Ja Heikkilän Jaakosta tuli ihmisen sisimmän kuvaaja
Anu Kolmonen jututti valokuvaaja Jaakko Heikkilää maaliskuussa tämän retrospektiivisen näyttelyn Ja minusta tuli ihminen tiimoilta. Heikkilä kertoili enemmän ihmiseksi tulemisestaan.
Nälkämaa – maa kultainen
Kansiteoksemme on tällä kertaa kuhmolaisen Urho Kähkösen ”Nälkämaa – maa kultainen” (akryyli ja lyöntimetalli, 2018). Tai siis tarkemmin sanottuna yksi kuudesosa siitä, koska kokonaan se ei mahtunut kuvattavaksi. Joulukuussa Kajaanin taidemuseoon esille tuleva teos on kaikkiaan kooltaan noin neljä kertaa kolme metriä laaja.
Kuvasimme tämän ”Nälkämaan” kuudesosan Kähkösen työhuoneella Kuhmon Kuusamonkylällä syyskuisella Kaltion Kainuun-kuvataidekierroksella, josta pääsette lukemaan enemmän joulukuun numerossa. Ennen sen ilmestymistä ehtii kuitenkin Kajaanissa avautua Kähkösen näyttely Kuin kukkiva oksa.
”Näyttely hahmottaa ihmisyyden peruskysymyksiä ja niihin liittyvää vastuuta”, taidemuseon tiedote kertoo ja jatkaa: ”Teosten kautta tarkastellaan myös läsnäoloa ja muistoja sekä niiden katoavaisuutta.” Kähkönen pyytää tähän vielä lisäämään, että teokset ”pyytävät ottamaan vastuuta myös toinen toisistamme ja luonnosta.”
Kuhmossa 1967 syntynyt ja vakituisesti takaisin kotitilalleen noin kymmenen vuotta sitten muuttanut Urho Kähkönen näyttäisi kokevan ja näkevän oman vastuunsa niin taiteilijana kuin ihmisenä hyvin selkeästi. Kouluttauduttuaan Haapavedellä puutarhuriksi ja Turussa elokuvantekijäksi Kähkönen on työskennellyt muun muassa hautausmaanhoitajana, oman tuotantoyhtiön käsikirjoittaja-ohjaajana sekä omaishoitajana, ja erilaisten erityisryhmien kuvataideopetus Kainuussa jatkuu edelleen. Näissä opetusryhmissä syntyneistä kukkateoksista on koottu myös yhteisöllinen ”Kukkaniitty”-huone Kajaanin taidemuseon näyttelyyn.
Kähkösen panoksesta oman yhteisönsä elämään kertovat myös monet tunnustukset. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunta myönsi vuoden 2013 taidetunnustuksensa Kähköselle pitkäjänteisestä työstä kainuulaisen kuvataiteen hyväksi. 2015 Kuhmon yrittäjät ry valitsi hänet vuoden kuhmolaiseksi, ja juuri elokuussa Rajaseutu ry palkitsi Kähkösen yhtenä vuoden 2018 rajaseututoimijana ”Ansiokkaasta työstä kotikaupungin taide-elämän elävöittämisessä ja asukkaiden yhteisöllisyyden vahvistamisessa.”
Koko entisen läänin taiteilijoiden ammattijärjestönä toimivan Oulun Taiteilijaseura -63 ry:n hallituksessakin Kähkönen istuu, ja hän on myös kuratoinut Valvegalleriaan OTS:in kierrätysteemaisen ryhmänäyttelyn Recycled.
”Matkapäiväkirja”, akryyli, lyijykynä, hiili, 2017.
”Minne muistot katoaa” – yksityiskohta, osia palaneesta tietokoneesta, 2018.
Maa, tuli, vesi – kuvakaappaus videosta, 2018.
Kuin kukkiva oksa Kajaanin taidemuseossa
2.12.–27.1.2019. Recycled Valvegalleriassa (Hallituskatu 7, Oulu) 28.10. saakka.
Taiteilijan verkkosivusto www.urho.info.
Eräänlainen saavutus
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
Stereotyyppejä ruokkimatta: 2020-luvun saamelaiset rap-artistit Yungmiqu ja Jezebro
”Nuorelle sukupolvelle saamenkielisen musiikin tekeminen on luontevaa; onhan taustalla luottamus siihen, että on olemassa moderni saamelainen yhteiskunta, kulttuuri ja yhteisö.”
Saamelainen taidepuhe yksityisestä julkiseksi?
Festivaalin jälkeen luin kaksi lehtikirjoitusta tapahtumasta. Toisessa oli päädytty laatimaan kuvakollaasi festivaaleilla käytetyistä gákteista. Ei siinä, etteikö saamelaisia gáktimuoti ja […]
Kaikkea kaikkialla, koko ajan
Päätoimittaja paljasti elokuussa olevansa uupunut. Lokakuussa (jolloin hän myös vuosittain ikääntyy) hän tuntuu hieman elpyneen. Nyt hän tunnustaa pelkäävänsä muutosta.
Kannessa: Bellum sacrum
Vesa Ranta kuvasi Kalle Nurmisen teoksen ”Bellum sacrum” Oulun kuvataiteen talossa Rematerialkunstmuseum-näyttelyn avajaispäivänä.
Mielettömän hengetön epookki Seilin saaren mielettömistä ihmiskohtaloista
Kerro kaikille on tarina Seilin saarelle 1800-luvun lopulla lähetetyistä naisista. Saaristolaisepookki ei vakuuta Kaltion kriitikko Matti A. Kemiä.
Kenen Suomi näkyy apurahapäätöksissä?
Uusiutunut Taide- ja kulttuurivirasto (Kuvi) uusii tänä syksynä myös vertaisarviointijärjestelyjään. Millä tavoin uusi ”asiantuntijapankki” voi kehittää apurahojen jakamista? Jenni Turunen pohtii tätä etenkin kuvataiteen näkökulmasta.
Säämerkintöjä (kulttuuri-) ilmastonmuutoksen alla
Elsa Lankinen työskenteli lähes kaksi vuotta Kajaanin kaupunginteatterin hankkeessa ”Taidetta ei tervaa! Alueellinen esittävä taide ekologisena jälleenrakentajana”. Mitä tehtiin, minne seuraavaksi?
maasta, vitusta
”Nainen on toinen, nainen on maaemo, nainen on rivo ja yhtä luonnon kanssa.” Mustarinda-palstalla kirjoittavat elokuussa Tuuli Metsärinne ja Susse.
Salaiset taidenautinnot vesivoimalaitoksella
Ensimmäisessä esseessään Pohjoisen oopperakomppanian Vesivoimalaitokset-teossarjasta Reija Korkatti matkustaa linja-autolla Seitenoikeaan. Mitä siellä tapahtui?
Tervasta ja taiteesta…
Voiko taide toimia muutoksen ja merkityksen rakentajana, ekologisen jälleenrakennuksen ytimessä? Elsa Lankinen pohtii Kajaanin kaupunginteatterin ”Taidetta ei tervaa!” -hanketta.
.. ekologiseen jälleenrakennukseen
BIOS-tutkimusyksikön Karoliina Lummaa avaa hieman ekologisen jälleenrakennuksen käsitettä helmikuussa 2026 järjestetyn ”Taidetta ei tervaa!” -seminaarin yhteydessä.
Haapajärven rannalta, Nivalan laakeilta pelloilta Pielaveden lepikolle
Kolmen presidentin polku rakenneltiin osana Oulu2026-kulttuuripääkaupunkivuotta Haapajärvelle, Nivalaan ja Pielavedelle. Projektissa työskennellyt Heidi Pökkylä avaa projektin taustoja.
Taiteilijavieraita ja talonväkeä Pikisaaren polulla
Kahdeksas Oulun Pikisaaren ”Pikinen Poloku” -ympäristötaidetapahtuma oli kulttuuripääkaupunkiin sopivasti aikaisempaa kansainvälisempi. Leena Kangas kirjoittaa näyttelystä, jossa esiintyi itsekin tekijänä.
Marianne Muraalimaalarin kertomus Merikosken muraalista
Marianne Kauppilalla on tunnistettava tyyli, jota näkee etenkin Oulussa enenevissä määrin. Matti A. Kemi jututti taiteilijaa kulttuuripääkaupunkivuoden alkukesässä.
Sisar väkevä valkoinen, sisaret solidaariset siniset
Klaus Härön viimeisin ohjaustyö Hetki ennen valoa sijoittuu nykypäivän sairaalaympäristöön. Matti A. Kemi lumoutuu elokuvan arkisuudesta.
Everstiluutnantti Kuussaaren kujanjuoksu
”Elokuvan edetessä alkaa tuntua siltä, että vieras maisema itse asiassa sopii tähän farssiin oikein hyvin.” Jenny Kangasvuo arvioi 4.9.2026 ensi-iltaan tulevan Presidentin kyydityksen.
Ostari on festari
”Haluamme tuoda onnea ja iloa ihmisille, niin hullua kuin tämä homma onkaan järjestelyineen ja riskeineen!” Matti A. Kemi haastatteli kahta miestä, jotka järjestävät OstariFestareita.
Perämeren muuttuvat kasvot
”Kirjan isommat ja pienemmät tiedonmuruset sekä kuva- ja karttamateriaali kiinnostivat erityisesti, koska monet paikat ja paikkakunnat Perämeren alueella ovat jo lapsuudesta tuttuja.” Helki Kallio arvioi Juha Ylimaunun Perämeren.
Kannessa: Pieni punainen metsä
Elokuun Kaltion kanteen poimimme Sirja-Erika Virpikarin teoksen ”Pieni punainen metsä”, joka on esillä Galleria Oskari Jauhiaisen näyttelyssä Punaisen vivahde syys–lokakuussa.