
Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Vuosttaš álbmogat – Ensimmäiset kansat, Pauliina Feodoroffin kuratoima esityskokonaisuus Baltic Circle -nykyteatterifestivaalilla
Herätkää! Pauliina Feodoroff on tuonut pääkaupungin nykyteatteriyleisölle ajateltavaa nyt oikein kunnolla. Ensimmäiset kansat on esityskokonaisuus, joka toteutettiin osana Baltic Circle -nykyteatterifestivaalia Helsingissä 14.–19.11.2017 Esityskokonaisuus onkin oikea sana; Feodoroff on tuonut yhteen dokumenttiteatteria, kuvataidenäyttelyn sekä kyläkokouksen.
Kolttasaamelainen teatteriohjaaja ja aktivisti Pauliina Feodoroff on taiteellisella työllään kertonut jo pitkään nimenomaan saamelaisten asemasta ja kulttuurista. Nyt puhutaan edelleen saamelaisista, mutta myös muusta. Dokumenttiteatterin keinoin matkustetaan Saamenmaalta aina Somaliaan.
Yhdessä S. Nousiaisen ja Maryan Abdulkarimin kanssa toteutettu Autonomian aika Autonomiija áiggis käsittelee globaalisti keskusteltuja teemoja kuten alkuperäiskansojen maankäyttöoikeutta. Autonomian aika tarkastelee aihetta dokumenttiteatterin traditiolle tyypillisin keinoin: referoiden suoraan asiakirjoja ja dokumentteja, käyttäen liikkuvaa kuvaa, videoyhteyksiä ja tallenteita. Teos on toteutettu yhteistyössä Outi Pieskin, Esete Sutisen, Birit ja Katja Haarlan, Binyam Schellingin ja David Muozin kanssa.
Feodoroff tuo teoksessa yleisön nähtäville sanojen ja liikkeen materiaa. Tanssijoiden Birit ja Katja Haarlan liikkeet ovat keveät tiukan asiatekstin keskellä; yleisö ohjataan lämpimään ja tiiviiseen piiriin kuuntelemaan tarinoita, jotka eivät ole tarinoita vaan totta. Feodoroffin mukaan saamelaisuus ei ole niinkään hänen taiteensa aihe vaan enemmänkin elinolosuhde, joka ei ole muuttunut ja josta täytyy sen vuoksi edelleen puhua. Esitystaiteessa toiseuden teemojen käsitteleminen tuntuu erityisen ajankohtaiselta tällä hetkellä, ajoittain jopa omalta trendiltään.
Toisaalta kyseessä ei ole varsinaisesti mikään nykyajan ilmiö, toiseuden ja erilaisten rajojen teemoja on teatterissa sivuttu jo kauan. Autonomian aika kuitenkin muistuttaa meitä siitä, että kehollisuus on erityisen voimakas instrumentti kertomaan vaikeistakin asioista: Moniaistinen keino, joka tuo ihmisen päättäväisesti toisen luo. Tätä voi kutsua kohtaamiseksi.
Ensimmäiset kansat -kokonaisuuteen kuuluva näyttely käsittelee Ruotsin hallituksen harjoittamaa saamelaispolitiikkaa. Saamelaisen kuvataiteilija Anders Sunnan ja ruotsalais-hollantilaisen valokuvaaja Michiel Brouwerin MAADTOE (suom. alkuperä, synnyinmaiden perimä) on dokumentaarista valokuvaa ja maalausta yhdistävä kokonaisuus.
Sunnan ja Brouwerin esittämä maisema on lohduton, kuvastossa risteilevät teemat kaivosalueiden karuista näkymistä Lars Levi Laestadiusta muistuttavaan ihmiskyborgiin. Näyttelyn ympärille kokoontui myös kaksipäiväinen kolttasaamelaista kyläkokousjärjestelmää myötäilevä Sijdsååbbar-keskustelutilaisuus, jonka puheenjohtajana Feodoroff toimi. Kyläkokouksen asialistalle oli merkitty keskustelunaiheiksi ”alkuperäiskansaoikeudet ja joet, kansainvälisesti ja Suomessa” sekä ”dekolonisaatio nykytaiteessa”. Suoralla videoyhteydellä Tenolle, Ellos Deatnu! -aktivistiryhmän moratorioon, yleisöä kuin muistutettiin, että keskustelua käydään preesensissä, tässä ja nyt, Helsingissä ja Tenojoella.
Dokumentti tarkoittaa vahvistamista, todistamista tai tallentamista. Dokumenttien käyttöön liittyy jonkinlainen todistaminen tai vahvistaminen: tätä tapahtuu todella nyt. Näin on myös Feodoroffin töissä. Edellisessä teoksessaan CO2lonialNATION Feodoroff hyödynsi Saamenmaalla tehtyjä haastatteluja, ja teos esitettiin nimenomaan saamelaisilta saamelaisille. Ensimmäiset kansat -esityskokonaisuudella tuodaan kertaheitolla Saamenmaan asiat pääkaupungin vilskeeseen.
Valveutunutkin teatterinkatsoja saattaa jäädä odottamaan esitykseltä jonkinlaisia vastauksia. Niiden sijasta vyörytetään kuitenkin kysymyksiä kysymyksien perään. Pahimmassa tapauksessa alkuperäiskansojen oikeudet saattavat tuntua helsinkiläiselle yhtä kaukaiselta kuin suora videoyhteys lumiselle Tenolle Ellos Deatnu! -aktivistiryhmän moratorioon.
Suomen itsenäisyyden juhlavuonna tuli kuluneeksi sata vuotta myös Norjan Trondheimin ensimmäisestä saamelaiskokouksesta, jossa pohjoismaiden saamelaiset aloittivat valtionrajat ylittävän keskinäisen yhteistyön, jonka pyrkimys oli ensisijaisesti säilyttää mahdollisuus saamelaisten perinteisiin elinkeinoihin. Sata vuotta on melko lyhyt aika yhden kansakunnan historian kannalta, saamelaisten historiassa se on kuitenkin vielä lyhyempi ajanjakso.
Ensimmäiset kansat -esityskokonaisuus huutaa ja potkii, mutta osaa myös kuunnella. Ennen kaikkea sen soisi opettavan meitä näkemään tutut konventiot toisin. Kuka oli ensimmäinen, mikä on kansa?
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.
Ensimmäinen meänkielellä totetutettu pitkä fiktioelokuva Valitut saa Suomen ensi-iltansa 21.3.2025. ”Aihevalinta on oiva, vaikka kerronta voisi olla napakampi”, kriitikkomme Matti A. Kemi toteaa.
Visa Koiso-Kanttilan toisen pitkän näytelmäelokuvan Uhma ensi-ilta on suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2.2025. ”Eräänlainen klassikkoelokuva siitä tulee aihevalintansa ja lokaationsa takia”, Matti A. Kemi kirjoittaa.
”Ikään kuin vanhana perisyntinä 2000-luvun vaihteen Solar Filmsin elokuviin alun dialogi on epäselvää ja jää elokuvan alkumetreillä sekavan taustaäänityksen jalkoihin.” Häjyt 2 Matti A. Kemin arvioimana.
”Elokuvan intensiteetti laantuu muutamaan otteeseen jopa tylsäksi kuvakerronnaksi saaren vehreydestä.” Kansainvälinen elokuvaversio Tove Janssonin Kesäkirjasta ei täysin vakuuttanutMatti A. Kemiä.
Päätoimittaja on taas kirjoittanut yhden pääkirjoituksen. Hän kuvittelee olevansa optimistinen, mutta se ei ehkä välity.
Lehden 80-vuotisjuhlanumeron kansiteos on Janne Erkkilän ”Ehtymys”. Teoksen voi nähdä Taivalkosken Päätalokeskuksessa 23.4.–23.5.2025 Erkkilän näyttelyssä Protosynteesi 5.0.
Pohjoisen kulttuuriorganisaatiot haastavat kulttuurin tekijöitä mukaan kuntavaalikampanjaan pohjoisen kulttuurin puolesta – lue lisää klikkaamalla!
”Voihan olla, että fiksumpi lukija saa noista keskusteluista enemmän irti kuin tällainen maalaisjuntti”, Eero Ylitalo äimistelee Eero Materon romaanin Laturin paperit kerronnan tasoja.
”Mäkelällä on pitkä Proust-perinne. Jo kesällä 1962 kahdenksantoistavuotiaana hän kävi Pariisissa Pére Lachaisen hautausmaalla tämän haudalla.”