Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Kun näytelmä tummuu ja iskelmätähti voipuu
Badwoman: En lähde täältä milloinkaan. Ensi-ilta Valvenäyttämöllä (Oulu) 2.2.2024. Arvioitu esitys to 8.2.2024.
Ohjaus ja käsikirjoitus Milja Kauniston teoksen Elävän laulajan sielu pohjalta Tuuli Jartti ja Sini-Sisko Calamnius, äänisuunnittelu Tuuli Jartti, valosuunnittelu, toteutus ja tekniikan ajo Indrek Virronen, koreografinen konsultti Jouni Järvenpää, yhteistyössä Sirpa Grip ja Akseli Klonk.
Lavalla Tuuli Jartti ja Sini-Sisko Calamnius.
Musiikkiyhtyeenäkin tunnettu Badwoman-kaksikko Sini-Sisko Calamnius ja Tuuli Jartti esittävät Köyhyys-trilogian päätännöksi tarinan iskelmälaulaja Pasi Kauniston (s. 1950) elämänvaiheista. Sarjan aiemmat osat, Janne Kuustien ohjaama Ryysyrannan Jooseppi 2017 ja Tuomas Kumpulaisen ohjaama Tällä kasetilla on Kikkaa ja muuta musiikkia 2022 ovat nojanneet intiimiteatterin periaatteelle. Trilogian päätösosa En lähde täältä milloinkaan jatkaa hyväksi havaittua väylää toteuttaa kaikki niin yksinkertaisesti kuin mahdollista.
Lopputulos on eheä ja ylistettävä. Oulun Valvenäyttämöllä esitettävä teos on intiimin lisäksi kiihkeä, karnevalistinen ja koskettava. Ensimmäinen näytös on ilakoivaa puhetulvaa ja fyysistä tanssi- ja musiikkiteatteria. Jälkimmäinen näytös on pohdiskelevaa nukketeatteria ja monologia.
Näytäntötila on sikäli haasteellinen, ettei se salli puitteiltaan paljoa rekvisiittaa. Badwoman-kaksikko ratkaisee riemastuttavasti lavastuksensa roudauksen yksinkertaistamisesta lähtien yhdellätoista sinisellä panimotuotekorilla. Kori kalahtelee moneksi: milloin se on kapalo, milloin robottimainen ja saatanallinen verokarhu, milloin Pandoran lipasta muistuttava soittorasia.
Tekniikka nojaa samoin minimalistiseen valosuunnitteluun. Indrek Virronen loihtii pieneen tilaan oivaltavin ratkaisuin kauniita kokonaisuuksia. Etenkin toisen näytöksen hypnoottinen ja melankolinen kokonaisuus on toteutukseltaan mestarillinen taidonnäyte yksinkertaisten ratkaisujen kauneudesta ja lumoavuudesta.
Menemättä enempää teoksen juonenkäänteisiin annan vilpittömän kehuni teoksen narratiivirakenteesta. Ensimmäisen osan sinkoileva ja kiivas dialogivuo yhdistettynä fyysisesti haastaviin koreografisiin asentoihin hengästyttää katsojan, muttei näyttelijöitään.
Calamniuksen ja Jartin ajoitus naksahtaa iskuilleen niin puheessa kuin musiikkiesityksissä. Vuoropuhelu hoidetaan vielä kaiken kukkuraksi äänentoistotta, mikä lisää näyttelemisen fyysistä kuormittavuutta. Vailla hengästymisiä, vailla takerteluita parivaljakko näyttää ammattiosaamisensa.
Ensimmäisen puoliskon karnevalistinen, ylienerginen ja rouheasti ylinäytelty räväkkyys muuttaa näytelmän jälkipuoliskolla tyystin muotoaan. Kauniston elämän kolhut sidotaan näppärällä käsikirjoittamisella nopeisiin ajallisiin siirtymiin. Juonelliset käänteet kerrotaan sanataiteellisesti kauniiden analogioiden kautta.
Kauniston hittikimaraa musikaalissa säästellään hämmästyttävän kauan. ”Sanat eivät riitä kertomaan” kajahtaa neljännelläkymmenennellä minuutilla, ”Nelostietä” panttaillaan ensimmäisen näytöksen loppuun saakka. Muutoin Tuuli Jartin suunnittelemat, paikoin sambamaiset ja bossanovamaiset rumpukone-syntetisaattorijohtoiset sävellykset vievät musiikkia jouhevasti eteenpäin.
Calamniuksen ja Jartin yhteislaulanta on taidokasta. Koskettavaksi huomioksi nostaisin ”Elämän siteet” -tulkinnan. Sävellystyöskentely niveltyy huomaamattoman huolellisesti osaksi esitystä ja entisestään vankistaa muutoinkin ryhdikkäässä koheesiossa olevaa dramaturgiaa.
Näytelmä on hyödyntänyt Pasi Kauniston tyttären Milja Kauniston kirjoittamaa elämäkertaa Elävän laulajan sielu (2022). Kauniston ura iskelmälaulajana on sikäli toisteinen artistiura, että pohjat saavutetaan suosion jälkeen alkoholilla, ja uran hiivuttua valtiovallalla on osansa entisestään ruhjoutuneemman elämän hankaloittamisessa.
Elämäkerrallinen näytelmä on niiltä osin rohkea, että Kaunisto on edelleen elävien kirjoissa ja poissa julkisuuden valokeilasta. Iskelmätähtikiiltokuvan näköiseksi tämä teos ei taivu, mutta Badwoman-kaksikon kaltaiseksi, taiteellisesti mesoavaksi ja lumoavaksi taidonnäytteeksi kyllä. Takaan, että tämä teos yllättää räväkällä ammattitaidollaan molemmissa näytöksissään – eikä puoliaikakaan tee poikkeusta.
Tapahtuma Facebookissa: https://www.facebook.com/events/6633416883446966
Seuraavat esitykset:
la 10.2. klo 19.30
su 11.2. klo 15.30
pe 16.2. klo 18
la 17.2. klo 14.30
—-
la 11.5. klo 14.30
to 16.5. klo 18
pe 17.5. klo 18
la 18.5. klo 14.30
to 30.5. klo 18
pe 31.5. klo 18
la 1.6. klo 14.30
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Sielujen läpi ujeltavia kertomuksia luopumisesta
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Vetoomusten allekirjoittelu ei riitä
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
Via Karelia ja Österbottenin siutti Kotia
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
Vain väsymyksestä johtuvaa
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
Pääskyparvi taivaan räystään alla
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
Pullotettuna päihdyttävä varoitusfilmi alkoholin ongelmista
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Kylässä kylästä kylään
Mustarinda-palstalla juhlanumerossa 1–2/2025 Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.
Mullistusta odotellessa
Ensimmäinen meänkielellä totetutettu pitkä fiktioelokuva Valitut saa Suomen ensi-iltansa 21.3.2025. ”Aihevalinta on oiva, vaikka kerronta voisi olla napakampi”, kriitikkomme Matti A. Kemi toteaa.
Varjoja koulukodissa
Visa Koiso-Kanttilan toisen pitkän näytelmäelokuvan Uhma ensi-ilta on suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2.2025. ”Eräänlainen klassikkoelokuva siitä tulee aihevalintansa ja lokaationsa takia”, Matti A. Kemi kirjoittaa.