Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Mitä sinä teit ensin?
Jere Vartiainen: Minuus | Miinus. Kolera 2018.
Jere Vartiainen on oululainen 1983 syntynyt runoilija. Minuus | Miinus (nimen sanojen välissä on pystyviiva, jonka minä luen peiliksi) on hänen kolmas kokoelmansa. Lisäksi Vartiainen on armoitettu lavarunoilija, josta ansiona hänellä on vyöllään vuoden 2014 lavarunouden Suomen mestaruus.
Jere Vartiainen omistaa uuden kokoelmansa ahdistuneille pojille. Jo ensimetreillä lukijalle selviää, että nyt ollaan asiantuntijan kyydissä. Vartiaisen leipätyö psykologina antaa ammattimaisen uskottavuutensa ahdistuksen kuvauksiin, mutta lukijalle välittyy kuva, että mukana runoissa seikkailevan Tutkittavan (runoissa usein myös sairaalakielellä tva) kokemuksissa lienee myös kohtuullinen määrä läpielettyä ainesta.
Kokoelman läpi kulkee tarina mieheksi kasvamisesta. Välillä tätä kerrotaan Tutkittavan, välillä häntä tarkkailevan maailman suulla; välillä näemme tuokiokuvia Tutkittavan lapsuudesta ja nuoruudesta. Toisinaan Vartiainen käyttää myös kuvarunon keinoja, asettelee tekstinsä esimerkiksi TE-keskuksen lomakkeelle tai sosiaalisessa mediassa kiertävien nettitestien näköiseksi. Myös Vartiaisen aikaisemmista kokoelmista tutut aforisminomaiset sanaleikit ovat mukana keinovalikoimassa.
Tutkittavan kokemuksen mukaan miehuuteen kuuluvat olennaisesti jatkuva suorittaminen ja sen aiheuttama riittämättömyyden tunne (”pakko olla erityinen kun naulaa, pakko olla muita parempi kun naulaa”), ahdistus annettuna tulevaan rooliin sopimisesta (”Kuvittele ensimmäinen seksikerta. Kuvittele miten humalaisen ensikasteen jälkeen mikään ei yhtäkkiä toimi. Eikä sinulla ole aavistustakaan mitä teet.”), sen aiheuttama huono itsetunto ja jatkuva vertailu muihin (”naurettava miesuni hukkuu rantaveteen”). Tässä negatiivisten tunteiden pyörteessä ihailun saamisen tarve kasvaa helposti pakkomielteeksi: ”tässä kuvassa suuni on täynnä höyheniä”. He-Man, Teräsmies ja Optimus Prime tuntuvan täysin relevanteilta samaistumiskohteilta.
”Ole jäätelö, ole karkkipaperi! Ole täysi esitys ja kiiltokuva tuulessa! Ole aina helppo ja tanssi, tanssi, tanssi! / Tai sitten kaadu edes hauskasti! Äläkä katso ketään silmiin. Ja painu sitten jo vittuun siitä.”
Tutkittavan purkaessa näissä runoissa miehuuttaan sen alkutekijöihin on Vartiaisen kokoelma helppoa liittää osaksi keskustelua, jota maailman mukana väistämättä muuttuvan mieskuvan (miehisyyden / miehekkyyden / maskuliinisuuden / miehen mallin tms., valinta on vapaa, maailman rakkaimmalla lapsella on monta nimeä) ympärillä on vuosituhannen vaihteen jälkeen käyty. Keskustelussa on käytetty muun muassa käsitteitä toksinen tai herkkä maskuliinisuus kuvaamaan tiettyyn stereotyyppiseen rooliin asettumisen negatiivisia puolia – sekä ympäröivälle yhteiskunnalle että ei lainkaan vähempää henkilölle itselleen. Nämä toisinaan varsin höttöisestikin käsitellyt käsitteet saavat ehkä parhaan lukemani selityksen juuri tämän kokoelman runoissa.
Miehuuden rakennuspalikat käydään kirjassa läpi kuin psykologin vastaanottohuoneessa ikään. Varsinaista kehitystä parempaan ei tiedon lisääntyessä näyttäisi kuitenkaan tapahtuvan: aktiivisen toimijan roolin omaksumisen vaatimus – ”Kakkonen on ensimmäinen häviäjä”; ”Binäärijärjestelmä = olet joko ykkönen tai olet nolla” – ja ihmissuhteet tuntuvat mahdottomilta: ”Tva toteaa, ettei kukaan pitäisi hänestä, jos tuntisi hänet todella”.
”Kun tutkittava (tva) kaivaa komerostaan jatkojohdon porakonetta varten, siinä on yhtä tiukkoja hirttosilmukoita kuin tarpeessa sanoa jotain siitä, miksi ei pysty sanomaan mitään”
Väläyksenomaisesti lukijan tietoon saatetut lapsuuden emotionaaliset huomiottajäämiset vanhempien taholta (”Juoksen itkien kotiin äitin luo ja se kysyy: mitä sinä teit ensin?”) luovat myös hyvän pohjan sille, että samoja ongelmia vatvotaan sukupolvesta toiseen. ”Luulitko, että ’ihminen on ihmiselle lohturuokaa’ on lämmin, lempeä, lohdullinen voisilmäajatus lähimmäisenrakkauden pehmeän pullamössön keskellä?”, Vartiainen kysyy, eikä varmasti ole vahingossa valinnut lauseeseen suurten ikäluokkien suosikkijälkiruokaa, jota kukaan hänen ikäisistään ei ole maistanut, mutta jonka syöjiksi heitä aina epäillään (vrt. soijapoika).
”Lapsi pieni,
itket että tämä maa sinua vihaa
mutta hidas on sen syleily,
anna meille aikaa
Kukissa kehtolaulu
liian matala ihmiskorvalle”
Menneet polvet kutsuvat mukaansa, mutta päähenkilö ei ole valmis tekemään ennalta päätettyä valintaa vaan putoaa ulos roolistaan. Onko tuloksena jotain uutta ja ennennäkemätöntä vai lopullinen syrjäytyminen yhteiskunnasta, jätetään lukijan tulkittavaksi?
Jere Vartiainen on kolmannella kokoelmallaan suorempi ja henkilökohtaisempi kuin aiemmissa kirjoissaan. Sanoilla leikittelyä ja huumoria tärkeämmiksi ovat tulleet hirvittävän rehellisesti kuvatut tunteet. Vartiainen onkin jossain haastattelussa suorastaan irtisanoutunut aikaisemmasta tuotannostaan ja kuvaillut, että uskaltaa ehkä vasta nyt olla runoilija ja kirjoittaa kaikesta.
Muutos kohti henkilökohtaista on selvästi kannattanut, sillä Minuus | Miinus on edeltäjiään kokonaisempi ja varmasti myös kestävämpi teos. Olen varma, että näistä runoista löytyy oivallettavaa vielä sadannellakin lukukerralla. Lukeminen ei ole edes järin vaikeaa, Vartiaisen runojen rytmi tulee edelleen suoraan lavarunoudesta ja monessa kohden sanat suorastaan pakottavat lukemaan itsensä ääneen.
Vaikka kokoelma siis on omistettu ahdistuneille pojille, myös tyttöjen ja vanhempien kannattaa se lukea. Tietysti myös niiden, jotka jo yrittävät olla niin kuin aikuinen mies.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Vau, täällä on tällaisiakin tyyppejä
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
Mielenosoitusoikeuden taantuminen tainnuttaa demokratiaa
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
Sielujen läpi ujeltavia kertomuksia luopumisesta
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Vetoomusten allekirjoittelu ei riitä
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
Via Karelia ja Österbottenin siutti Kotia
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
Vain väsymyksestä johtuvaa
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
Pääskyparvi taivaan räystään alla
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
Pullotettuna päihdyttävä varoitusfilmi alkoholin ongelmista
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Kylässä kylästä kylään
Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen viettivät kolme kuukautta residenssissä New Yorkissa. Kaltion palstalla he haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.