Kategoriat

Elämäkertaromaani Toivo Pekkasesta

Riitta Tenni: Ja kaukana siintää meri. BoD 2017.

Kirjailija ja akateemikko Toivo Pekkanen (1902–57) aloitti kirjailijanuransa novellistina 1927. Hän oli jo 16-vuotiaasta lähtien kirjoittanut novelleja. Pekkasesta sukeutui ensimmäinen merkittävä työläiskirjailija romaanillaan Tehtaan varjossa vuodelta 1932. Hän oli maltillinen ja harkitseva kirjoittaja, jota kuunneltiin yli luokkarajojen. Monet hänen teoksistaan sijoittuvat hänen kotikaupunkiinsa Kotkaan, vaikka hän oli muuttanut sieltä jo varhaisessa vaiheessa Helsinkiin.

Pekkanen oli käynyt kansakoulun ja kaksivuotisen metallialan ammattikoulun. Hän vierasti monia kirjallisia piirejä, koska oli vähän koulutettu eikä ollut mistään hyvästä perheestä. Mutta kirjoittaminen oli hänen maailmansa, ja hän loi kestävän tuotannon asiallisella ja totisella kirjallisuudellaan. Aivohalvauksen jälkeen hän kykeni vielä huimaan suoritukseen julkaisemalla yhden parhaimmista teoksistaan Lapsuuteni (1953). Pekkanen valittiin akateemikoksi V. A. Koskenniemeltä vapautuneelle paikalle, jossa hän ehti olla vain kaksi vuotta kunnes kuoli aivoverenvuotoon Kööpenhaminassa 1957.

Pekkasen tytär, emeritakirjastonjohtaja Riitta Tenni (s. 1942) on kirjoittanut isästään fiktiivisen romaanin, jossa hän keskittyy ennen kaikkea isäänsä henkilönä ja perheenpäänä. Toki kirjoittaminen lävistää teoksen, mutta tyttären omat muistelukset isästä tuovat myös uutta lisää Pekkasen henkilökuvaan. Teos perustuukin kirjemateriaaliin, Tennin omakohtaisiin muistoihin ja mielikuvitukseen. Tenni on suhteuttanut hyvin tämän kaiken teräväpiirtoiseksi mutta lämpimäksi ja ymmärtäväksi proosaksi.

Toivo-isästä piirtyy kuva kotona viihtyvänä, työteliäänä, ehkä välillä läsnäolevanakin poissaolevana henkilönä. Kirjoittaminen on hänen intohimonsa, mutta kovin leveää leipää se ei perheelle tarjoa. Ystävyyssuhteitakin toki vaalitaan, mutta nekin jäävät hieman irrallisiksi. Lapsuuden ja nuoruuden kotikaupungin Kotkan Toivo kokee pieneksi ja tunkkaiseksi, niinpä hän haluaa päästä Helsinkiin. Asunnon löytymisen jälkeen myös Aino-puoliso muuttaa sinne.

Pariskunta kaipaa kovasti lasta, mutta kun sitä odotuksista huolimatta ei ala kuulua, he päätyvät adoptoimaan 1939 syntyneen Anteron. Sodista selvitään ja Vihdin Tervalammen vapaa-ajan asunnosta muodostuu tärkeä paikka. Tenni kertoo vaikuttavasti jouluajoista, jolloin kaiken puutteen keskellä vanhemmat koettavat järjestää iloja ja yllätyksiä lapsille. Myös ruokaan panostetaan.

Toivo lähtee hoidattamaan itseään Kööpenhaminaan kylpylään keväällä 1957. Lähtiessään hän toivottaa koulun loputtua sinne tervetulleeksi. Mutta sitä päivää ei koskaan tule, vaan tulee suurlähetystöstä soitto: Toivo-isä on kuollut. Riitta-tytön elämässä on vuoden jakso pelkkää sumua. On opeteltava aivan uusi elämänvaihe.

Romaani jää hyvällä tavalla avoimeksi mutta kattaa Toivo Pekkasen elämänkaaren sujuvalla tavalla. Teos on huolella kirjoitettu sekä tarkoin dokumentoitu ja tarjoaa lukijalle ikkunan yhteen kirjallisuutemme vahvaan persoonaan.

Kaltio – Kolumni

Toiston voima

Ummet ja lammet 3/2021

Pettymys Peräpohjolan pilkkikauden liian varhaisesta päättymisestä oli käsinkosketeltavaa ainakin omassa rovaniemeläisessä kulttuurikuplassani. Kevät tuli tällä kertaa intensiivisesti ja aikaisin, ja […]