Kolttaelämän keskellä
Katri Rauanjoki: Kesämerkit. 256 s. S & S 2022.
Suomalaisten tietämys saamelaisten kulttuurista, historiasta ja nykypäivästä on yleisesti ottaen aika ohutta, ja sitä se on erityisesti Lapin koilliskulmalla asuvien kolttasaamelaisten suhteen. Tästä syystä oululaisen Katri Rauanjoen neljäs romaani Kesämerkit on enemmän kuin tervetullut lukukokemus.
Romaanissa seurataan yhden kesän ajan kolttayhteisöön kuuluvien ihmisten elämää muun muassa Inarissa ja Helsingissä. Lyhyistä luvuista koostuva episodimainen teos sisältää välähdyksiä useiden henkilöiden arjesta. Lukija tutustuu esimerkiksi aktivisti Senjaan, kuvataiteilija Larissaan ja sukupuoli-identiteetissään hapuilevaan Aleksiin. Eri-ikäisten henkilöiden kautta päästään kuvaamaan kolttasaamelaisten asemaa ja kokemuksia eri aikoina.
Moniääninen tarina nostaa eläytyen ja ymmärtäen esiin monia kolttakulttuuriin kuuluvia piirteitä, kuten ortodoksisuutta, käsityö- ja musiikkiperinnettä, poronhoitoa, nuottausta ja saamenpuvun käyttöä. Myös kulttuuritaustan herättämiä tunnekokemuksia käsitellään. Selväksi tulee esimerkiksi se, miten raskasta on kerta toisensa jälkeen oikoa vääriä käsityksiä tai pohtia, minkä verran kulttuuria pitäisi siirtää omalle lapselle. Miten suuri tappio on, kun lapsi haluaa satubalettiin eikä katrilliryhmään?
Romaanin henkilöillä on painavia taakkoja kannettavanaan. Paha olo purkautuu esimerkiksi alkoholismina ja väkivaltana, eikä kuolema oman käden kautta ole tuntematon tragedia.
Pelkkää synkistelyä teos ei kuitenkaan ole, vaan Rauanjoki kuvaa myös kolttasaamelaisen elämäntavan iloa, kauneutta ja voimaa. Esimerkiksi ortodoksisuutta kuvaavissa katkelmissa yhdistyvät hienosti itsestään selvä arkisuus ja vaikeasti sanallistettava turvassa olemisen tuntu. Kaltaiseni uskonnoton lukijakin vaikuttuu.
Romaanin luvut on nimetty sen henkilön nimellä, josta episodissa pääasiassa kerrotaan. Muutamissa luvuissa keskiössä on jokin muu kuin ihminen; esimerkiksi suo, vaadin tai Näätämöjoki. Tämä korostaa oivaltavasti sitä, miten keskeinen voimavara luonto ja ympäristö kolttasaamelaisille on.
Kirja ravitsee sekä sydäntä että järkeä, sillä tieto kietoutuu luontevasti kerrottuun tarinaan. Pohjatyöt, joita tämä romaani on varmasti vaatinut paljon, pilkottavat tekstissä vain aivan muutamassa kohdassa.
Teos on ilman muuta täysipainoista ja nautinnollista kaunokirjallisuutta, mutta se sytyttää myös halun oppia ja tietää aiheesta enemmän.