
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Rendel
Ohjaus Jesse Haaja; käsikirjoitus Pekka Lehtosaari, Miika J. Norvanto, Timo Puustinen; tuotanto Black Lion Pictures Oy, Frozen Flame Pictures Oy, Haaja & Arwo Design Oy, Bad Beaver Productions.
105 min, ensi-ilta 22.9.2017.
Räjähdyksiä. Räntää. Viistoja kuvakulmia, tummia hahmoja, punaista verta.
Puolivahingossa lyhytelokuvaideasta täyspitkäksi toimintaelokuvaksi muotoutunut Rendel on mainostoimistotaustaisen Jesse Haajan ensimmäinen ohjaustyö, joka perustuu hänen lapsena tekemäänsä hahmokonseptiin. Haajan kokemus musiikkivideoiden ja mainoselokuvien parissa näkyy lopputuloksessa. Elokuvan visuaalinen ilme on tarkkaan harkittu. Mikään suomalainen pikkukaupunki ei ole koskaan näyttänyt yhtä tylyltä, lohduttomalta ja kämäiseltä kuin Rendelin Mikkeli: yhtä aikaa tarpeeksi pieneltä, että kotikutoinen mafiaperhe voi siellä pitää hoviaan, ja tarpeeksi suurelta, että mainituilla rikollisilla ei ole kaipuuta laajentaa valtaansa muualle.
Elokuva on suurimmalta osin kuvattu aidoissa kuvausympäristöissä studion sijaan, ja rähjäinen aitous näkyy lopputuloksessa. Elokuvan tunnelmalle olennaista luihin ja ytimiin asti kylmäävää loskaa ja räntää ei vain voi tehdä studiossa tai tietokoneella.
Haajan mainostoimistotausta näkyy myös elokuvan markkinoinnissa. Elokuvan julisteet, oheistuotteet ja muu markkinointimateriaali eivät viimeistelyssä häviä paljon kalliimmalla tehdyille amerikkalaistuotannoille.
Juoni on supersankarielokuvalle ominaiseen tapaan hyvin ohut. Kaikkensa menettäneestä miehestä, Rämöstä, tulee koston väline Rendel, joka rankaisee kaikkia kansainvälisen lääkeyhtiön käsikassarana toimineita rikollisia, jotka elokuvan mittaan ovat ehtineet osoittaa pahuutensa. Lopulta paha saa palkkansa, tavalla tai toisella.
Elokuva sisältää nyökkäyksiä genren muihin hahmoihin, selvimmin Action Force -maailman (G. I. Joe -elokuvat) Snake Eyes -hahmoon, jonka ninjaklaanin tunnus vilahtaa ohimennen muutamia kertoja ja jonka ulkonäöstä Rendel osin lainailee. Verhotummin viitataan Marvelin Deadpooliin ja DC:n Batmaniin.
Elokuva on hahmovetoisuudessaan uskollinen supersankarisarjakuvagenrelle. Rendeliä, miestä mustassa prätkätakissa ja suuttomassa naamiossa on kuvattu tyylikkäissä otoksissa, joissa sekä kunnioitetaan genren kliseisimpiä kuvia että rikotaan niitä. Päähenkilö Rämö on kuitenkin varsin väritön ennen Rendeliksi muuttumistaan.
Moniulotteisempia ja samalla kiinnostavampia hahmoja ovat elokuvan pahikset. Rendelin rinnalle toiseksi päähenkilöksi nousee Rami Rusisen maanisesti esittämä Rotikka, rikollissuvun kitukasvuinen ja risupartainen vesa, jota katsoja yhtä aikaa inhoaa ja säälii. Ohjaaja kertoo Rusisen heittäytyneen rooliinsa syvälle metodinäyttelemisen oppien mukaan, mikä näkyy hurjassa lopputuloksessa. Hyvän, pahan ja kusipäisen rajoilla liikkuu Tero Saleniuksen esittämä niljakas Kurikka, pukumies henkeen ja varsinkin vereen. Renne Korppilan ilmeetön Lahtaaja tatuointeineen ja wifebeater-paitoineen ruumiillistaa välinpitämättömän väkivallan.
Muita mainioita hahmoja ovat esimerkiksi Aake Kallialan rennosti näyttelemä Marsalkka, rikollisliigan johtajan kuski ja oikea käsi, joka hengailee taustalla kunnes saa muutaman tärkeän repliikin. Suurimmaksi osaksi dialogi on mehevää, ja tylppä huumori osuu katsojaa niskaan kuin pesäpallomaila.
Kansainvälistä yleisöä kosiskellaan englantia puhuvalla viiden hengen palkkasotilaskaartilla, joka kerätään kasaan eri puolilta maailmaa Rendeliä kukistamaan. Palkkasotilaiden taitoa ja cooliutta mehustellaan pitkään, joten hahmojen suoraviivainen käsittely tulee katsojalle miellyttävänä yllätyksenä. Viime kädessä kansainväliset hahmot ovat kuitenkin pelkkiä statisteja mikkeliläisen perheenisän ja isäkompleksista kärsivän mafiaperheen pojan rinnalla.
Elokuvan visuaalinen ilme, hahmot ja dialogi toimivat, ja siksi onkin harmi, että käsikirjoituksessa on aukkoja. Lähtökohtana ovat suomalaisen lääkeyhtiön Valan kehitysmaissa tekemät ihmiskokeet, joita mikkeliläinen rikollisliiga yrittää peitellä. Tilanne on herkullinen ottaen huomioon, että oikeastikin suomalaiset firmat ovat kunnostautuneet perseilyssä, joko kotitantereilla tai toisella puolen maailmaa: UPM on sekoillut Uruguayssä, Patria myynyt aseita Saudi-Arabiaan ja Nesteen biodieseliin käyttämän palmuöljyn alkuperään liittyy epäselvyyksiä. Ja onhan meillä myös Talvivaara, tai siis Terrafame. Niinpä onkin harmi, että vilunkipeliä käyttävän lääkefirman arkipäiväisestä pahuudesta ei oteta kaikkea irti, vaan keskitytään yksittäisten ihmisten pahuuteen liipaisinherkästä Rotikasta ilmeettömään Lahtaajaan ja mafiaperheen päähän, Rotikan isään Pekka Erolaan.
Lääkeyhtiön puuhat ovat myös Mikkelin Uutisten tutkivan journalistin kiinnostuksen kohteena, mutta toimittajan rooli juonessa jää ohueksi.
Kun kyse on supersankarielokuvasta, on epäoikeudenmukaista nillittää ”tarpeettomasta väkivallasta”, varsinkin, kun väkivalta on rytmitetty onnistuneesti: alun splatterin jälkeen seuraa napakoita tappelukohtauksia, joissa Rendel tekee pahiksista selvää odottamattomilla keinoilla, jotka eivät olisi kaavamaisessa Hollywood-elokuvassa edes mahdollisia. Silti muutaman verenroiskeelle varatun valkokangasminuutin olisi voinut käyttää käsikirjoituksen aukkojen paikkailuun. Miksi lääkeyhtiö luovuttaa sekä kyseenalaiset tuotteensa että paperinsa satunnaisten pikkurikollisten käsiin? Päätyikö Rämö Vala-yhtiölle töihin vahingossa vai värvättiinkö hänet jälkijättöisenä kostona? Mitä Rämö ylipäätään teki tai aikoi tehdä Vala-yhtiötä koskevilla tiedoillaan? Eivätkö Mikkelistä lopulta lopu varastomiehet ja portsarit, kun Erolan mafiaperhe heitä jatkuvasti tapattaa, myös näytösluonteisesti?
Elokuvan loppu antaa ymmärtää, että jatkoa on luvassa. Mutta kun värikäs pahiskaarti on puhdistettu maan päältä, riittääkö Rendelin naamioitu karisma kantamaan jatko-osaa?
Lisätietoja: rendelmovie.com
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Vaikuttaa, että elokuva on kyhätty neljästä erillisestä käsikirjoituksesta henkistä väkivaltaa käyttäen yhden elokuvan mittaiseksi.” Kaltion Matti A. Kemi arvioi, että Hyväveli on vuoden 2022 heikoin kotimainen pitkä elokuva.
”Aina ei oikein tiedä, pitäisikö nauraa vai hämmästellä suu auki”, kirjoittaa Pete Huttunen Pamela Tolan viimeisimmästä ohjauksesta Järjettömän paska idea. Oulussakin kuvatun elokuvan ensi-ilta oli 13.1.2023.
Kaltion kriitikko Matti A. Kemi ei vaikuttunut viimeisimmästä Napapiirin sankarit -sarjan elokuvasta. ”Puoleentoista tuntiin edes ilmeikkäät näyttelijät eivät ole uskoneet käsikirjoituksen ponnettomuuteen.”
”Hamstereissa Veikko Huovisen veijaritarina syvenee yhden sukupolven korjaavaksi kokemukseksi”. Reijo Valta arvioi 4.1.2023 teattereihin saapuvan romaanin viimeisimmän, Markku Pölösen ohjaaman elokuvaversion.
Unenomainen seikkailu vanhalla Varikolla ”Seuraan esitystä hämmästyneenä ja yritän varoa, jotten vahingossakaan sotke riskialtista performanssia omilla äkillisillä liikkeillä tai teoillani.” […]
Perusarvojemme tuntematon historia Jopa 8 000 vuotta vanha Tonavan laakson sivilisaatio tarjoaa meille paljon enemmän kuin pelkkää museotavaraa. Sen yhteiskunnassa saivat […]
Antti Heikkisen Latu-romaanin maalaisproosa vertautuu Risto Kormilaisen silmissä karjalaiseen Heikki Turuseen ja ylä-savolaiseen Eino Säisään.
”Eksklusiiviset uskonnolliset liikkeet ja seurakunnat eivät anna tilaa itsenäiselle ajattelulle vaan kaventavat ihmisen ja uskon yhteen tiukkaan muottiin.” Risto Kormilainen luki Camilla Nissisen romaanin Meitä vastaan rikkoneet.
Juha Hurmeen uutuusteos Tiu tau tilhi ”hurmioituneella tavalla johdattelee kansakoulun periklassisen laulun myötä Fröbelin palikoihin ja aina Alaskaan saakka”, toteaa kriitikko Risto Kormilainen.
”Lapsuuden lähtökohdat eivät olleet kovin otolliset Kaisa Tammelle (s. 1970) tulevaisuuden uraa ajatellen. Alkoholisti-isä terrorisoi perhettä ja sai raivokohtauksia. Risto Kormilainen arvioi Naisvankilan pomon.
”Maapallon pelastukseksi tulee yhteiskuntien julkinen sektori rakentaa uusiksi, peruuttaa infrastruktuurin yksityistäminen, verotettava suuryhtiöitä ankarammin, ehkä jopa kansallistettava niitä.” Naomi Klein vaatii muutosta Tuli on irti -teoksessaan, arvioi Juhani Rantala.
”Pikemmin kuin romaani teos on anti-romaani tai tutkielman parodia”, pohdiskelee Esko Karppanen Runeberg-palkintoehdokkaaksikin valitusta Tiina Lehikoisen Punelmia-teoksesta.