Suomalainen kulttuurielämä ei yksin kärsi suurista määrärahaleikkauksista. Myös Ruotsissa monet perinteiset kulttuuriorganisaatiot ovat rahoitusvaikeuksissa, kuten perinteiset Uumajan kirjallisuusfestivaalit. Rahahuolet eivät onneksi näkyneet yleisölle lopputuloksessa maaliskuun puolivälissä järjestetyillä festivaaleilla.
Lukevan yleisön kiinnostus kirjallisuutta kohtaan Uumajassa ei ole laantunut. Perjantaina aamupäivällä jopa Uumajan Kansantalon suurin, 1 150 istuinpaikan Idun-sali oli täpötäynnä kuulijoita, eivätkä kaikki halukkaat mahtuneet sisään. Kaksi festivaalipäivää tarjosivat monipuolisen katsauksen ajankohtaisiin aiheisiin ja perinteisiä kirjailijahaastatteluja.
Yhdysvaltain presidentti Donald J. Trump osaa esiintyä mediassa niin, että hänestä keskustellaan. Nykypäivän Yhdysvalloista tietokirjat kirjoittaneet journalistit Göran Rosenberg ja Björn af Kleen arvioivat, että vallanjakojärjestelmä ei Amerikassa enää toimi. Kuuluisat ”checks and balances”, punnukset ja vastapainot, eivät pidä vaakaa tasapainossa, vaikka monet amerikkalaiset niin vielä uskovat.
Yhtenä syynä tilanteen taustalla ruotsalaiset asiantuntijat esittivät olevan tuloerojen valtavan kasvun, josta tutkijat ovat jo pitkään varoitelleet. Mutta sisällissodan syttymiseen he eivät uskoneet. Todennäköisempää se olisi ollut silloin, jos Trump ei olisi voittanut vaaleja. Trumpin Amerikka ei tasapainota maailmaa: tästä osoituksena monet pienemmätkin maat haluavat turvakseen ydinaseen, kuten esimerkiksi Puola.
Taiteilijoilla on aina ollut solidaarisuutta heikompia kohtaan. Hiljan Ruotsissa on ilmestynyt Alma Thörnin toimittama Palestinaboken ja Kholod Saghirin kokoama Under Ukrainas öppna himmel. Molemmat antologiat antavat tukea vastarinnalle niin henkisesti kuin taloudellisesti. Myös festivaali ja Uumajan kaupunki antoivat vastarinnalle äänen, kun ukrainalainen runoilija Ija Kiva esitti muutamaan otteeseen Venäjän hyökkäyssodan aikana kirjoittamiaan runoja. Alun ihmetys on aiheellinen (ruotsinnos Mikael Nydahl ja Diana Dobrodij):
har vi varmt krig i kranen
har vi kallt krig i kranen
är vi verkligen helt utan krig
Vastarinnan runoutta lausuivat myös palestiinalainen Dareen Tatour ja syyrialainen Ola Husamou.
Festivaalin oheisohjelmistossa runokonsertin pitänyt veteraanirunoilija Bruno K. Öijer otti kantaa alussa mainittuun presidenttiin tuoreessa runossaan. Hän antaa ”tyhmyydelle kasvot”.
Lumi
Sotilaallisten kriisien lisäksi maailmassa on edelleen meneillään ilmastokriisi. Lauantaina Uumajassa osoitettiin mieltä ilmastotoimien puolesta. Festivaaleilla Ruotsin Lapissa syntynyt aatehistorioitsija Sverker Sörlin oli kertomassa esseekokoelmastaan Snö (”Lumi”). Ilmastonmuutoksen vuoksi ”normaalit talvet” ovat katoamassa ja jatkossa Pohjoismaissakin saattaa olla kokonaan lumettomia talvia, tai ainakin ne ovat nykyistä huomattavasti lyhyempiä. Auringonsäteitä takaisin heijastavan lumipeitteen puuttuessa ilmastonmuutos nopeutuu.
Lumi on maaginen, muuttuva elementti, jolla on suuri poliittinen ja kulttuurinen merkitys. Tuore hanki muuttaa jopa ympäristönsä äänimaisemaa. Lumisuru vaikuttaa monen kaamosmasennukseen. Esseissään Sörlin vetää pitkiä aatehistoriallisia linjoja, esimerkiksi lumienkelistä Walter Benjaminin tulevaisuuden enkeliin (Angelus Novus). Kun lunta ei enää ole, teemme lumienkeleitä sisällämme.
Toinen kirjailija, joka mainitsi Benjaminin nimeltä, oli britti Rachel Cusk. Hän lähestyi filosofia paikallisen, suullisen tarinankerronnan katoamisesta ja perinteisessä, esimodernissa mielessä mahdottomaksi muuttumisesta. Miten pirstaleisessa ja yksilöllisyyttä korostavassa modernissa ajassa jaetaan inhimilliset kokemukset? Cuskin monimuotoinen tuotanto on tavallaan erilaisia yrityksiä tähän suuntaan.
Murhaa vihollisesi!
Eteläkorealainen kirjailija Bora Chung (ei vielä suomennettu) on kehittänyt itselleen oivan keinon maailmantuskan ja yhteiskunnallisten vääryyksien käsittelemiseen. Hän murhaa novelleissaan väärintekijät epäoikeudenmukaisuutta kärsineiden puolesta. Moni kertomus perustuu tositarinoihin, joissa Etelä-Korean media, suuryritykset, oikeuslaitos tai sotilasjuntta on toiminut aiheuttaen paljon pahaa. Chung halusi kirjoittamalla kostaa heikkojen ja marginalisoitujen ihmisten puolesta.
Siinäpä hyvä neuvo meille kaikille. Monissa asioissa barrikadeille nouseminen nimetöntä yhteiskunnallista vääryyttä vastaan tuntuu mahdottomalta. Kuvitteellinen murhaaminen ja kostaminen auttaa ainakin omaa mielenterveyttä.
”Toimeliaisuus on syntynyt sinne, minne entisaikojen kulkupeleillä parhaiten pääsi, vesireittejä pitkin. Jokea ja merta. Veneillä, ruuhilla, tukkilautoilla, laivoilla. Talvella hiihtäen tai eloperäisillä vetopeleillä. Poroilla ja hevosilla.”
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
”Toistuva yö taustalla luo teoksiin ja näyttelyyn omaa pimeää ja varjoisaa tunnelmaansa, kontrastina teosten voimakkaille väreille.” Helki Kallio arvioi Heli Tuhkasen näyttelyn.
”Yleisesti ottaen taidetta pitää vain katsoa, joissain tapauksissa kuunnella, joskus jopa haistella, mutta ei missään tapauksessa koskea.” Kuinka ”saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely” Helsingissä vertautuu Oulun taidemuseossa alkuvuodesta 2026 nähtyyn?
Genrekirjallisuutta luetaan Suomessakin runsaasti. Suuren osan siitä julkaisevat hyvin pienet kustantamot. Helmivyö juhlisti toukokuussa kymmenen vuoden kustannustoimintaansa.
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Miten ihmisen ja tarkemmin ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajan itsetietoisuus muotoutuu? Mousa pohtii yksilön ja yhteiskunnan suhdetta filosofien ja sosiologien näkökulmien valossa.
Pietarissa opiskellut brasilialaislähtöinen taiteilija Gabriel Gram muutti Ouluun vuoden 2025 alkaessa. Jela Seppä jututti tatuoijana työskentelevää Gramia tämän esikoisnäyttelyn yhteydessä.
Osana Oulu2026-kulttuuripääkaupunkiohjelmaa valmistuneen Pentin polut -kulttuurireitistön avajaisia juhlittiin Siikalatvalla ja Pyhännällä kesäkuussa. Niina Kestilä tutustui reittiin.
Juhani Rantala mietti voimakkainta väkivaltaa ja ihmiskunnan päätymistä siihen Hiroshiman räjähdyksen 80-vuotispäivän tienoolla.
”Kuten edeltäjänsä myös Radiopuhelimet palasina pitää siis sisällään yhtyeen jäsenten itsensä kertomaa – mutta tällä kertaa vain heidän.” Tämänkin kirjan on toimittanut Juha Hurme.
”Historia osoittaa, kuinka kulloinenkin poliittinen säätila on heijastunut Suomen ja Venäjän välisiin kulttuuriseen kanssakäymiseen. Tomi Huttunen toteaa kirjallisuuden kääntäminen olleen vilkkaampaa maiden välisen suojasään vuosina.”
”Oulu2026:ssakin on omat sokeat pisteensä ja kriittisen tarkastelun kohteet, ja eiköhän niistäkin saada vielä kuulla perusteltua analyysiä.” Päätoimittaja ei tällaista vielä kuitenkaan tarjoa, kunhan harhailee.
Kesäkuun kansiteos on Oulussa asuvan performanssitaiteilija Olga Prokhorovan ”Juoppo Joogaa”.
”The Blaster Masterin sukupolven mittaisen levytystauon jälkeen julkaistu Bring Me The Sun yllättää myönteisesti”, Eros Gomorralainen kirjoittaa oululaisyhtyeen uudesta pitkäsoitosta.
Mustarindan kesäohjelma kuvittelee uusia tapoja ymmärtää taiteen roolia kestävämmän matkailun kontekstissa.
”Poems, dance and songs help us balance all the traumas through hope.” Lölä Florina Vlasenko interviewed Iranian-born artist Shima Salehi.
Saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely Eanangiella – Maan kieli on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden kohokohdista. Jenny Kangasvuo tutustui näyttelyyn.
What lies beneath the shiny surfaces of Capital of Culture project? Lölä Florina Vlasenko ruminates on the feelings of Oulu artists and cultural workers on the ground level. [The article is written in March 2026.]
