Riitta Tenni: Ja kaukana siintää meri. BoD 2017.
Kirjailija ja akateemikko Toivo Pekkanen (1902–57) aloitti kirjailijanuransa novellistina 1927. Hän oli jo 16-vuotiaasta lähtien kirjoittanut novelleja. Pekkasesta sukeutui ensimmäinen merkittävä työläiskirjailija romaanillaan Tehtaan varjossa vuodelta 1932. Hän oli maltillinen ja harkitseva kirjoittaja, jota kuunneltiin yli luokkarajojen. Monet hänen teoksistaan sijoittuvat hänen kotikaupunkiinsa Kotkaan, vaikka hän oli muuttanut sieltä jo varhaisessa vaiheessa Helsinkiin.
Pekkanen oli käynyt kansakoulun ja kaksivuotisen metallialan ammattikoulun. Hän vierasti monia kirjallisia piirejä, koska oli vähän koulutettu eikä ollut mistään hyvästä perheestä. Mutta kirjoittaminen oli hänen maailmansa, ja hän loi kestävän tuotannon asiallisella ja totisella kirjallisuudellaan. Aivohalvauksen jälkeen hän kykeni vielä huimaan suoritukseen julkaisemalla yhden parhaimmista teoksistaan Lapsuuteni (1953). Pekkanen valittiin akateemikoksi V. A. Koskenniemeltä vapautuneelle paikalle, jossa hän ehti olla vain kaksi vuotta kunnes kuoli aivoverenvuotoon Kööpenhaminassa 1957.
Pekkasen tytär, emeritakirjastonjohtaja Riitta Tenni (s. 1942) on kirjoittanut isästään fiktiivisen romaanin, jossa hän keskittyy ennen kaikkea isäänsä henkilönä ja perheenpäänä. Toki kirjoittaminen lävistää teoksen, mutta tyttären omat muistelukset isästä tuovat myös uutta lisää Pekkasen henkilökuvaan. Teos perustuukin kirjemateriaaliin, Tennin omakohtaisiin muistoihin ja mielikuvitukseen. Tenni on suhteuttanut hyvin tämän kaiken teräväpiirtoiseksi mutta lämpimäksi ja ymmärtäväksi proosaksi.
Toivo-isästä piirtyy kuva kotona viihtyvänä, työteliäänä, ehkä välillä läsnäolevanakin poissaolevana henkilönä. Kirjoittaminen on hänen intohimonsa, mutta kovin leveää leipää se ei perheelle tarjoa. Ystävyyssuhteitakin toki vaalitaan, mutta nekin jäävät hieman irrallisiksi. Lapsuuden ja nuoruuden kotikaupungin Kotkan Toivo kokee pieneksi ja tunkkaiseksi, niinpä hän haluaa päästä Helsinkiin. Asunnon löytymisen jälkeen myös Aino-puoliso muuttaa sinne.
Pariskunta kaipaa kovasti lasta, mutta kun sitä odotuksista huolimatta ei ala kuulua, he päätyvät adoptoimaan 1939 syntyneen Anteron. Sodista selvitään ja Vihdin Tervalammen vapaa-ajan asunnosta muodostuu tärkeä paikka. Tenni kertoo vaikuttavasti jouluajoista, jolloin kaiken puutteen keskellä vanhemmat koettavat järjestää iloja ja yllätyksiä lapsille. Myös ruokaan panostetaan.
Toivo lähtee hoidattamaan itseään Kööpenhaminaan kylpylään keväällä 1957. Lähtiessään hän toivottaa koulun loputtua sinne tervetulleeksi. Mutta sitä päivää ei koskaan tule, vaan tulee suurlähetystöstä soitto: Toivo-isä on kuollut. Riitta-tytön elämässä on vuoden jakso pelkkää sumua. On opeteltava aivan uusi elämänvaihe.
Romaani jää hyvällä tavalla avoimeksi mutta kattaa Toivo Pekkasen elämänkaaren sujuvalla tavalla. Teos on huolella kirjoitettu sekä tarkoin dokumentoitu ja tarjoaa lukijalle ikkunan yhteen kirjallisuutemme vahvaan persoonaan.
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Vastoin ennakko-odotuksia elokuva on surumielinen, paikoin jopa eksistentialistinen pohdinta Pasasen luonteesta ja sisäisistä ristiriidoista.” Matti A. Kemi arvioi syksyllä suurempaa menestystä saavuttamattoman Spede-elokuvan.
Oulun teatterin Post-Kabareen ”sävyisä kantaaottavuus tuntuu kompromissilta silkan viihteen ja terävän herättelyn välillä”, kriitikko Tenka Issakainen toteaa pikkujouluajan kantaesityksestä.
Mummola ei ole se tavanomaisin jouluelokuva. Tia Kouvon 10.11.2023 teatteriensi-iltansa saaneen esikoispitkän arvioi Kaltiolle ilahduttavaksi Matti A. Kemi.
”Mutta jotain on tapahtunut, ja toivottavasti tapahtuminen jatkuu.” Päätoimittaja on juuttunut jonkinlaiseen… no, juuttunut. Juuttunut.
”Mitä tänään söisimme? Kaikkea on. Informaatioähky. Silmäkarkkia. Puhelimessa 5000 kuvaa. Onko meillä tähän varaa? Muista ottaa kuva.”
”Yhtään puhdasta arkkia ei löydy, vaikka käyn läpi koko talon. Muistan toissaviikolla ajatelleeni, että paperi on aika vähissä, mutta riisiäkään en käynyt ostamassa. Sitä paitsi paperin ostaminen tuntuu yhtä väkinäiseltä ja vaivaannuttavalta kuin pottujen ostaminen.”
”Kyseessä on myös hieman vahingossa Suomen suurin raanukokoelma sekä arkisto.” Amanda Hakoköngäs jututti Elina Juopperia tämän ”Perintö”-teoksen tiimoilta.
”Kuivakka tekstiaines lukuisine viitteineen haukotuttaa toisinaan”, Matti A. Kemi toteaa Martti Soramäen ensyklopediamaisesta Yleisradion historiikista Sensuurista sananvapauteen.
Kai Aareleidin Tyyni valtameri on ”samalla kertaa rakkaustarinoiden risteytys ja ikkunoita virolaiseen menneisyyteen avaava historia”, Risto Kormilainen kirjoittaa.
Ensimmäinen koltansaamenkielinen pitkä fiktioelokuva Je’vida saa ensi-iltansa 20.10.2023. Jenny Kangasvuo arvioi Katja Gauriloffin viimeisimmän ohjaustyön.
