Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Kaiken takana on nainen
Kajaanin kaupunginteatteri: Zorro. Suomen kantaesitys 1.10.2021.
Ohjaus ja koreografia Sonja Pakalén, teksti Stephen Clark ja Helen Edmunson, suomennos Sinna Virtanen, musiikki John Cameron The Gipsy Kings -yhtyeen laulujen pohjalta, kapellimestari Juho Hannikainen, näyttämötaisteluvalmentaja Oula Kitti. Lavastus Markku Hernetkoski, puvut Tiina Siltala, valot Jukka Laukkanen, äänisuunnittelu Juho Lukinmaa, videot Topi Lindh, kampaus ja maskeeraus Emma Loponen ja Anna Riski.
Rooleissa Perttu Hallikainen, Tarja Heinula, Janne Kinnunen, Jukka Peltola, Maija Pihlajaoja, Tom Salminen, Heidi Syrjäkari, Satu Turunen ja Vera Veiskola sekä Mika Huttunen ja Harri Leinonen; tanssijat Milka Kampman, Kaisa Komulainen, Janita Malinen, Lotta Manninen, Aada Piirainen, Ella Salomäki, Irene Summanen ja Seela Summanen; muusikot Ville Farin, Juho Hannikainen, Ukko Hyvönen (KAO) ja Jari Rättyä.
Maailmassa ei liene ikäistäni eikä edes minua nuorempaa ihmistä, joka ei tietäisi mitään kalifornialaissankari Zorrosta. Mutta kuinka moni tietää, että Zorro onkin oikeasti kahden naisen rakentama miekkasankari? Sellaisena hänet nyt joka tapauksessa Kajaanin kaupunginteatterin kantaesitysmusikaalissa meille tarjotaan, ja perustellustipa tarjotaankin.
Siinä missä Zorro (suomeksi kettu) on poikkeuksellinen tapaus, erikoinen ja työläs on myös prosessi, jonka myötä Sonja Pakalénin vauhdikas ohjaus on tullut ensi-iltaansa. Kaikki sai alkunsa, kun näytelmien välittäjä otti yhteyttä teatterinjohtaja Helka-Maria Kinnuseen. Muitakin tekstejä oli tarjolla, mutta Kinnunen viehättyi Zorroon.
Teksti annettiin nuoren polven kääntäjän Sinna Virtasen työstettäväksi samalla, kun musikaalin alkuperäisten tekijöiden kanssa alettiin neuvotella sen musiikista. Alkuperäisessä konseptissa The Gipsy Kingsin rumbista huolehtii yhdeksänhenkinen orkesteri, mutta Kajaanissa piti pärjätä neljällä. Sopimus syntyi, eikä Juho Hannikaisen sovittamasta musiikista huomaa viittä puuttuvaa soittajaa. Ohjaajaksi piti löytää ihminen, jolla on hyppysissään koreografioiden tekemisen taito, ja sellainen löytyi Kajaanista, kun Pakalén innostui mukaan.
Se historiasta, mutta historiallinen on myös Zorron toteutus: laulava, liikkuva, tanssiva ja miekkaileva ilotulitus Kajaanin teatterin pienenpienellä päänäyttämöllä, jolle Markku Hernetkoski on rakentanut kerrassaan mainion, yksityiskohdilla ja kokonaisilmeellään vakuuttavan näkymän.
Kajaanin kantaesitys kertoo Zorron tarinan siihen pisteeseen, kun hänestä tulee köyhien ja alistettujen sankari. Stephen Clarkin kertomus on rakennettu Isabel Allenden romaanin pohjalta. Se on täynnä paolocoelhomaista tyhjänpäiväistä selfhelp-höpöstelyä, mutta mihinkään maailman tuskat haltuunsa ottavaan tarinaan ei tällä kertaa edes pyritä. Pääasia on, että tekijät pääsevät näyttämään, mihin pystyvät, ja että yleisö viihtyy.
Ja mehän totisesti viihdyimme! Ay caramba!
Ohjaaja Pakalén käyttää hyväkseen näyttämön jokaisen neliömetrin. Zorrossa on vain muutama hetki, kun näyttämö on likipitäen tyhjä, kahden tai kolmen näyttelijän hallussa. Pääosin toteutus vie meidät päättymättömiin torijuhliin, joissa vauhdista pitää huolen tiivis joukko kierteleviä muusikoita. The Gipsy Kingsin ”Bamboleo” tempaa mukaansa ensitahdeistaan, ja kiitoksetkin musikaalin tekijät ottavat vastaan upeasti tanssien ja laulaen.
Zorro on toki kokonaisen ensemblen yhteisen työn tulosta, mutta muutamia tekijöitä on aivan pakko nostaa esiin. Maija Pihlajaojan tulkinta kiertävästä muusikosta on vailla vertaansa. Pihlajaojan Inez uppoaisi täytenä totena missä tahansa Zorro-produktiossa missä päin maailmaa hyvänsä.
Luisa (Satu Turunen) ja kulkurit Luna (Tarja Heinula) ja Blanca (Vera Veiskola) sekä Luisan uskottu Martha (Heidi Syrjäkari) tekevät niin vahvat naiset, että helppohan siinä on Jukka Peltolan muuntautua hulivilipoika Diegosta ilmieläväksi Zorroksi.
Täysin talon ulkopuolista apua on tarvittu oikeastaan vain taistelukohtauksien toteuttamiseen. Näyttämötaisteluvalmentaja Oula Kitti onkin tehnyt erinomaista työtä, sillä metallisin miekoin toteutetut taistelukohtaukset ovat harvinaisen näyttäviä.
Juho Hannikainen saa pienen bändinsä soimaan suuren orkesterin tavalla. Hannikainen hoitelee koskettimia, mutta koskettavimmillaan hän on jälleen sopraanosaksofoninsa kanssa. Muusikoista tiiveimmin lavan tapahtumiin osallistuvat kitaristit Jari Rättyä ja Ville Farin. Ukko Hyvönen pitää lyömillään huolen siitä, ettei rumban syke pysähdy missään vaiheessa.
Teatterin vakiväki näyttää, miten teatterin ammattilaiset ottavat haltuunsa laulun lisäksi tanssin. Se, että Pakalén on napannut mukaan tanssijoita Kajaani Dancen Tanssiakatemiasta, muistuttaa meitä mainiosti siitä, että Kajaani on tanssin kaupunki.
Kun teatteri on kysellyt yleisöltä, millaista ohjelmistoa katsojat haluaisivat, musikaalit ovat aina nousseet esiin. Nyt sellainen on tarjolla: eikä mikä tahansa musiikkinäytelmä, vaan ihka oikea musikaali, jossa ei lauleta tai soiteta tai tanssita vain siksi, että pitää, vaan siksi, että tarina kulkisi riuskasti eteenpäin.
Zorrosta meillä kaikilla on jonkinlainen käsitys, ja jotta tarinan seuraaminen olisi mahdollisimman helppoa, traagisuutensakin se kaivaa meille kaikille tutuista aineksista. Vai väitättekö, ettette tunnista veljeskateutta ja -viekkautta, joita meille on sentään tarjoiltu Kainista ja Abelista ja Jaakobista ja Esausta asti? Vahvat naisetkin me tunnemme.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Juhlaruno 150 vuotta täyttävälle Oulun Lyseolle
Esitetty Lyseon 150-vuotispääjuhlassa
uudistetussa ruokalassa torstaina 17.10.2024
Vau, täällä on tällaisiakin tyyppejä
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
Mielenosoitusoikeuden taantuminen tainnuttaa demokratiaa
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
Sielujen läpi ujeltavia kertomuksia luopumisesta
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Vetoomusten allekirjoittelu ei riitä
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
Suomi puhuu kauniita, mutta toimintaa suitsivat varovaisuus, vienti ja aseet
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan […]
Via Karelia ja Österbottenin siutti Kotia
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
Vain väsymyksestä johtuvaa
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
Pääskyparvi taivaan räystään alla
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
Pullotettuna päihdyttävä varoitusfilmi alkoholin ongelmista
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Kylässä kylästä kylään
Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen viettivät kolme kuukautta residenssissä New Yorkissa. Kaltion palstalla he haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]