Korjaamontien treenikset purku-uhan alla
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Aukkoja katsellen
It’s Alive Films: Räkä ja Roiskis. 88 min. K-7. Ensi-ilta 19.1.2024.
Ohjaus Teemu Nikki, käsikirjoitus Ilja Rautsi, puvustus Anna Vilppunen, lavastus Santtu Toivola, kuvaus Tuomo Hutri, leikkaus Jussi Sandhu.
Pääosissa Hugo Komaro, Urho Kuokkanen, Pekka Strang, Kati Outinen, Elina Knihtilä, Marja Packalén, Sampo Sarkola, Petteri Pennilä, Matti Onnismaa.
Koska pienessä maassa monet kysymykset muovautuvat henkilökysymyksiksi, herättää
Juice Leskisen lastenkirjoihin perustuva elokuva monia kysymysmerkkejä. Kuinka paljon teos nojautuu alkuperäisaineistoon? Kuinka paljon mehua on puristettu joukkoon?
Onneksi kaikki ennakkokäsitykset voi jo alkuvaiheessa valuttaa pois. Räkä ja Roiskis on ylpeästi omilla jaloillaan seisova koko perheen elokuva, jonka sokkeli lepää savolaisen sanasepon kirjoissa, mutta itse talo on rakennettu nykypäivän vaatimusten tasolle.
Räkä ja Roiskis (loistavat Hugo Komaro ja Urho Kuokkanen) ovat kaksi tomeraa poikaa, jotka elokuvan alussa matkustavat kohti Suuvedellä sijaitsevaa mummolaa. Perillä selviää erikoinen vyyhti: reiät alkavat kadota ympäröivästä maailmasta niin linnunpöntöistä kuin ovien lukoista. Mysteeriin liittyvät myös iloisesti hymyilevät paikalliset sekä pitkään valkoiseen takkiin sonnustautunut hammaslääkäri Migrén Junior (Pekka Strang) kätyreineen.
Elokuvan kerronta nappaa mukaansa alusta pitäen. Vaikka välillä meno on vauhdikastakin, on aikaa jätetty myös tunnelmoinnille sekä erikoisten miljöiden ja hahmojen esittelyyn. Näyttelijät onnistuvat kautta linjan tekemään mieleenjäävät roolityöt. Etenkin Elina Knihtilän tulkitsema kunnanjohtaja Haloonen on vallan hersyvä tyyppi.
Elokuvaa on luonnehdittu koko perheen kyberpunkiksi. Ilja Rautsin käsikirjoitus on ammattimiehen varmaa työtä sisältäen kattavasti niin scifin kuin kauhunkin aineksia. Tarinakeitos porisee iloisesti viimeiseen kuvaan asti. Teemu Nikin filmografiassa Räkä ja Roiskis on vahva työvoitto. Ahkeran ohjaajan tulevia siirtoja odottelee mielenkiinnolla.
Koko perhettä huvittava ja koskettava elokuva on haasteellinen laji. Pahimmassa tapauksessa tuotanto paljastuu sormi pystyssä sössötteleväksi moralisoinniksi, mutta Räkä ja Roiskis ei onneksi astu tähän viemäriaukkoon. Viihdyttävän tarinan opettavaiset taustateemat muun muassa järjestyksen ja kaaoksen tasapainosta ovat tärkeitä niin lapsille kuin aikuisillekin. Juicelle lapset eivät olleet mikään oma ryhmittymä, vaan heille täytyi kirjoittaa kuin vertaisilleen.
Alkuperäistekstien pikkuanarkistinen sekä verbaalisesti lahjakas kielipeli siirtyy onnistuneesti audiovisuaaliseen muotoon. Nykypäivän tuulista sekä virtauksista hyvin perillä olevat elokuvantekijät ovat ansainneet mojovat reiät munkkeihinsa.
Maisemia saamelaisen nykytaiteen rinteiltä
Saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely Eanangiella – Maan kieli on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden kohokohdista. Jenny Kangasvuo tutustui näyttelyyn.
European Capital of Culture: Next Stop – Elections
What lies beneath the shiny surfaces of Capital of Culture project? Lölä Florina Vlasenko ruminates on the feelings of Oulu artists and cultural workers on the ground level. [The article is written in March 2026.]
Meän Periferian yhteisöllinen syli on avara, innostava ja lämmin
Meän Periferia avasi toimintansa Meän Kulmassa Kemin keskustassa vuonna 2025. Mitä siellä tapahtuu? Anu Kolmonen kertoo.
Yhteinen hyvä
”Äiti soittaa. Pelkään pahinta. Vastaan.”
Jenni Kinnusen kolumni.
Mitä kulttuuripääkaupungistani halutaan kertoa ulkomaalaisille
Oulun kulttuuripääkaupunkivuosi avattiin tammikuun puolivälissä. Kaltion Matti A. Kemi vietti viikonlopun kansainvälisen median edustajille räätälöidyssä ohjelmassa.
Keikalta keikalle, riimistä joikuun, livđestä leu’ddiin
Jenny Kangasvuo seurasi alkuvuonna Oulu2026:n Risku-ohjelmakokonaisuutta: ”Rájehis, ealli sámekultuvra” eli rajaton, elävä saamelaiskulttuuri.
Kulttuurivuoden 40 ensimmäistä päivää
Miltä näytti Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden alku kuvataidekriitikon silmiin? Leena Kangas kirjoitti Kaltiolle tunnoistaan ja kokemuksistaan.
Kyllä luonto puuhun ajaa
Jossain lähitulevaisuudessa ihmiset elävät skandinaavisen sisustustyylin mukaisissa sisätiloissa ja ainoa kosketus ulkoilmaan on roskalaatikoiden luona. Reijo Valta arvioi 2.4.2026 ensi-iltansa saaneen Oravan.
Tampereen elokuvajuhlilla nähtiin palkitun Rúnar Rúnarssonin vaikuttavaa taidetta
Eros Gomorralainen katseli 56. Tampereen elokuvajuhlilla sarjan Rúnar Rúnarssonin elokuvia, niin lyhyitä kuin pitkiä. Islantilaisen Rúnarssonin teoksissa tutkitaan usein suuria elämänmuutoksia.
Unelmat ja painajaiset kohtaavat tulevaisuuden Oulussa
”Xulu202x-projekti haluaa valaa tulevaisuudenuskoa paikallisiin nuoriin mutta törmää samaan aikaan kylmiin realiteetteihin ja ongelmiin, jotka vaikeuttavat unelmointia.” Marlene Hyyppä arvioi projektin pääteoksen S.I.E.L.L.Ä.
Eurooppatie 75 Välimereltä Jäämerelle
Kaltio ry osallistuu myös kulttuuripääkaupunkivuoden tekemiseen. Taiteilijajärjestö MUU ry:n kanssa toteutettava hanke ”E75 Taidebussi” (tai englanniksi E75 Art Bus) halkoo Euroopan Välimereltä Jäämerelle.
Kannessa: Ducica
Valokuvaaja Jaakko Heikkilän retrospektiivinen näyttely Ja minusta tuli ihminen esittelee Heikkilän laajaa tuotantoa. Näyttely on avoinna Aineen taidemuseossa Torniossa elokuun loppuun saakka.
Tasapainottelua
”Samanlaista tasapainotteluahan elämä lienee myös muilla taidetta ja kulttuuria tekevillä.” Päätoimittaja ajattelee taas taiteen sijasta rahaa.
Isäsarjan loppu
”Silti voi vain kehua, kuinka taitavasti kirjailija kuljettaa Weijon maallisen vaelluksen päätökseen.” Hannu Niklanderin Loivaa alamäkeä -sarjan viimeinen osa Kodit ja asunnot miellytti Timo Tossavaista.
Romaanidebyytti luo identiteetin asetukset ja alustat uudesti
”Stailattu nykykieli elävöittää huolellista kokonaisuutta”, mutta ”tarinan draamallinen jännite uhkaa hetkittäin puutua”. Maija Jelkänen arvioi Iida Aikion esikoisromaanin Muoviaurinko – Muitalus čálgama birra.
Metsäntutkimuksen usva ja hähmä
”Metsäteollisuuden edessä rähmällään oleva tiedeyhteisö rinnastuu toimintatavoiltaan niin kulttiin kuin mafiaan.” Tuomo Pirttimaa luki Teemu Kaskisen romaanin Yö ja usva.
Syntipukkitalous: Omelasista nykyajan politiikkaan
”Jokaisena yhteiskunnallisen epävarmuuden, taantuman ja kriisin aikana syntipukin ajatus nousee uudelleen esiin.” Suomeen ja Kokkolaan muuttanut Mousa pohtii maailman tilannetta.
Salmenperä tutkiskelee jälleen ihmisyyttä
”Vaikka elokuvassa ei oikeastaan tapahdu juuri mitään, se pitää mainiosti otteessaan”, Kaltion kriitikko Matti A. Kemi toteaa Aleksi Salmenperän Isänpäivästä.