Tuffi films: Seurapeli. 120 min. K12. Ensi-ilta 21.8.2020.
Ohjaus ja käsikirjoitus Jenni Toivoniemi. Näyttelijät Emmi Parviainen, Laura Birn, Samuli Niittymäki, Eero Milonoff, Christian Hillborg, Iida-Maria Heinonen, Paula Vesala, Paavo Kinnunen.
Mitzin (Emmi Parviainen) 25-vuotisjuhlista on kulunut kymmenen vuotta. Sama porukka järjestää päivänsankarille samassa paikassa saaristossa yllätysjuhlat, joihin mukaan tulevat myös uudet kumppanit. Erityisen näyttävästi saapuu Mitzin parhaan ystävän Veronikan (Laura Birn) ruotsalainen Hollywood-tähti Mikael (Christian Hillborg). Mukaan tulee myös Mitzin entisen poikaystävän Juhanan (Samuli Niittymäki) uusi, raskaana oleva tyttöystävä Ulla (Paula Vesala).
Keski-ikäistymässä olevat ystävykset ovat saaneet akateemista ja kaunokirjallista menestystä maailmassa, mutta kenenkään elämä ei ole kulkenut ristiriidattomasti. Kahdenkymmenen vuoden tuttavuuden aikana keskinäisiin suhteisiinkin on kertynyt puitavaa. Toveripiirin kuningatar Mitzi ei ilahdu yllätyssjuhlista ollenkaan. Hänen 25-vuotiaana asettamansa tavoitteet eivät ole toteutuneet, ja osa niistä ei enää voi toteutuakaan.
Juhlien alun kännykkäkuvamaratonin jälkeen laitteet kerätään koriin, josta ne saa takaisin vasta mantereella. Kun muu maailma rajautuu ulos, ystävykset pääsevät keskustelemaan omista kuulumisistaan ja tunteistaan aivan eri tasolla. Sekä menneisyydestä että nykyhetkestä tulee julki asioita, jotka muuten olisivat jääneet käsittelemättä.
Jenni Toivoniemi on osannut sijoittaa katsojille avautuvat paljastukset oikeisiin mittasuhteisiin, eikä niillä jäädä mässäilemään yhtään pidempään kuin on tarve. Vitsejäkään ei alleviivata tarpeettomasti. Hauskat ja vakavat teemat rytmittyvät oivallisesti. Kokonaisuuden taustalla väijyy suuri ulkopuolinen uhka, joka voisi tehdä kaikki ihmissuhdeongelmat tyhjiksi. Ilman sosiaalista mediaa juhlaporukka jää tuosta lähes tietämättömäksi.
Draamakomediat lepäävät käsikirjoituksen lisäksi hyvin usein roolituksen ja roolisuoritusten varassa. Seurapeli ei ole tästä poikkeus. Elokuvan hahmoilla on liki karikatyyriset roolit, jotka elokuva selittää syntyneen ryhmädynamiikan ja Veronikan harkinnan kautta. Härde (Eero Milonoff), Natali (Iida-Maria Heinonen) ja Janne (Paavo Kinnunen) kantavat perinteisen suomalaisen komedian rooleja, joista he kuitenkin murtautuvat irti. Alussa Hillborgin uskotellaan olevan lähes cameo-roolissa, joskin myöhemmin myös Mikaelin hahmo saa syvempiä ulottuvuuksia.
Tietyllä tapaa elokuvasta, kepeästä aiheestaan huolimatta, kasvaa allegoria koko länsimaisesta yhteiskunnasta. Jatkuva uutisvirta ja sitä kommentoiva sosiaalinen media saa meidät keskittymään ja ottamaan kantaa ”suuriin asioihin”, joihin meillä ei kuitenkaan ole todellista vaikutusvaltaa. Sen vuoksi lähellä olevat, henkilökohtaisesti olennaiset asiat, jäävät sivuun. Toivoniemen elokuva muistuttaa komedian keinoin, että lähelle on välillä hyvä katsoa.
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Vastoin ennakko-odotuksia elokuva on surumielinen, paikoin jopa eksistentialistinen pohdinta Pasasen luonteesta ja sisäisistä ristiriidoista.” Matti A. Kemi arvioi syksyllä suurempaa menestystä saavuttamattoman Spede-elokuvan.
Oulun teatterin Post-Kabareen ”sävyisä kantaaottavuus tuntuu kompromissilta silkan viihteen ja terävän herättelyn välillä”, kriitikko Tenka Issakainen toteaa pikkujouluajan kantaesityksestä.
Mummola ei ole se tavanomaisin jouluelokuva. Tia Kouvon 10.11.2023 teatteriensi-iltansa saaneen esikoispitkän arvioi Kaltiolle ilahduttavaksi Matti A. Kemi.
”Mutta jotain on tapahtunut, ja toivottavasti tapahtuminen jatkuu.” Päätoimittaja on juuttunut jonkinlaiseen… no, juuttunut. Juuttunut.
”Mitä tänään söisimme? Kaikkea on. Informaatioähky. Silmäkarkkia. Puhelimessa 5000 kuvaa. Onko meillä tähän varaa? Muista ottaa kuva.”
”Yhtään puhdasta arkkia ei löydy, vaikka käyn läpi koko talon. Muistan toissaviikolla ajatelleeni, että paperi on aika vähissä, mutta riisiäkään en käynyt ostamassa. Sitä paitsi paperin ostaminen tuntuu yhtä väkinäiseltä ja vaivaannuttavalta kuin pottujen ostaminen.”
”Kyseessä on myös hieman vahingossa Suomen suurin raanukokoelma sekä arkisto.” Amanda Hakoköngäs jututti Elina Juopperia tämän ”Perintö”-teoksen tiimoilta.
”Kuivakka tekstiaines lukuisine viitteineen haukotuttaa toisinaan”, Matti A. Kemi toteaa Martti Soramäen ensyklopediamaisesta Yleisradion historiikista Sensuurista sananvapauteen.
Kai Aareleidin Tyyni valtameri on ”samalla kertaa rakkaustarinoiden risteytys ja ikkunoita virolaiseen menneisyyteen avaava historia”, Risto Kormilainen kirjoittaa.
Ensimmäinen koltansaamenkielinen pitkä fiktioelokuva Je’vida saa ensi-iltansa 20.10.2023. Jenny Kangasvuo arvioi Katja Gauriloffin viimeisimmän ohjaustyön.
