Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Yksinäisyyden edistyksellisyys
Juri Nummelin: Kolmensadan vuoden yksinäisyys. Yksinäisyyden kuvauksia 1500–1700-lukujen eurooppalaisessa kirjallisuudessa. Kustantamo Helmivyö 2020.
Kirjan nimen ja kansikuvan harhauttamana opuksen voisi olettaa sisältävän tarinoita yksin luonnon armoilla elosta. Kuitenkin heti kättelyssä käy ilmi, ettei luettavana olekaan mikään eräjorina. Juri Nummelin marssittaa oppineisuutensa luupin alle Martin Lutherin, René Descartes’in, Daniel Defoen ja Xavier de Maistren. Hän ilmoittaa tutkivansa kyseisten suuruuksien syynäyksellä ”yksinäisyyden representaatioita ja niissä näkyvää subjektikäsityksen muutosta 1500-luvulta 1700-luvun loppuun”.
Ajan saatossa yksinäisyys alettiin nähdä myönteisesti, vain Luther yllämainituista änkyröi. Muiden mukaan moderni länsimainen ihminen puhkesi kukkaan yksinäisyyden yrttitarhassa.
Nummelin lainaa saksanjuutalaista ajattelijaa Karl Marxia, jonka mielestä mitä etäämmäs menneisyyteen mennään, sitä vähemmän yksityisyyttä ihmisellä oli. Luther ja Marx löivät tavallaan kättä yhteisöllisyyden siunauksellisuudesta. Uskonpuhdistajallemme johdatti lähemmäs Jumalaa, Marxilla työtätekevien luokkatietoiseen solidaarisuuteen pääoman massoja siviloivan vaikutuksen kautta.
Nummelin vakuuttelee, ettei luterilaisuus merkinnyt mitään modernin aloittavaa diskurssia vaan enemmänkin ilmensi kaipuuta alkukristillisen entisyyteen. Yksinäisyys oli isästä-Perkeleestä, koska se talutti syntisäkkejä Jumalan helmasta Saatanan syleilyyn, Luther paasasi ”Pöytäpuheissaan”.
Sitten Nummelin kysyy, millaista valtaa tarvitaan, jotta ihminen voisi irtaantua yhteisöstään uudenaikaiseen itseyteen. Ainakin Foucault’n sisäistetyn herruuden ideologiaa.
Daniel Defoen romaanin Robinson Crusoe (1719) voi eurooppalaisten teoriaherojen oppeja soveltaen lukea muunakin kuin höpsönä poikakirjana. Marxin, Foucault’n, Althusserin ynnä muiden viisastelujen valossa Crusoe tavallaan kertaa ihmislajin siviloitumisen ja humanisoitumisen nopeutettuna filminä. Saaren erakosta kehkeytyykin länsimaisen superäijän ruumiillistuma, kolonialisti ja lopulta rosvouksensa kruununa tolkun kapitalisti.
Crusoe modernisoituu työvälineiden käytön oppimisessa kuin Marxin proletariaatti, mutta Defoella homma hoituu kristinopin hurskaassa huostassa.
René Descartes’in funtsailujen loisteessa Lutherus näyttäytyy keskiajan pimeyteen jämähtäneenä suurjunttina. Filosofimme mielestä ihminen muodostaa kulttuuriminuutensa yksinäisyydessä. Järjen käyttö käy laatuun Descartes’in mukaan vain yksinäisyydessä. Ranskalaisneroa tarkastellessaan Nummelin osittaa nerokkuutta hoksauttaessaan, kuinka yhteisyydelle ylväästi pyllistänyt Descartes silti esitti sosiaalisuuden halveksuntansa kielenkeinoin eli yhteiskunnan syleilyssä. Descartes ajatteli aikaansa saranakohtana, jossa feodalismi meni mailleen ja moderni tuotti yksilöityneen subjektin, joka sanoutui irti keskiajan pappispimityksestä.
Ennen piti vetäytyä erämaahan voidakseen elää Jumalan lähellä, mutta Descartes antoi Metodin esityksessään mallin, miten subjektiuden rakentaminen käy suurkaupungissakin. Aiemmin tämä ei ollut edes mahdollista, asunnot olivat ahtaita ja tilaa kaduilla niukalti. Vallitsi kylämäisyys, jossa jokainen tunsi jokaisen. Mutta 1600-luvun Amsterdamissa Descartes saattoi hortoilla tuntemattomana luovassa yksinäisyydessä: kaupunki oli vilkas metropoli nykyaikaisessa mielessä.
Nummelin näkeekin Descartes’in toimineen modernin kaupunkilaisen yksilöityneen ihmisen edelläkävijänä. Hänet voi määrittää Charles Baudelairen kuvaamien flanöörien esikuvaksi. Heille kävi luontevasti laatuun descartesilainen yksinolo väkijoukossakin, sen pällistely kyynisen huvittuneena. Myös Descartes sanoi roolinaan olleen ”esitettyjen näytelmien katsoja” kaupungin kaduilla. Hän oli ulkopuolinen ”kaupunkivetelehtijä”.
Neljäs kirjassa yksinäisyyttä maistanut on ranskalainen sotaherra Xavier de Maistre (1763–1852), joka vietti 42 päivää arestissa lukaalissaan ja rustasi kokemastaan kirjan Matka huoneessani (1795). Hän koki jakautuneensa osiin, joista yksi kyttää toista.
de Maistren pyrkimys moderniksi persoonaksi kiteytyi aikana, jolloin Eurooppaa vapisutti kaksi kumousta: Ranskan vallankumous ja industrialismin läpimurto. Ehkä Nummelin de Maistren analyysillaan haluaa todistaa, ettei länsimaisen ihmisen minuudella ollut enää paluuta muinaiseen eheyteen?
Nummelin on rakentanut kirjan gradunsa (1997) pohjalle. Sinänsä antoisa yli 50-sivuinen teoriapläjäys opuksen alussa selittynee tästä opinnäytteen näyttämisestä. Mutta lähdekirjallisuusviisasteluaan kirjoittaja ei ole likikään onnistunut lukijaa viisastavasti kutomaan leipätekstiin.
Nummelin perustelee gradunsa julkisaattamista korona-ajan yksinäisyyden teeman esiinnousulla. Mitään vetelää self help -kötinää hän ei syötä. Jos lohtua etsii, Lutherin Martin ”Pöytäpuhe”, jossa tämä väittää ihmisen tulevan yksinäisyydessä mökkihöperöksi, pitänee kutinsa. Yksinäisyydessä saatamme hourailla, että asiamme ovat paskemmin kuin muilla, että olemme onnettomampia kuin muut, psykologisoi uskonpuhdistaja osuvasti.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Vau, täällä on tällaisiakin tyyppejä
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
Mielenosoitusoikeuden taantuminen tainnuttaa demokratiaa
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
Sielujen läpi ujeltavia kertomuksia luopumisesta
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Vetoomusten allekirjoittelu ei riitä
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
Via Karelia ja Österbottenin siutti Kotia
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
Vain väsymyksestä johtuvaa
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
Pääskyparvi taivaan räystään alla
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
Pullotettuna päihdyttävä varoitusfilmi alkoholin ongelmista
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Kylässä kylästä kylään
Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen viettivät kolme kuukautta residenssissä New Yorkissa. Kaltion palstalla he haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.