
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari “Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa linkin
https://youtu.be/15rXahoaBYo kautta suorana kello 13–16 sekä myöhemmin tallenteena.
Olen toiminut lastenmuusikkona jo yli 25 vuotta Soiva Siili -yhtyeessä ja -yhtiössä. Aluksi noin kymmenen vuotta varsinaisen koulutusammattini eli lastentarhanopettajan toimeni ohella ja viimeiset viisitoista vuotta yrittäjänä. Kuvaavaa meidän edustamallemme musiikille on, että lähes jokainen pitää sitä todella tärkenä ja jokaisen lapsen kasvuympäristöön olennaisesti kuuluvana. Tämä näkyy kentällä kierrellessä ja konsertoidessa. Iloisia kasvoja ja perheitä näkyy ja kuuluu Soivan Siilinkin konserteissa. Kaikki päättäjätkin pitävät alaamme erittäin hyödyllisenä ja tärkeänä.
Tunnen oloni etuoikeuteuksi, kun saan toimia kulttuuriyhteisössä, jossa lähes päivittäin joku kollega tai yhteistyötaho kysyy minulta mitä kuuluu, miten menee. Huoli toimeentulosta ja tulevaisuudesta on vilpitöntä, tunne välittämisestä ja kannustamisesta on aito. Tunne, että oma taide ja toiminta kulttuurikentässä saa ihmiset huolestumaan sen jatkosta ja tulevaisuudesta, on kannustavaa ja jopa herkistävää. Ympäristö oikeuttaa sinut ja taiteesi olemassa olemaan!
Taiteilijana ja varsinkin yrittäjä-taiteilijana tulee jatkuvasti kestää epävarmuuden olotilaa.
Tästäkin huolimatta kurkussa on käsittämätön möykky melkein koko ajan. Möykky, joka huutaa: miten tässä voi pärjätä! Ja nyt en kerro vain tämänhetkisestä korona-ajasta vaan ihan tavallisesta arjestamme lastenkulttuurin saralla. Korona-aika on vain tuplannut tai triplannut möykyn ja epävarmuuden.
Taiteilijana ja varsinkin yrittäjä-taiteilijana tulee jatkuvasti kestää epävarmuuden olotilaa. Kalenteri näyttää monesti uhkaavan tyhjältä, kun katsoo vaikka muutaman kuukauden päähän. Pitää vain luottaa, että työtilauksia tulee ja huolehtia työvälineestään eli itsestään sekä tuotteestaan eli taiteensa tasosta ja kehittymisestä. Kulttuurialan yrittäjillä on samat vaatimukset kuin muillakin yrittäjillä. Vain tulevaisuudessa siintävä rikastumisen mahdollisuus tuntuu puuttuvan.
Suomessa on loistavia systeemejä taiteen ja taiteellisen toiminnan tukemiseen. On kunnallisia, valtiollisia sekä säätiöiden ylläpitämiä tukijärjestelmiä. Ilman näitä ja näiden tahojen kanssa tehtävää yhteistyötä jäisivät monet kulttuuriteot ja -teokset tekemättä.
Toki paljon jää myös tekemättä, kun apu- ja muuta rahoitusta ei saa tai löydä mistään. Omalta osaltamme olemme aina ajatelleet apurahat mukavina yllätyksinä, ja olemme nöyrinä ja onnellisina ottaneet ne vastaan. Useasti on apurahalla tehty paljon enemmän, kuin on luvattu hakemuksessa, koska tässä ammatissa ei todellakaan ole tapana laskea työtunteja. Kukaan ei sitä vaadi, mutta oma halu ja innostus vievät mukanaan. Ja hyvä niin, kunhan vain muistaa huolehtia omasta ja työkavereiden jaksamisesta.
Lastenmusiikin kenttä on ollut todella pirstoutunut ja moni toimija tekee kaiken itse. Ei ole ohjelmatoimistoja, jotka olisivat erikoistuneet alaamme. Markkinointi, keikkamyynti ja lähes kaikki pitää tehdä itse. Toki näin on monilla muillakin pienyrittäjillä, mutta jotenkin tuntuu, että alallamme se jotenkin korostuu. Myöskään edunvalvontajärjestelmiä ei juurikaan ole. Yrittäjäjärjestöt tuntuvat huolehtivan isojen firmojen eduista – ja monestihan se on jopa oikein, koska ne työllistävät tuhansia ihmisiä ja tuovat verotuloja huimia määriä. Siltikin toivoisi, että joku liputtaisi puolestamme.
Vuonna 2018 perustettu Lastenmusiikki ry järjestää muun muassa vuosittaisen Lastenmusiikkipäivän sekä nimeää vuosittain Lastenmusiikkipääkaupungin: kuluvan vuoden pääkaupunki on Hämeenlinna, ja 2021 viitan saa harteilleen Oulu. Valtakunnallisen järjestön tarkoitus on kasvattaa lastenmusiikin ammattilaisten näkyvyyttä ja lisätä lastenmusiikin kuuluvuutta. Toivottavasti onnistumme tässä.
75-vuotisjuhlaseminaari “Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa linkin
https://youtu.be/15rXahoaBYo kautta suorana kello 13–16 sekä myöhemmin tallenteena.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi “vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Fellinin viimeisiksi ohjaustöiksi jäi kolme mainoselokuvaa Banca di Roma -pankille – vaikka hän oli kampanjoinut raivokkaasti elokuvien tv-esityksiä pilkkovia mainoksia vastaan.
La voce della luna jatkaa jonkinlaista synteesiä Fellinin siihenastisen uran keskeisistä aineksista. Kuin proosarunoa sitä hallitsee eräänlainen tajunnanvirtamaisuus.
Koko Fellinin ura meinaa pakkautua hänen toiseksi viimeiseksi jääneeseen elokuvaansa Haastattelu, joka leikittelee representaation ja todellisuuden suhteen sirpaleilla.
Fellinin Laivan menestys olikin vain näennäistä. Mutta niin alkoi olla koko audiovisuaalinen kenttä televisioineen ja mainoksineen 1980-luvun Italiassa. Totta kai Fellini tarttui seuraavaksi tähän trooppiin.
Vaikean Naisten kaupungin jälkeen Fellini keskittyi heinäkuuhun 1914 sijoittuvaan käsikirjoitukseen “L’assassinio di Sarajevo”, josta kehittyi uusi fellinimäinen menestys Fellinin Laiva.
Orkesteriharjoitus on kuin televisiolle tehty harjoitelma, joka syntyi Italian entisen pääministerin Aldo Moron murhaan päättyneen sieppauksen aikana keväällä 1978. Naisten kaupunki (1980) jää myös jäntevyydeltään veltoksi.
Rovaniemeläinen tietokirjailija ja kirjoittajaohjaaja Anne Lukkarila debytoi nyt myös dekkaristina. Suomutunturissa tapahtuvat hurmetyöt sekoittuvat esikoisessa ympäristöteemoihin.
Briitta Hepo-ojan Sydämiä seireeneille jatkaa Topelius-palkinnolla huomioidun Suomea lohikäärmeille -kirjan tarinaa 2000-luvun vaihtoehtoisessa Suomessa.
Viroa 1930-luvulla itsevaltaisesti hallinnut Konstantin Päts hahmotteli niin Suomen ja Viron liittovaltiota kuin laajempaa Yhdistynyttä Pohjolan tasavaltaakin. Ville Hytönen luki professori Seppo Zetterbergin uuden Päts-teoksen.
Tommi Liimatta siirtyy omakohtaisissa kuvauksissaan Pietarsaaren (Jeppis ja Jeppis 2) Rovaniemelle ja samalla fiktiivisestä kaunokirjallisuudesta tietokirjalliseen kerrontaan. Mutta onko eroa muistelmilla?
Ayn Randin teokset ovat vaikuttaneet Yhdysvaltoja hallitsevaan kapitalistiseen ideologiaan enemmän kuin Euroopassa ehkä on ymmärretty. Jussi Jalosen teos valottaa Randin ihanteita.
Vaikka työmatkapäiväkirja onkin “paikoin kuivakkaa tapaamisten ja kokousten sarjaa”, taustoittaa Hannele Pokan muistelmateos nyt ajankohtaisia asioita kiinnostavasti.