
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Pontus Purokuru: Römaani. Kosmos 2019.
Pontus Purokuru on lanseerannut itsensä popfilosofiksi. Hänen esikoisteoksensa, politisoitunut ja laajaan haastattelumateriaaliin pohjautunut esseistinen pamfletti Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi oli nimeään myöten karhea, hiukan rönsyilevä juoksutus tuskastumisesta nyky-yhteiskunnan rakenteisiin ja normeihin. Purokuru on tunnettu myös podcasteistaan, joissa ollaan elitistisiä vasemmistoälyköitä ja kritisoidaan vallitsevaa; podcastin nimikin on kyseenalaistavasti Mikä meitä vaivaa?. Podcastina kyseessä on valtavirtaa rikkova kokonaisuus, joka yhdistelee perinteistä radiokeskustelua sekä esseemäistä päiväkirjamerkintää.
Seuraavan askeleensa Purokuru hapuilee romaanimuodon rikkomiseen. Epäromaanin kaasuttelevaa tekstimassaa koristelevat erilaiset tekstisommittelun kokeilut, kitsimäiset kasariaikaa jäljittelevät kuvitukset pikselöityneine diskettilevyineen, hymiöjonot sekä ASCII-kuvat.
Harry Salmenniemen Texas, sakset sekä Runojä sisälsivät samankaltaista irrottelua ja svengiä mutta sillä erotuksella, että Salmenniemen rytmiikka on maltillisempaa, hallitumpaa ja jäsenneltyä. Nimeäänkin myöden Römaani ääkkösineen muistuttaa Harry Salmenniemen Runojä-teoksen tekstuaalisesti vimmaisen mekaanisen kirjoituskoneen säksätystä. Purokuru viittaa kertaalleen teoksessaan jopa Salmenniemen Texas, sakset -teokseen hokemaan ”dallas, sallad”.
Sekä Salmenniemi että Purokuru saivat teoksistaan Kalevi Jäntin palkinnot: Purokuru sattui vain nimeämään teoksensa romaaniksi ja voitti palkinnon 2019, Salmenniemi kokeellisella runoteoksellaan Texas, sakset vuonna 2010. Viime aikoina ennakkoluulottomuudestaan tunnettu kirjallisuuspalkinto palkitsi jälleen Purokurun myötä valtavirrasta poikkeavan, omaleimaisen ja tärähtäneen teoksen.
Esipuheessa Kustannusosakeyhtiö Kosmoksen Mikko Aarne kertoo saaneensa diskettilevyllä käsikirjoituksen, josta on poistettu ”teoksen sisältämää vihapuhetta ja pakkomielteistä toistoa”. Kustantajan ominaisuudessa ”poistoja on tehty noin 300 000 merkkiä”.
Teosta leimaa hirttävä kaasu, joka jatkaa yhdeksän kappaleen ajan holtitonta kaahailuaan läpi sekavien ajatusvirtojen. Kiihkeän tempoilun alle jäävät harvakseltaan maukkaat haavikkomaiset aforismit internetajastamme sosiaalisena metakonstruktiona sekä kaksinaismoraaleineen. Teoksen sisäinen dialogi ei tarjoile vastavuoroisuutta, vaan teoksesta muodostuu pakkomielteinen monologi turhautumisesta apurahoihin, yhteiskuntaan ja ihmisyyteen.
Pontuspurokurumainen kertoja käy keskustelua chatissä ihastuksensa kanssa ja saa englanninkielistä, kaunopuheista kritiikkiä kirjoittamastaan Römaanista. Elämä on täynnä vastoinkäymistä, turhautumista ja pinnallisuutta, jota dandymaisen vakaumuksen on kyseenalaistettava ja kritisoitava elitistisellä, omahyväisellä asenteella.
Internetajan ”content” ja näkyyvyden huoraaminen ahdistaa kertojaminää. Kolkosti ja naiivisti hän haluaisikin tietoverkon ilman ihmisiä. Instagramin julkkikset valittavat burnouttiaan mutta silti rakastavat työtään. Vastoinkäymisiä saava kirjailijakertoja kaipaa samanlaista näkyvyyttä mutta asettaa itsensä kuitenkin muiden yläpuolelle.
Osansa saavat ”geneeriset uutisotsikot”, kriitikot, apurahataiteilijat ja ajankohtamme turhamaisuus. Kieleltään teos on anglismislangeineen oiva ajankuva internetsukupolven puheesta: og on original gangstaa eli aidon rikollista, kelloa snoozetetaan eli torkutetaan. Kielenhuoltoa isoine alkukirjaimineen ei kunnioiteta, kuten ei ilmeisesti sosiaalisessa mediassa kuulukaan. Fonttien vaihtelulla haetaan erilaisia äänenpainoja ja puhujia, mutta teoksen sisäinen keskustelu on pinnallista eikä tarjoa teokseen tarpeeksi tarkoituksellisuutta syventääkseen ajatuspatoumia tai luodakseen edes konflikteja puhujien välille.
Aforismihenkinen sisäistoimija toteaakin: ”lehdessä lukee: jos et pysty keskittymään kirjaan, on syytä / huolestua. no milloin joku on viimeksi pystynyt keskittymään / johonkin ja mikä tää keskittymisen fetisointi oikein on. / – – / puuttuu kirjallisuutta / johon ei tarvi keskittyä.”
Römaanista olisi taidokkaalla editoinnilla saanut vajaan satasivuisen avoimen runokokoelman, mutta romaanikokeiluna aaltoileva pinta ei omaa pohjavirtaa, jonka vietäväksi heittäytyä. Lukijan on mahdotonta keskittyä tekstiin, joka ajoittain ei oikeastaan sisällä mitään keskittymiseen vaadittavaa.
Päätösluvussa kirja leikittelee ajatuksella Purokurun tulevaisuudessa sekä postuumisti julkaistavasta tuotantotulvasta ja määrittää näin seuraavien vuosien tuotannon kummallisuuksineen. Kuten palveluyhteiskunnassa konsanaan, viimeiset sivut ovat tyytyväisyyskyselyä ja mahdollisuutta kommentoida teosta.
Purokurun kritisoimana kriitikkona onkin täytettävä kaavakkeeseen, että Purokurun kokeellinen teos leikkaa kiinni ennen ruutulippua ja kunniakierrosta. Toivottavasti katsastuksen jälkeen ainakin vioittunut kaasuvaijeri saadaan korjattua; toivottavasti seuraavalla kerralla rattiraivoa saadaan karsittua sen verran, että romaanimaailmassa ei törmäillä turhaan toisteisuuteen ja ajatusympyröihin. Sakeasta ajatussavupilvestä ja katkerasta bensankatkuisesta marmattamisesta puuttuu tällä kertaa selkeä päämäärä ja jäsentely.
Ajastamme Purokuru nostaa toki toisinaan hienoja oivalluksia, joita vastaisuudessa mielellään lukisi esseiksi jäsenneltyinä virkkeinä eikä hymiö- ja chat-tokaisuina.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Vaikuttaa, että elokuva on kyhätty neljästä erillisestä käsikirjoituksesta henkistä väkivaltaa käyttäen yhden elokuvan mittaiseksi.” Kaltion Matti A. Kemi arvioi, että Hyväveli on vuoden 2022 heikoin kotimainen pitkä elokuva.
”Aina ei oikein tiedä, pitäisikö nauraa vai hämmästellä suu auki”, kirjoittaa Pete Huttunen Pamela Tolan viimeisimmästä ohjauksesta Järjettömän paska idea. Oulussakin kuvatun elokuvan ensi-ilta oli 13.1.2023.
Kaltion kriitikko Matti A. Kemi ei vaikuttunut viimeisimmästä Napapiirin sankarit -sarjan elokuvasta. ”Puoleentoista tuntiin edes ilmeikkäät näyttelijät eivät ole uskoneet käsikirjoituksen ponnettomuuteen.”
”Hamstereissa Veikko Huovisen veijaritarina syvenee yhden sukupolven korjaavaksi kokemukseksi”. Reijo Valta arvioi 4.1.2023 teattereihin saapuvan romaanin viimeisimmän, Markku Pölösen ohjaaman elokuvaversion.
Unenomainen seikkailu vanhalla Varikolla ”Seuraan esitystä hämmästyneenä ja yritän varoa, jotten vahingossakaan sotke riskialtista performanssia omilla äkillisillä liikkeillä tai teoillani.” […]
Perusarvojemme tuntematon historia Jopa 8 000 vuotta vanha Tonavan laakson sivilisaatio tarjoaa meille paljon enemmän kuin pelkkää museotavaraa. Sen yhteiskunnassa saivat […]
Antti Heikkisen Latu-romaanin maalaisproosa vertautuu Risto Kormilaisen silmissä karjalaiseen Heikki Turuseen ja ylä-savolaiseen Eino Säisään.
”Eksklusiiviset uskonnolliset liikkeet ja seurakunnat eivät anna tilaa itsenäiselle ajattelulle vaan kaventavat ihmisen ja uskon yhteen tiukkaan muottiin.” Risto Kormilainen luki Camilla Nissisen romaanin Meitä vastaan rikkoneet.
Juha Hurmeen uutuusteos Tiu tau tilhi ”hurmioituneella tavalla johdattelee kansakoulun periklassisen laulun myötä Fröbelin palikoihin ja aina Alaskaan saakka”, toteaa kriitikko Risto Kormilainen.
”Lapsuuden lähtökohdat eivät olleet kovin otolliset Kaisa Tammelle (s. 1970) tulevaisuuden uraa ajatellen. Alkoholisti-isä terrorisoi perhettä ja sai raivokohtauksia. Risto Kormilainen arvioi Naisvankilan pomon.
”Maapallon pelastukseksi tulee yhteiskuntien julkinen sektori rakentaa uusiksi, peruuttaa infrastruktuurin yksityistäminen, verotettava suuryhtiöitä ankarammin, ehkä jopa kansallistettava niitä.” Naomi Klein vaatii muutosta Tuli on irti -teoksessaan, arvioi Juhani Rantala.
”Pikemmin kuin romaani teos on anti-romaani tai tutkielman parodia”, pohdiskelee Esko Karppanen Runeberg-palkintoehdokkaaksikin valitusta Tiina Lehikoisen Punelmia-teoksesta.