Maria Pettersson: Suomen historian jännät naiset. Selvännäkijöitä, sotilaita, huijareita ja horrossaarnaajia. 597 s. Atena 2022.
Kautta aikojen suomalaiset naiset ovat vaikuttaneet politiikassa, kulttuurissa, sodassa, kaupassa ja monella muulla alalla vahvasti. Heidän roolistaan on historian saatossa kirjoitettu kuitenkin varsin vähän aina 1970-luvulle saakka, jolloin naisten historiaa alettiin tutkia perusteellisemmin. Pintaa raaputtamalla paljastui, että vuosisatojen aikana on vaikuttanut monia persoonallisia, vahvoja, erikoisia ja jänniä naisia, jotka ovat jättäneet riuskan jäljen maailman menoon.
Journalisti-lehden päätoimittaja ja historiaharrastaja Maria Pettersson (s.1984) on kirjoittanut teoksen Suomen historian jännät naiset, jossa hän marssittaa framille laajan kirjon naisia, jotka olivat hyväsydämisiä, pahansisuisia, auttavia ja itsekkäitä. Mukana on seikkailijattaria ja rikollisia, taiteilijoita ja hovin liehittelijöitä, sotilaita ja aktivisteja, uranaisia ja hengen naisia. Siis naisia joka lähtöön!
Elvira Bono (1893–1973) oli italialaiseen Bonon sirkussukuun syntynyt trapetsitaiteilija, tarkka-ampuja ja näyttelijätär. Hän oli monilahjakkuus, joka avioitui 16-vuotiaana taidemaalari Jalmari Ruokokosken kanssa. Liitto jäi lyhyeksi, ja Bono lähti heimosotaretkelle Petsamoon. Retki meni Bonon osalta vihollisen ylivoiman alla penkin alle. Bono viehtyi Lappiin ja hän työskenteli tulkkina ja kokkina metsä- ja kultatyömailla. Värikäs ja toimelias Bono kuoli 80-vuotiaana ja on haudattu Rovaniemelle.
Kuvataiteilijoista yksi originelleimmista oli Meri Genetz (1885–1943), joka keskusteli henkien kanssa, söi kärpässieniä ja keräsi ympärilleen laitapuolen kulkijat sekä astrologit. Pariisin taiteilijapiireissä hän oli kuin kotonaan. Taidetta syntyi ja elämä oli yhtä juhlaa – mutta myös murheenlaaksoa, kun puoliso kuoli ja poika kaatui talvisodassa. Kuolemansa jälkeen räväkän taiteilijattaren teokset vaipuivat unholaan, kunnes 1980 hänen muistonäyttelynsä toi ne jälleen ihmisten tietoisuuteen.
Hovin liepeillä niin idässä kuin lännessä on useampikin nainen päässyt kurkistamaan kuningas- ja keisariperheiden elämään aina 1500-luvulta lähtien. Naisista löytyy myös sotilaita ja aktivisteja sekä punaisten että valkoisten puolelta. Pettersson esittelee myös ensimmäiset kansanedustajanaiset, joita oli useista puolueista. He olivat vahvoja tahtonaisia, joista monet perustivat naisten oikeuksia ja tasavertaisuutta ajavia yhdistyksiä.
Uranaisista Pettersson nostaa niin oman alansa uranuurtajia kuten Alma Söderhjelmin (1870–1949), joka oli Suomen ensimmäinen naisprofessori, kuin bisnesnaisia teollisuuspamppu ja kansanedustaja Vera Hjeltin (1857–1947) tapaan. Hengen naisia on ollut myös sangen kirjava joukko: okkultisteja, selvännäkijöitä, parantajia, noituutta harjoittaneita, näkyjen näkijöitä ja uskonnollisia johtajia.
Pettersson kuvaa antaumuksella kunkin naisen taustaa, ympäristöä ja aikaa, jossa he elivät. Joskus hän eksyy turhankin pikkutarkasti kuvailemaan henkilön elämää kronologisessa järjestyksessä. Monissa kohdin vähempikin olisi riittänyt tuomaan kaikkein keskeisimmän henkilön elämäntyöstä. Kyllä tämä teos pienestä historian kertauskurssistakin käy, mutta ennen muuta teos tarjoaa maukkaita henkilökuvia väliin hersyvän huumorin kera.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Toisella luokalla Janne Kuustie kertoi koulukavereilleen olevansa presidentti Kekkosen henkivartija. Mielikuvitus on edelleen Akseli Klonkin teatterinjohtajan tärkein työväline. Ouluun 1997 […]
Áillohaš eli Nils-Aslak Valkeapää (1943–2001) avusti Kaltiota vuodesta 1964 alkaen etenkin kirja-arvosteluja kirjoittamalla. Áilun 80-vuotispäivän johdosta julkaisemme uudelleen kolme hänen Kaltioon vuosina 1964 ja 1965 kirjoittamaansa tekstiä.
”Tarina poukkoilee polveillen. Parhaita paloja ovat Kotisaaren muistelukset puolankalaisesta elämänmenosta ja sanailusta entivanhaseen malliin.” Risto Kormilainen arvioi Ahti Kotisaaren tarinakokoelman.
”Mitättömän tuntuisista, lyhyistä päälauseista alkaa loppua kohden huokua uhmakkuus. Teoksen pohjavire muuttuu entistä ahdistavammaksi häviävän pienissä havainnoissa.” Matti A. Kemi luki Riikka Simpuran Painottomuuden.
”Omaperäinen, omaääninen teos on raikas esimerkki suomalaisen runouden uudesta aallosta”, Kaltion kriitikko Matti A. Kemi kirjoittaa Petra Vallilan esikoisteoksesta ehkä.
Piispa Jari Jolkkonen jatkaa Kuopion hiippakunnan vahvaa kirjallista perinnettä teologisella esseekokoelmalla, jossa hän pohtii kristillistä ihmiskuvaa, uskon ja politiikan suhdetta sekä spiritualiteettia. Risto Kormilainen kritikoi.
Kaltio kutsui Helsingin Ylioppilaslehden päätoimittaja Adile Sevimlin esiintymään Oulun naiskulttuuriviikolla Kirjallisuuden talolle perjantaina 17.3. (klo 17.30). Viikon pääkuraattori Ulla Kaislaranta haastatteli viime vuoden esikoiskirjailijaa.
Oulun taidekoulussa näyttelijän uransa aloittanut Jaakko Ohtonen on tuttu niin televisiosta kuin valkokankailta. Hamstereiden tähteä jututti hänen varhaisvuosiaan tiiviisti seuraillut Ulla Kaislaranta.
”Mutta jos niihin kulttuurilehtitukiin edes indeksitarkistukset olisi tällä vuosituhannella tehty (yhtäkään ei ole nähty), avustajapalkkiobudjetin voisi melkein tuplata.” Päätoimittajalla tuntuu jääneen levy päälle, mutta niin se tuntuu jääneen valtion kulttuurihallinnossakin.
Jukka Tarkiaisen ”Jättiläinen” on valokuvaaja Eberhard Grossgasteigerin kanssa toteutettu kollaasi. Italialaista vuoristokuvaa taiteilijan kasvoihin yhdistävä teos on esillä Äkäslompolon Ars Nartae
