Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Kaasuunsa hirttäytyvä formulakuski kolaroi romaaniliittymässä
Pontus Purokuru: Römaani. Kosmos 2019.
Pontus Purokuru on lanseerannut itsensä popfilosofiksi. Hänen esikoisteoksensa, politisoitunut ja laajaan haastattelumateriaaliin pohjautunut esseistinen pamfletti Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi oli nimeään myöten karhea, hiukan rönsyilevä juoksutus tuskastumisesta nyky-yhteiskunnan rakenteisiin ja normeihin. Purokuru on tunnettu myös podcasteistaan, joissa ollaan elitistisiä vasemmistoälyköitä ja kritisoidaan vallitsevaa; podcastin nimikin on kyseenalaistavasti Mikä meitä vaivaa?. Podcastina kyseessä on valtavirtaa rikkova kokonaisuus, joka yhdistelee perinteistä radiokeskustelua sekä esseemäistä päiväkirjamerkintää.
Seuraavan askeleensa Purokuru hapuilee romaanimuodon rikkomiseen. Epäromaanin kaasuttelevaa tekstimassaa koristelevat erilaiset tekstisommittelun kokeilut, kitsimäiset kasariaikaa jäljittelevät kuvitukset pikselöityneine diskettilevyineen, hymiöjonot sekä ASCII-kuvat.
Harry Salmenniemen Texas, sakset sekä Runojä sisälsivät samankaltaista irrottelua ja svengiä mutta sillä erotuksella, että Salmenniemen rytmiikka on maltillisempaa, hallitumpaa ja jäsenneltyä. Nimeäänkin myöden Römaani ääkkösineen muistuttaa Harry Salmenniemen Runojä-teoksen tekstuaalisesti vimmaisen mekaanisen kirjoituskoneen säksätystä. Purokuru viittaa kertaalleen teoksessaan jopa Salmenniemen Texas, sakset -teokseen hokemaan ”dallas, sallad”.
Sekä Salmenniemi että Purokuru saivat teoksistaan Kalevi Jäntin palkinnot: Purokuru sattui vain nimeämään teoksensa romaaniksi ja voitti palkinnon 2019, Salmenniemi kokeellisella runoteoksellaan Texas, sakset vuonna 2010. Viime aikoina ennakkoluulottomuudestaan tunnettu kirjallisuuspalkinto palkitsi jälleen Purokurun myötä valtavirrasta poikkeavan, omaleimaisen ja tärähtäneen teoksen.
Esipuheessa Kustannusosakeyhtiö Kosmoksen Mikko Aarne kertoo saaneensa diskettilevyllä käsikirjoituksen, josta on poistettu ”teoksen sisältämää vihapuhetta ja pakkomielteistä toistoa”. Kustantajan ominaisuudessa ”poistoja on tehty noin 300 000 merkkiä”.
Teosta leimaa hirttävä kaasu, joka jatkaa yhdeksän kappaleen ajan holtitonta kaahailuaan läpi sekavien ajatusvirtojen. Kiihkeän tempoilun alle jäävät harvakseltaan maukkaat haavikkomaiset aforismit internetajastamme sosiaalisena metakonstruktiona sekä kaksinaismoraaleineen. Teoksen sisäinen dialogi ei tarjoile vastavuoroisuutta, vaan teoksesta muodostuu pakkomielteinen monologi turhautumisesta apurahoihin, yhteiskuntaan ja ihmisyyteen.
Pontuspurokurumainen kertoja käy keskustelua chatissä ihastuksensa kanssa ja saa englanninkielistä, kaunopuheista kritiikkiä kirjoittamastaan Römaanista. Elämä on täynnä vastoinkäymistä, turhautumista ja pinnallisuutta, jota dandymaisen vakaumuksen on kyseenalaistettava ja kritisoitava elitistisellä, omahyväisellä asenteella.
Internetajan ”content” ja näkyyvyden huoraaminen ahdistaa kertojaminää. Kolkosti ja naiivisti hän haluaisikin tietoverkon ilman ihmisiä. Instagramin julkkikset valittavat burnouttiaan mutta silti rakastavat työtään. Vastoinkäymisiä saava kirjailijakertoja kaipaa samanlaista näkyvyyttä mutta asettaa itsensä kuitenkin muiden yläpuolelle.
Osansa saavat ”geneeriset uutisotsikot”, kriitikot, apurahataiteilijat ja ajankohtamme turhamaisuus. Kieleltään teos on anglismislangeineen oiva ajankuva internetsukupolven puheesta: og on original gangstaa eli aidon rikollista, kelloa snoozetetaan eli torkutetaan. Kielenhuoltoa isoine alkukirjaimineen ei kunnioiteta, kuten ei ilmeisesti sosiaalisessa mediassa kuulukaan. Fonttien vaihtelulla haetaan erilaisia äänenpainoja ja puhujia, mutta teoksen sisäinen keskustelu on pinnallista eikä tarjoa teokseen tarpeeksi tarkoituksellisuutta syventääkseen ajatuspatoumia tai luodakseen edes konflikteja puhujien välille.
Aforismihenkinen sisäistoimija toteaakin: ”lehdessä lukee: jos et pysty keskittymään kirjaan, on syytä / huolestua. no milloin joku on viimeksi pystynyt keskittymään / johonkin ja mikä tää keskittymisen fetisointi oikein on. / – – / puuttuu kirjallisuutta / johon ei tarvi keskittyä.”
Römaanista olisi taidokkaalla editoinnilla saanut vajaan satasivuisen avoimen runokokoelman, mutta romaanikokeiluna aaltoileva pinta ei omaa pohjavirtaa, jonka vietäväksi heittäytyä. Lukijan on mahdotonta keskittyä tekstiin, joka ajoittain ei oikeastaan sisällä mitään keskittymiseen vaadittavaa.
Päätösluvussa kirja leikittelee ajatuksella Purokurun tulevaisuudessa sekä postuumisti julkaistavasta tuotantotulvasta ja määrittää näin seuraavien vuosien tuotannon kummallisuuksineen. Kuten palveluyhteiskunnassa konsanaan, viimeiset sivut ovat tyytyväisyyskyselyä ja mahdollisuutta kommentoida teosta.
Purokurun kritisoimana kriitikkona onkin täytettävä kaavakkeeseen, että Purokurun kokeellinen teos leikkaa kiinni ennen ruutulippua ja kunniakierrosta. Toivottavasti katsastuksen jälkeen ainakin vioittunut kaasuvaijeri saadaan korjattua; toivottavasti seuraavalla kerralla rattiraivoa saadaan karsittua sen verran, että romaanimaailmassa ei törmäillä turhaan toisteisuuteen ja ajatusympyröihin. Sakeasta ajatussavupilvestä ja katkerasta bensankatkuisesta marmattamisesta puuttuu tällä kertaa selkeä päämäärä ja jäsentely.
Ajastamme Purokuru nostaa toki toisinaan hienoja oivalluksia, joita vastaisuudessa mielellään lukisi esseiksi jäsenneltyinä virkkeinä eikä hymiö- ja chat-tokaisuina.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Sielujen läpi ujeltavia kertomuksia luopumisesta
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Vetoomusten allekirjoittelu ei riitä
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
Via Karelia ja Österbottenin siutti Kotia
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
Vain väsymyksestä johtuvaa
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
Pääskyparvi taivaan räystään alla
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
Pullotettuna päihdyttävä varoitusfilmi alkoholin ongelmista
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Kylässä kylästä kylään
Mustarinda-palstalla juhlanumerossa 1–2/2025 Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.
Mullistusta odotellessa
Ensimmäinen meänkielellä totetutettu pitkä fiktioelokuva Valitut saa Suomen ensi-iltansa 21.3.2025. ”Aihevalinta on oiva, vaikka kerronta voisi olla napakampi”, kriitikkomme Matti A. Kemi toteaa.
Varjoja koulukodissa
Visa Koiso-Kanttilan toisen pitkän näytelmäelokuvan Uhma ensi-ilta on suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2.2025. ”Eräänlainen klassikkoelokuva siitä tulee aihevalintansa ja lokaationsa takia”, Matti A. Kemi kirjoittaa.