Nordting eli Pohjoisen yleiskokous tai Pohjoisen käräjät (vakiintunutta suomennosta ei vielä ole) on kampanjoinut vuodesta 2014 lähtien. Sen järjestämissä tilaisuuksissa on lähes poikkeuksetta äänestetty Pohjois-Norjan itsenäistymisen puolesta. Pohjoisen vaakunaeläin on kansikuvan poroleijona.
Nordting järjesti 45. yleiskokouksensa tiistaina 4.6.2019 Rovaniemen Arctic Arts Summitissa eli toisessa arktisen taiteen huippukokouksessa, johon osallistui yli neljäsataa taiteen, kulttuurin ja kulttuuripolitiikan asiantuntijaa kaikista arktisen alueen valtioista ja muutamasta muustakin. Tällä kertaa tilaisuus ei ollutkaan vain ”Pohjoinen” vaan myös ”Pan-arktinen yleiskokous”.
Rovaniemen kokous oli ensimmäinen Nordtingin virallinen tilaisuus Suomessa. Lofoottien Harstadissa päämajaansa pitävä liike on aiemmin heiluttanut punaista porolippua myös Venäjän puolella Nikkelissä. Ensi syksynä Nordting kokoontuu Alaskan Anchoragessa.
”Pohjoiset alueet ovat olleet etelän kolonisoimia jo tuhannen vuoden ajan”, Nordtingin puheenjohtaja Amund Sjølie Sveen totesi. Tarve siirtää enemmän päätösvaltaa arktisen alueen asioista tällä alueella asuville ihmisille etelän pääkaupungeista oli esiintynyt muidenkin delegaattien puheenvuoroissa.
Kukaan muu ei kuitenkaan esittänyt huippukokoukselle yhtä radikaaleja toimenpiteitä kuin Sjølie Sveen. Nordtingin ratkaisu vallan siirtämisestä takaisin pohjoiseen on itsehallinto: Pan-Arctica-nimisen valtion itsenäisyysjulistus.
Sjølie Sveen toi Lappia-talon Tieva-saliin kokoontuneelle huippukokoukselle esityksen, jonka mukaan
a) kahdeksan Artisen Neuvoston maan pohjoiset alueet julistavat itsensä itsenäiseksi kansallisvaltioistaan
b) Nordting – pan-arktinen yleiskokous – on demokraattinen hallintoelin näistä alueista muodostuvalle arktiselle federaatiolle, jonka nimeksi tulee Pan-Arctica.
Kokous äänesti suurella enemmistöllä esityksen puolesta. Seuraavaksi selvitetään päätöksen toimeenpanon mahdollisuuksia. Kokouksen lopuksi puheenjohtaja Amund Sjølie Sveen äänestytti vielä Nordtingin perinteisestä vodkatarjoilusta, joka esitys hyväksyttiin myös.
Nordtingin yleiskokokset voi halutessaan nähdä pelkästään humoristisina performansseina, mutta Norjan eduskuntavaaleissakin ehdokkaita asettanut liike pitää esillä vakavaa asiaa. Syy pohjoisen itsenäistymistarpeelle on arktisen alueen ilmastollisessa ja ekologisessa katastrofissa, jonka moottorit ovat etelän väkirikkaissa pääkaupungeissa.
Kuten Arctic Arts Summitin keynote-puhuja, Uumajan yliopiston arktisen tutkimuskeskuksen professori Dieter K. Müller sanoi, Arktiksen muutokset kiinnostavat etelässä vain siinä määrin, kuin ne vaikuttavat etelän olosuhteisiin. Ainoastaan arktisen alueen asukkaat ovat huolissaan siitä, mitä Arktikselle itselleen tapahtuu.
Lofooteille matkaavat voivat tutustua Nordtingiin paremmin juhannuksen jälkeisellä viikolla, kun sen konseptimyymälä on avoinna Harstadin arktisen taiteen festivaalilla (www.festspillnn.no) 22.–29.6. Lisää Nordtingistä myös osoitteessa www.nordting.no.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Andrei Alén ohjasi uuden version Spede-klassikko Hirttämättömistä. Aapo Kukko ei syttynyt 24.5.2023 teattereihin saapuvasta hiekkakuoppawesternist
”Anna joen virrata -elokuvan katsomiskokemus on kipeä, sillä katharsista ei tule. Saamelaisten maaoikeuksia rikotaan häikäilemättä edelleen.” Jenny Kangasvuo arvioi 5.5. elokuvateattereihin saapuvan Ole Giæverin ohjauksen.
Huhtikuun Kaltion kansitaiteilija on iiläinen kuvanveistäjä Sanna Koivisto, jonka retrospektiivinen näyttely Kohtaamisia on esillä Kemin taidemuseossa. Teos ”Myytävänä” (2009) on […]
Rauhasta ja konfliktien rauhanomaisista ratkaisuista puhuminen tuntuu vain vaikeutuvan, vaikka Suomi on vihdoin virallistettu Pohjois-Atlantin liiton jäseneksi. Jo yli neljäsataa […]
Kaltion uutena kolumnistina aloittaa Pohjoisen oopperakomppanian taiteellinen johtaja Jenni Kinnunen, joka musikaalisten projektien ohessa yrittää hoitaa perintömetsää. Haluaisin käyttää mooottorisahaa, […]
Ukrainan sota on yksi esimerkki ihmisen tuhovoimasta ja vimmasta tuhota kaikki. Sodan synnyttämässä katastrofaalisessa tilanteessa yhä useammat ihmiset, organisaatiot ja […]
Kreikan nykyrunouden antologia Aurinkokellon runot ”ovat elämänläheisiä, kriittisiä ja silti harmonisia tulkintoja ihmisistä, olosuhteista ja kaikesta elämän konkretiasta”, Risto Kormilainen ilahtuu kritiikissään.
”Jälkiviisastelua on ihmeen vähän, omia ja etenkin ministeriön virheitäkin myönnetään jälkikäteen auliisti”, Matti A. Kemi huomioi opetusminsteriön kansliapäällikkö Jaakko Nummisen kaksiosaisesta muistelmateoksesta Sivistys-Suomen synty.
”[Johanna] Hulkko piirtää pienten yksityiskohtien avulla tarkkaa ajankuvaa”, sanoo Marjo Jääskä 1970-luvulle Oulun Raksilaan sijoittuvasta romaanista Onnenpäiviä.
”Sallamaan novellien keskiössä on yksilö, yksilön elämä ja mitätöntä ihmiselämää vasten maailman politiikan suuri murros.” Matti A. Kemi arvioi novellikokoelman Elvira Madiganin viimeinen köysi.
”[Keijo] Nevarannan lyriikka on vahvaa kaikessa pienimuotoisuudessaan ja akvarellimaisuudessaan”, kirjoittaa Risto Kormilainen uudelleen julkaistusta kokoelmasta Lintujen silmissä kivien kylmyys.
