Luonnonvalossa I

Kansiteoksemme on Paula Suomisen maalaus ”Luonnonvalossa I” (90 cm × 130 cm, öljy kankaalle, 2018). Teos on ensimmäinen osa sarjassa, jonka muita teoksia on nähtävillä Rovaniemellä joulukuussa.

Paula Suominen asuu ja työskentelee Posiolla sekä Turussa. Hän on pitänyt näyttelyitä ja toteuttanut erilaisia julkisia teoksia vuodesta 1997 alkaen. Hänen teoksensa, joista monissa esille nousevat naiseuden teemat sekä ihmisen luontoyhteys, kasvavat havainnoista ja hetken vaikutelmista.

Rovaniemen Galleria Napassa on 22.11. avautunut Suomisen viimeisin yksityisnäyttely Veden Muisti. Näyttelyssä on esillä hiilipiirustusten ja maalausten lisäksi Suomisen Koillissanomiin kirjoittamia kolumneja.

”Veden ikuinen kierto on planeettamme lahja elämälle”, Suominen kirjoittaa näyttelytekstissä. ”Merta, maata ja vesiä ei voi kukaan omistaa. Suhteemme luontoon olisi hyvä perustua puhtaasti luonnon omiin arvoihin.”

”Psykoterapiassa veden muistista esiin nousee aikoja, jolloin ihmiset kiipeilivät jättimäisissä kukissa ja toimivat kasvien pölyttäjinä. Todellisuus oli kasvien ja eläinten sanelemaa. Ihminen ei muokannut eikä ottanut omakseen. Luonto oli vapaa ihmisen omistamisesta ja taloudellisen hyödyn riistosta.

”Elämänpuussa vuodet lasketaan samansuuntaisina ’vuosijalkoina’. Aina on kuitenkin oman tien kulkijoita. Asettavat jalkateränsä toiseen suuntaan. Hankalaan asentoon. Kierteiseen kuvioon. Kelohonka. Petäjä. Elämänpuu. Sukupolvien perintö ja paino. Ilo ja häpeä.”

”Kesällä koskikokemus ravisteli minua pitkään. Tuli uniin. Oltiin tuulen alapuolella. Rentukkaa kasvoi valtoimenaan suvantopaikoilla. Valon lumo hulvahti pohjoisen puoleiseen pihaan avohakkuiden myötä. Luonto hiljeni 50 vuodeksi. Suren pienten lähteikköjen vähittäistä hiipumista.

”Unessa näin valkoisessa maisemassa valkoisen joutsenen. Metsä on jo lumen peitossa. Talvisumussa maa ja taivas sulkeutuu valkoiseen usvaan. ’Päästä irti häpeästä’, sanoo Joutsen. ’Kannat menneiden sukupolvien naisen häpeää, et omaasi.’ Juoksen kotiin. Synkkä rintama vyöryy koillisesta. Tiivis pilvimassa peittää pian ohuen kaamosvalon. Olen kahden maailman välissä. Itä on jäätynyt, lännessä vesi on vapaa. Olenko minä.”


Paula Suomisen verkkosivut: www.paulasuominen.fi

Suomisesta myös Kaltion 2/2016 artikkelissa
”Tuomipirtin taiteilijat” (kirj. Marjatta Kaikkonen)

Paula Suomisen näyttely Veden Muisti Galleria Napassa (Kairatie 3, Rovaniemi) 18.12. saakka.

Soiva Joki

4/2026

Taiteen nopean toiminnan joukkojen monitaiteellinen projekti Soiva joki tapahtui samanaikaisesti Pyhäjokimelonnan kanssa 10.–14.6.2026. Lähtöpaikkana oli Pyhäjärvi ja matka jatkui jokivarren suurimpien asutuskeskusten eli Kärsämäen, Haapaveden ja Oulaisten kautta Pyhäjoen kuntaan, missä joki laskee lopulta mereen.

  • Niina Kestilä

Kun kulttuuri lakkaa olemasta esitys

5/2026

”Pohjoisen kulttuurissa on tapahtumassa kulttuuri-ilmastonmuutos. Se ei tarkoita vain sitä, että tapahtumia on enemmän tai että kulttuuri leviää uusille paikoille. Jotain perustavanlaatuisempaa on muuttumassa siinä, miten ajattelemme kulttuuria, sen tekemistä ja sitä, kuka siihen osallistuu.”

  • Jonna Taikatie

Älynpölyä

5/2026

Kiinnostavinta ”tekoälyssä” on ehkä se, miten se haastaa meidät pohtimaan myös ihmislajin biologisen älyn luonnetta. Runoilija Timo Salo yrittää ajatella, mitä laajat kielimallit saattavat kertoa meille kielellisyydestä yleisemmin.

  • Timo Salo

Nykyhetkeä ei ole

5/2026

Ymmärtävätkö ”tekoälyksi” kutsumamme suuret kielimallit aikaa – tai ylipäätään mitään? Tuomas Mujunen pohtii esseessään olemisen perusasioita myös ihmisälyn näkökulmista.

  • Tuomas Mujunen
Kaltio – Kirja-arvio

Kritiikkien kritiikin kritiikki

5/2026

”Sinnemäen ote on pääasiassa ennen kaikkea informatiivinen, mutta hän ei aina karta sarkasmia tai malta olla itsekin menemättä muutamien vuosisadan takaisten kollegojensa tavoin henkilökohtaisuuksiin.” Eros Gomorralainen kritikoi Anssi Sinnemäen Kritiikkien kritiikkiä.

  • Eros Gomorralainen