Korjaamontien treenikset purku-uhan alla
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Itäistä viimaa ja epäonnista Schumannia
Oulu Sinfonian kausikonsertti IV: Konsertto kuin unelma. Madetojan sali 14.10.2021.
Kapellimestari Michał Nesterowicz, sello Senja Rummukainen.
Ohjelma:
Fanny Mendelssohn: Alkusoitto c-duuri
Robert Schumann: Sellokonsertto a-molli, op. 129
Jean Sibelius: Sinfonia nro 1 e-molli, op. 39
Oulu Sinfonia otti todella yleisönsä syksyn neljännessä kausikonsertissa. Michał Nesterowicz (s. 1974) teki odotetun debyyttinsä täydelle salille, ja illan solistina kuullun sellisti Senja Rummukaisen (s. 1994) oli soitettava ylimääräinen päästäkseen poistumaan lavalta konsertin ensimmäisen puoliskon päätyttyä.
Konsertin avausnumerona kuultiin Fanny Mendelssohnin (1805–1847) Alkusoitto c-duuri. Veljensä Felix Mendelssohnin varjoon jäänyt Fanny kärsi aikansa asenteista naisia kohtaan, ja niinpä hänen teoksiaan julkaistiinkin aluksi Felixin nimissä. Fanny Mendelssohnin yli 450 sävellyksen joukossa Alkusoitto c-duuri on ainoa orkesteriteos. Konsertissa se kuultiin hallittuna tulkintana, joskin paras syke jäi puuttumaan.
Robert Schumannin (1810–1856) tuotannossa Sellokonsertto a-molli op. 129 voitaneen katsoa jonkinlaiseksi epäonnistumiseksi. Vuonna 1850 julkiset konsertit olivat vielä harvinaisia ja muodoltaan vakiintumattomia. Yleisön spontaaniuteen lopen kyllästynyt Schumann kirjoitti kolmiosaisen teoksensa osat yhteen, siis tauoitta soitettaviksi, ja teos nousikin suosioon vasta viime vuosisadan lopulla.
Ensimmäinen osa ”Nicht zu schnell” on läpileikkaus teoksesta, toinen osa ”Langsam” tuo orkesterin soolosellistin ja solistin hetkeksi yhteen ja kolmas osa ”Sehr lebhaft” lisää teokseen patarummut. Kiitellyn solisti Senja Rummukaisen soiton varmuus ja linjakkuus hullaannutti yleisön. Suosionosoitukset olivat niin valtavat, että Rummukainen soitti välittömästi ylimääräisenä numerona osan ”Sarabande” Johann Sebastian Bachin (1685–1750) Soolosellosarjasta nro 1 g-duuri.
Konsertin päätti Jean Sibeliuksen (1865–1957) Sinfonia nro 1 e-molli op. 39. Teoksen kantaesityksessä 26. huhtikuuta vuonna 1899 Helsingin kaupunginorkesteria johti säveltäjä itse. Sibelius ei ollut teokseensa täysin tyytyväinen, ja orkesteri esitti korjatun version 1. heinäkuuta samana vuonna Robert Kajanuksen johdolla.
Sibeliuksen ensimmäinen sinfonia on ajalleen epätyypillisen yhtenäinen kokonaisuus. Sen osat ovat ”Andante ma non troppo – Allegro energico”, ”Andante (ma non troppo lento)”, ”Scherzo (Allegro)” ja ”Finale (quasi una fantasia)”. Teosta onkin mahdoton arvioida osa kerrallaan.
Oulu Sinfonian tulkinta oli mykistävä kokonaisuus. Erityisen vaikuttavaa oli teoksen toisen osan talvisen viiman tuntu, jonka voi nähdä myös kannanottona itseään etsineen Suomen puolesta. Tämän esityksen ansiosta illan kapellimestari Michał Nesterowicz on varmasti aina tervetullut Ouluun.
Maisemia saamelaisen nykytaiteen rinteiltä
Saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely Eanangiella – Maan kieli on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden kohokohdista. Jenny Kangasvuo tutustui näyttelyyn.
European Capital of Culture: Next Stop – Elections
What lies beneath the shiny surfaces of Capital of Culture project? Lölä Florina Vlasenko ruminates on the feelings of Oulu artists and cultural workers on the ground level. [The article is written in March 2026.]
Meän Periferian yhteisöllinen syli on avara, innostava ja lämmin
Meän Periferia avasi toimintansa Meän Kulmassa Kemin keskustassa vuonna 2025. Mitä siellä tapahtuu? Anu Kolmonen kertoo.
Yhteinen hyvä
”Äiti soittaa. Pelkään pahinta. Vastaan.”
Jenni Kinnusen kolumni.
Mitä kulttuuripääkaupungistani halutaan kertoa ulkomaalaisille
Oulun kulttuuripääkaupunkivuosi avattiin tammikuun puolivälissä. Kaltion Matti A. Kemi vietti viikonlopun kansainvälisen median edustajille räätälöidyssä ohjelmassa.
Keikalta keikalle, riimistä joikuun, livđestä leu’ddiin
Jenny Kangasvuo seurasi alkuvuonna Oulu2026:n Risku-ohjelmakokonaisuutta: ”Rájehis, ealli sámekultuvra” eli rajaton, elävä saamelaiskulttuuri.
Kulttuurivuoden 40 ensimmäistä päivää
Miltä näytti Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden alku kuvataidekriitikon silmiin? Leena Kangas kirjoitti Kaltiolle tunnoistaan ja kokemuksistaan.
Kyllä luonto puuhun ajaa
Jossain lähitulevaisuudessa ihmiset elävät skandinaavisen sisustustyylin mukaisissa sisätiloissa ja ainoa kosketus ulkoilmaan on roskalaatikoiden luona. Reijo Valta arvioi 2.4.2026 ensi-iltansa saaneen Oravan.
Tampereen elokuvajuhlilla nähtiin palkitun Rúnar Rúnarssonin vaikuttavaa taidetta
Eros Gomorralainen katseli 56. Tampereen elokuvajuhlilla sarjan Rúnar Rúnarssonin elokuvia, niin lyhyitä kuin pitkiä. Islantilaisen Rúnarssonin teoksissa tutkitaan usein suuria elämänmuutoksia.
Unelmat ja painajaiset kohtaavat tulevaisuuden Oulussa
”Xulu202x-projekti haluaa valaa tulevaisuudenuskoa paikallisiin nuoriin mutta törmää samaan aikaan kylmiin realiteetteihin ja ongelmiin, jotka vaikeuttavat unelmointia.” Marlene Hyyppä arvioi projektin pääteoksen S.I.E.L.L.Ä.
Eurooppatie 75 Välimereltä Jäämerelle
Kaltio ry osallistuu myös kulttuuripääkaupunkivuoden tekemiseen. Taiteilijajärjestö MUU ry:n kanssa toteutettava hanke ”E75 Taidebussi” (tai englanniksi E75 Art Bus) halkoo Euroopan Välimereltä Jäämerelle.
Kannessa: Ducica
Valokuvaaja Jaakko Heikkilän retrospektiivinen näyttely Ja minusta tuli ihminen esittelee Heikkilän laajaa tuotantoa. Näyttely on avoinna Aineen taidemuseossa Torniossa elokuun loppuun saakka.
Tasapainottelua
”Samanlaista tasapainotteluahan elämä lienee myös muilla taidetta ja kulttuuria tekevillä.” Päätoimittaja ajattelee taas taiteen sijasta rahaa.
Isäsarjan loppu
”Silti voi vain kehua, kuinka taitavasti kirjailija kuljettaa Weijon maallisen vaelluksen päätökseen.” Hannu Niklanderin Loivaa alamäkeä -sarjan viimeinen osa Kodit ja asunnot miellytti Timo Tossavaista.
Romaanidebyytti luo identiteetin asetukset ja alustat uudesti
”Stailattu nykykieli elävöittää huolellista kokonaisuutta”, mutta ”tarinan draamallinen jännite uhkaa hetkittäin puutua”. Maija Jelkänen arvioi Iida Aikion esikoisromaanin Muoviaurinko – Muitalus čálgama birra.
Metsäntutkimuksen usva ja hähmä
”Metsäteollisuuden edessä rähmällään oleva tiedeyhteisö rinnastuu toimintatavoiltaan niin kulttiin kuin mafiaan.” Tuomo Pirttimaa luki Teemu Kaskisen romaanin Yö ja usva.
Syntipukkitalous: Omelasista nykyajan politiikkaan
”Jokaisena yhteiskunnallisen epävarmuuden, taantuman ja kriisin aikana syntipukin ajatus nousee uudelleen esiin.” Suomeen ja Kokkolaan muuttanut Mousa pohtii maailman tilannetta.
Salmenperä tutkiskelee jälleen ihmisyyttä
”Vaikka elokuvassa ei oikeastaan tapahdu juuri mitään, se pitää mainiosti otteessaan”, Kaltion kriitikko Matti A. Kemi toteaa Aleksi Salmenperän Isänpäivästä.