Pauliina Vanhatalo: Vastuulliset. 252 s. Tammi 2022.
Pauliina Vanhatalo on monipuolinen kirjailija, joka on kirjoittanut viihdettä, omaelämäkerrallisia teoksia ja taideromaaneja. Viimeksi mainittuja on tähän mennessä julkaistu seitsemän, viimeisimpänä Vanhatalon omaan kotikaupunkiin, Raaheen, sijoittuva Vastuulliset.
Romaani kertoo ihmisistä, jotka ajautuvat ottamaan loputtomasti vastuuta lähimmäisistään ja jotka samalla ovat vaarassa unohtaa itsensä ja oman ainutkertaisen elämänsä. Keskushenkilöinä tavataan Niina, Pasi ja Lenni. He ovat eri-ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa, mutta jokainen heistä on omalla tavallaan umpikujassa.
Niina on keskiluokkainen ja hyvin toimeentuleva kasvatusalan ammattilainen, mutta on aikuisen lapsensa ongelmien vuoksi jatkuvassa hälytystilassa. Pasi taas syyttää itseään kaverinsa tekemästä perhesurmasta eikä saa asialta rauhaa, vaan asettuu majailemaan surmatalon viereiseen autiotaloon.
Hirvittävän historian tahraamaan taloon on perheensä kanssa muuttanut alakouluikäinen Lenni. Pojan mieltä tummentavat uuteen kotiin liittyvien varjojen lisäksi perheen sisäiset huolet. Korona on vienyt muusikkoisän työt, eikä mies jaksa tätä masentumatta. Ympärillä olevien ihmisten tunnetiloja herkästi rekisteröivä Lenni pysyttelee jatkuvasti valppaana ja lapsen keinoin yrittää kannatella sekä itseään että läheisiään.
Näkökulmahenkilöt vaihtelevat luvusta toiseen ja vähitellen henkilöiden välinen verkosto ja kytkökset paljastuvat kokonaisuudessaan. Vanhatalo rakentaa kuvaa järjestelmällisesti, mutta silti hienovaraisesti ja pieniin yksityiskohtiin luottaen. Lukija saa oivaltamisen iloa, kun ihmisten väliset yhteydet selviävät.
Kirjailija kuvaa vähäeleisellä kielellä valtavia tragedioita, jotka ehkä koskettavatkin juuri siksi, ettei niiden kertomiseen tarvita patetiaa tai paisuttelua. Henkilöhahmoihin kiintyy, eikä heistä kukaan ole yksioikoisen hyvä tai paha. Niukoin sanoin Vanhatalo onnistuu piirtämään näkyviin myös hahmojen taustoja, jolloin heidän tekemisiään ja tekemättä jättämisiään ymmärtää entistä paremmin.
Teos on rakennettu siten, että jännite säilyy alusta loppuun asti. Heti ensimmäiset virkkeet imaisevat mukaansa ja nopeasti muodostuu pakottava tarve saada tietää, miten näiden ihmisten käy.
Raahe on tarinassa tunnistettavana läsnä, vaikka kaupunkia ei taidetakaan nimetä suoraan. Esille ja merkityksellisiksi nousevat esimerkiksi erikoinen vesitornitalo sekä terästehdas ja sen vaikutus kaupungin asukkaiden elämäneetokseen. Unelmien on vaikea kantaa pikkukaupunkia kauemmas, kun tehdasyhteisön arvot ohjaavat sopeutumaan ja seuraamaan isältä pojalle siirtyviä malleja.
Vanhatalo vihjaa myös siitä, miten vahingollinen voi perinteinen voimakkaan, pärjäävän ja pystyvän miehen ihanne olla. Vaatii voimia pyristellä siitä eroon ja kokea itsensä ihan kelpo mieheksi, vaikka vasaran sijaan kädessä pysyisi paremmin kitara.
Vastuulliset on hienovireinen ja psykologisesti uskottava kuvaus vaikeissa tilanteissa kamppailevista ihmisistä. Erityisen vaikutuksen tekee se luontevuus, jolla Vanhatalo kuvaa maailmaa nuoren pojan näkökulmasta. Lennin sinnittely perheen ristiriitojen keskellä vetää vakavaksi paatuneimmankin lukijan.
Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Marjatta Kaikkonen teki työvuosinaan oppimisen kehittäjänä opintomatkoja muun muassa Roomaan. Hän kirjoittaa nyt matkastaan ja antiikin kulttuurihistorian merkityksestä Kaltiolle.
Makasiini Contemporaryn Lost in the Woods -näyttely Turussa esittelee Rovaniemellä asuvan ja työskentelevän Eemil Karilan (s. 1978) taidetta. Karilan uraan sisältyy yli 30 soolonäyttelyä ja lukuisia ryhmänäyttelyitä myös ulkomailla.
Heavy Metal Perse ja sen musiikki ovat kajahtaneet Kajaanista jo neljännesvuosisadan verran. Niko Peltonen ruotii esseessään yhtyeen taivalta ja yrittää tavoittaa jotain HMP:n olemuksesta.
Pari vuosisataa sitten Oulu joi kaksin käsin tervaa. Tai eihän Oulu sitä oikeastaan juonut. Se purskutteli sitä suussaan ja sylki […]
2020-logu sámi rap-artisttat Yungmiqu ja Jezebro Álbmotlaš populáramusihkkakultuvrrat dávistit dávjá riikkaidgaskasaš stiilarávnnjádagaid. Dát albmoneapmi gullo maid sámiid modeardna musihkas. Ovdamearkka […]
Vistig sáttá leđe tárbu muštâliđ, kii mun lam. Pargoeellimstân mun lam anarâškielâ ollâopâttâhlehtor. Muu spesialsyergi lii kielâiäláskittem, adai keevâtlávt mun […]
Suomella ei ole ollut varsinaisia siirtomaita, mutta paikoin Suomikin on tehnyt siirtomaapolitiikkaa. Antti Vikström käy läpi tilanteita, joissa mekin olemme olleet alistajan osassa.
During her Mustarinda residency, Riah Knight created strategies of survival. She writes about how we could learn from traditional Romani practices.
Artikkeli on julkaistu suomeksi printti-Kaltiossa.
”Taitavien ammattilaisten rakentama improvisaatioteatteri on vilpitöntä ja aitoa.” Pete Huttunen arvioi Oulun kaupunginteatterin suuren näyttämön improvisaatioesityksen Päin näköä.
”Sadunomaisuus välittyy, tunnelma on rauhaisa ja peloton läpi näytelmän.” Kaltion kriitikko Matti A. Kemi katseli Oulun kaupunginteatterin Taikatalven.
Ali Jonassonin ja Mats KejosenFinnkampen on ”monitieteinen, yhteiskuntapoliittinen ja siitä huolimatta suhteellisen helppolukuinen”, kirjoittaa meän-kolumnistimme Linnea Huhta.
Lauri Rikalan runouden pariin pääseminen tuntuu Matti A. Kemistä ”kotoiselta huomalta: pyhyyden kartoittaminen ja arkiset asiat ovat edelleen läsnä.”
Maria Matinmikon SIIS NIIN on ”ytimekäs, tutkaileva ja itsetietoinen”, Matti A. Kemi kirjoittaa. ”Sen sivut huokuvat estetiikkaa, huolellisuutta ja tarkoin punnittuja ajatuksia ajastamme, asenteistamme ja arjestamme.”
Marjut Aikion kolmiosaisen Nils-Aslak Valkeapää -elämäkerran ensimmäinen nide julkaistiin lokakuussa. Siihen tuoreeltaan tutustui Kari Sallamaa.
Emeritusprofessori Kari Sallamaa luki Saamelaisten totuus- ja sovintokomission työn osana tilatun Veli-Pekka Lehtolan teoksen Kenen maa, kenen ääni?, joka selvittää saamelaisten asemaa Suomen historian eri vaiheissa.
Taiteilijapari Pekka ja Teija Isorättyän (ks. Kaltio 1/2022, kaltio.fi/ihmisen-rajaton-myotatunto) kädenjälki on tuttua julkisista taideteoksista kuten Tornion möljän ”Kojamo” ja ”Särkynyt […]
Oulun kaupungintalon huipun laskuri lähestyy nollaa: Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi 2026 on pian alkamassa. Oma laskurini on tätä kirjoittaessa numerossa 397. Toivoisin, […]
Mietin tätä muistoa, kun valvon yöllä ja kuuntelen koneen ääntä koivikossa. Se on ollut siellä kaksi päivää. Olemme seuranneet moton […]
Ensiksi sie alat harrastamhaan jääkiekkoa, ja sitte sinusta tullee NHL-legenda. Tietenki tie siihen saattaa olla rohki pitkä, samhaan laihin pitkä […]
