunnot miellytti Timo Tossavaista.
Romaanidebyytti luo identiteetin asetukset ja alustat uudesti
”Stailattu nykykieli elävöittää huolellista kokonaisuutta”, mutta ”tarinan draamallinen jännite uhkaa hetkittäin puutua”. Maija Jelkänen arvioi Iida Aikion esikoisromaanin Muoviaurinko – Muitalus čálgama birra.
Metsäntutkimuksen usva ja hähmä
”Metsäteollisuuden edessä rähmällään oleva tiedeyhteisö rinnastuu toimintatavoiltaan niin kulttiin kuin mafiaan.” Tuomo Pirttimaa luki Teemu Kaskisen romaanin Yö ja usva.
Syntipukkitalous: Omelasista nykyajan politiikkaan
”Jokaisena yhteiskunnallisen epävarmuuden, taantuman ja kriisin aikana syntipukin ajatus nousee uudelleen esiin.” Suomeen ja Kokkolaan muuttanut Mousa pohtii maailman tilannetta.
Salmenperä tutkiskelee jälleen ihmisyyttä
”Vaikka elokuvassa ei oikeastaan tapahdu juuri mitään, se pitää mainiosti otteessaan”, Kaltion kriitikko Matti A. Kemi toteaa Aleksi Salmenperän Isänpäivästä.