Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Veljeskansoja ja sarjakuvan taigaa
Sanna Hukkanen: Taiga – Etnografinen matkakertomus. 280 s. Umpihanki, Täysi käsi ja Zum Teufel 2023.
Sanna Hukkasen Taiga oli mielenkiintoinen tuttavuus heti, kun se tuli vastaan Oulun Sarjakuvafestivaalin haastattelussa. En tiennyt Hukkasen tuotannosta etukäteen. Se sisältää muun muassa venäjäksi, karjalaksi ja sloveeniksi käännetyn Metsänpeiton (2018), mutta Taigan sukukieliä käsittelevä aihe veti minut heti mukaansa. Se oli sen jälkeen menoa, se.
Taiga lähtee omaelämänkerrallisesta tilanteesta, jossa Sanna-hahmo alkaa pitää 2015 omaa kieli-identiteettiä vahvistavia sarjakuvapajoja sukukielten puhujille ja käyttäjille. Aluksi homman piti olla vain pistokeikka Karjalaan, mutta pian pajojen pito laajenee udmurtteihin, hanseihin ja manteihin. Moskovalainen, venäjää puhuva Anna toimii Sannan uskollisena aisaparina seikkailujen läpi. ”Viaton harrastus uhkaa karata käsistä” kirjailijaa itseänsä lainatakseni.
Taigan erottaa monista muista sukukansoja käsittelevistä teoksista sen huumori. Sanna ja Anna pohtivat usein, ovatko he oikeita dokumentoimaan ja opettamaan vähemmistökulttuureja ja -kieliä. Heistä paistaa yhtä aikaa aito löytämisen riemu ja yhteenkuuluvuus ihmisten kanssa, mutta välillä heidät valtaa myös ammottava ulkopuolisuuden kokemus. Sakraali ja banaali lyövät saumattomasti kättä, kun rihkamakaupasta löytyy pyhä symboli, jota toisaalla on naisen epäsopiva kantaa.
Osa eksotiikasta on vain markkinahumua, osa täyttä totta. Muun muassa karhun ja erinäisten lintujen symboliikka seuraa läpi teoksen; jos ei muuten niin sivujen ja strippien laitoihin piirrettyinä koristeluina. Ratkaisu toimii vallan oivaltavasti.
Taigan erottaa edukseen sekin, että kirjassa käytetään venäjää ja sukukieliä sujuvasti rinnan suomen kanssa. Ja vaikkei kaikkea ymmärräkään, tuntuu, että valinta osuu maaliinsa. Tämä korostaa hetkittäin ulkopuolisuutta, toisinaan tuo lukijan mukaan yhteisöllisyyden kokemukseen. Lukija elää maailmaa Hukkasen korvin. Mahtavaa! Esimerkiksi komiperjakkilaisten auringonjumala Jen on suomeksi sanassa jumala, ja susijumala Kul on meillä tietenkin muodossa kuolema. Täten tuntuu, kuin teosta lukiessa oppisi jotain myös itsestään kielensä kautta.
Festivaalin haastattelussa Hukkanen kertoi, että yhtäältä materiaalista oli runsauden pula, joten hän päätti rajata kirjansa nykyisen Venäjän alueen ryhmiin, jolloin Pohjoismaiden saamelaiset jäivät kirjasta. Toisaalta hän joutui jättämään pois mielenkiintoisia tarinaa tukevia jaksoja, koska osa pajalaisten tarinoista oli kerrottu hänelle luottamuksellisesti, ei julkiseen teokseen päätymistä varten. Hukkanen puhui myös kulttuurisesta omimisen vaaroista; mielestäni siitä ei voinut olla kysymys, sillä alistava kulttuuri on tässä tapauksessa Venäjä eikä Suomi. Vieläpä todella räikeästi matkailua hyödyttävine saamelaiskylineen ja karhurituaaleineen. Totta kai sensitiivisyyttä on silti hyvä noudattaa.
Taigassa on upea kangaskansi. Jokaisen luvun avaava matkakohteen kartta on kutkuttelevasti kuvitettu muinaisuskon symbolein. Muutenkin muinaisusko elää koko ajan vahvasti mukana, vaikka on monin osin jo valitettavasti kadonnutta maailmaa. Sukukansoja yhdistävät Suomeen myös lönnrotmaiset hahmot, jotka ovat pyrkineet kerämään tai nostamaan kulttuuria esille: marin Olyk Ipai, kiltimen- tai turjansaamelaisten Vasili Alymov tai udmurttien eli votjakkien Kuzebaj Gerd, joista viimeisintä ei Taigassa käsitellä. Heidän loppunsa ovat hyvin samankaltaiset: kaikki teloitettiin Stalinin vainoissa.
Mieleen tulee positiivisempiakin tarinoita. Esimerkiksi Katja Gauriloffin isoäidistään Kaisa Gauriloffista ohjaama dokumentti Kuun metsän Kaisa, jossa sveitsiläinen kirjailija Robert Crottet auttaa kolttia toisen maailmansodan aikana.
Kantavana teemana on myös luonnon raiskaaminen ja sitä vastaan kamppailu, oli sitten kyseessä hantien suora tulitaistelu tai yhden naisen mielenosoitukset. Tämä on kielen elvyttämisen ohella monen työpajalaisenkin sarjakuvan teemana. Sannan hahmon kautta kuvataan myös hienosti yhteyttä luontoon, vaikka välillä tuskaillaan kaupunkilaisuuden kanssa. Lopulta tämä kaikki on keittynyt kasaan etnofuturismiksi, taidesuunnaksi, jonka votjakit ja eestiläiset ovat kehittäneet. Myös Hukkasen teoksen voi nähdä olevan osa tätä jatkumoa, missä traditionaalisista aineksista luodaan jotain nykyhetkessä kiinni olevaa.
Kaikkiaan Taiga on yksi hienoimpia sarjakuvateoksia, joita olen kuunaan lukenut. Se sytyttää aivoissa synapseja suuntaan jos toiseen. Lisää asiasta lukea haluaville Taigan lopussa on lähdeluettelo. Tai sitten voi lukea pajalaisten omia sarjakuvia FUgrics-kokoelmasta (toim. Sanna Hukkanen & Anna Voronkova, 2020). Taistelu hyvän puolella pahaa vastaan jatkukoon!
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.
Mullistusta odotellessa
Ensimmäinen meänkielellä totetutettu pitkä fiktioelokuva Valitut saa Suomen ensi-iltansa 21.3.2025. ”Aihevalinta on oiva, vaikka kerronta voisi olla napakampi”, kriitikkomme Matti A. Kemi toteaa.
Varjoja koulukodissa
Visa Koiso-Kanttilan toisen pitkän näytelmäelokuvan Uhma ensi-ilta on suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2.2025. ”Eräänlainen klassikkoelokuva siitä tulee aihevalintansa ja lokaationsa takia”, Matti A. Kemi kirjoittaa.
Solar Filmsin nostalgiapaahdetta
”Ikään kuin vanhana perisyntinä 2000-luvun vaihteen Solar Filmsin elokuviin alun dialogi on epäselvää ja jää elokuvan alkumetreillä sekavan taustaäänityksen jalkoihin.” Häjyt 2 Matti A. Kemin arvioimana.
Jotain suomenruotsalaisesta juhannuksesta uupuu
”Elokuvan intensiteetti laantuu muutamaan otteeseen jopa tylsäksi kuvakerronnaksi saaren vehreydestä.” Kansainvälinen elokuvaversio Tove Janssonin Kesäkirjasta ei täysin vakuuttanutMatti A. Kemiä.
Vain yhdessä olemme mitään
Päätoimittaja on taas kirjoittanut yhden pääkirjoituksen. Hän kuvittelee olevansa optimistinen, mutta se ei ehkä välity.
Kannessa: Ehtymys
Lehden 80-vuotisjuhlanumeron kansiteos on Janne Erkkilän ”Ehtymys”. Teoksen voi nähdä Taivalkosken Päätalokeskuksessa 23.4.–23.5.2025 Erkkilän näyttelyssä Protosynteesi 5.0.
TIEDOTE: Kulttuuri mukaan vaalikeskusteluihin
Pohjoisen kulttuuriorganisaatiot haastavat kulttuurin tekijöitä mukaan kuntavaalikampanjaan pohjoisen kulttuurin puolesta – lue lisää klikkaamalla!
Sujuvaa kerrontaa kolmella tasolla
”Voihan olla, että fiksumpi lukija saa noista keskusteluista enemmän irti kuin tällainen maalaisjuntti”, Eero Ylitalo äimistelee Eero Materon romaanin Laturin paperit kerronnan tasoja.
Mäkelä Vergiliuksena Proustiin
”Mäkelällä on pitkä Proust-perinne. Jo kesällä 1962 kahdenksantoistavuotiaana hän kävi Pariisissa Pére Lachaisen hautausmaalla tämän haudalla.”