Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Järkäle Suomen sivistyshistoriaa
Jaakko Numminen: Sivistys-Suomen synty – Opetusministeriön kansliapäällikkö muistelee, osat I Koulutuspolitiikka ja II Kulttuuripolitiikka. 490 ja 465 s. Edita 2020.
”Komitean nimi oli sen verran pitkä ja vaikea, että komiteasta ryhdyttiin käyttämään sekä keskustelussa että julkisuudessakin puheenjohtajansa mukaan nimitystä Nummisen komitea. Annoinkin myöhemmin neuvon, että jos komitean puheenjohtaja haluaa saada oman nimensä alan historiaan, hänen pitää antaa komitealleen riittävän pitkä virallinen nimi.”
Tällä virneilyllä kirjoitti historiaan nimensä lokakuussa 2022 edesmennyt opetusministeriön kansliapäällikkö, ministeri Jaakko Numminen (1928–2022). Viittaus Nummisen komiteaan on vuodelta 1968, jolloin silloinkin nähtiin aiheelliseksi uudistaa yliopistojen sisäistä hallinnollista rakennetta.
Numminen näki, koki ja vaikutti sivistys-Suomen syntyyn merkittävästi. Hänen virkauransa kesti vuodesta 1966 vuoteen 1994. Nummisen kaksiosainen muistelmateos on sivumäärältään järkälemäinen, yhteensä lähes tuhatsivuinen virkamiesmäisen pikkutarkka tutkielma koulutus- ja kulttuuripolitiikkaan 1960-luvulta aina 2000-luvulle.
Teoksen ensimmäinen osa Koulutuspolitiikka piirtää suuntaviivansa itsenäistymisen ajan valtakunnansuunnittelusta aina 2000-luvun ammattikorkeakoululaitoksen syntyyn ja koulutuslainsäädännön kokoamiseen. Toinen osa Kulttuuripolitiikka setvii opetusministeriön (myöh. opetus- ja kulttuuriministeriön) kulttuuri-instituutioiden syntyä.
Ymmyrkäisen laaja-alaisten aihekokonaisuuksien ohessa Numminen ehtii kertoa anekdootteja muun muassa Säätytalon restauroimisesta, sutkautella entisistä työkavereistaan sekä suhteestaan esimerkiksi tuolloiseen tasavallan presidentti Urho Kekkoseen ja kertoa perheensä vuosittaisista kuulumisista enemmän tai vähemmän annaalimuotoisin sähkein.
Oulun yliopiston syntyvaiheet Numminen niputtaa varsin omakohtaisin tarinoin: Hän on ollut tarpomassa silloisen ministeri Johannes Virolaisen kanssa Linnanmaan suota ”reisiin saakka ulottuvilla kumisaappailla” sekä ollut ainoa maallikkojäsen viisihenkisessä arkkitehtuurikilpailun palkintolautakunnassa. Ja puolitoista vuosikymmentä myöhemmin hän kertoo myöhästyneensä eräästä luentotilaisuudesta ”ainakin vartin”:
”Vihdoin saavuin luentopaikalleni ainakin varttitunnin myöhässä ja kohtasin ärtyneen kuulijakunnan. Pyysin anteeksi ja sanoin, ettei minulla ole muuta sanottavaa harhailuni ja myöhästymiseni puolustukseksi, kuin että olen kuulunut tämän yliopistoalueen arkkitehtuurilpailun palkintolautakuntaan. Sain repliikilläni auditoriolta ainakin osittaisen anteeksiannon.”
Myöhemmistä Oulun yliopiston vaiheista Numminen toteaa ihailleensa Oulun yliopiston vuosien 1961–1987 rehtori Markku Mannerkoskea. Nummismaisesti kuvailtuna tulkille ärähtäneestä Mannerkoskesta onkin tarjolla lämmin muisto.
Herkullisen kurkistuksen ministeriön vauhdikkaaseen elämään Numminen tarjoaa ensimmäisessä osassa esimiehistään eli opetusministereistä. Rivien välists hän osaa taidokkaasti ja tahdikkaasti muotoilla epämiellyttävimmät persoonat ja taidottomimmat ministerit kansliapäällikön vinkkelistä. Silti jokaisesta hänellä on sanottavana myös diplomaattisesti hyvää – toisinaan jopa hirtehistä.
Kulttuuritoimijoista Numminen sivaltelee ilkeämmin. Hän mainitsee epiteetein muun muassa Leif Segerstamin olleen 1970-luvun vaihteessa ”vielä hoikka ja komea”, ja huomauttaa, kuinka Finlandia-palkinnon juhlallisuuksissa tarjoilu oli ylenpalttista kirjallisuusväelle ja ”viiniä oli riittävästi tällekin yleisölle”.
Kielellisesti esitys on taidokas ja taustatoimitus on ällistyttävän laaja-alaista. Jälkiviisastelua on ihmeen vähän, omia ja etenkin ministeriön virheitäkin myönnetään jälkikäteen auliisti. Muistelmamainen pompöösi on vähäistä, eivätkä henkselit pauku edes kauaskantoisissa ja jälkikäteen ajatellen radikaaleissa uudistuksissa.
Kaiken kukkuraksi Numminen on kirjoittajana nähnyt valtaisan toimituksellisen työn selvittäessään, mihin kunkin ministerin erityisavustajat lopulta urallaan päätyivät. Toisinaan sorrutaan turhan pikkutarkkoihin dokumentointeihin toimikuntien koostumuksista, toisinaan surulliset ihmiskohtalot vaikkapa Tampereen yliopiston rehtori Paavo Kolin muodossa suurpiirteisesti sivuutetaan; Koli kun muun muassa ilmaisi uransa loppuvaiheilla eräässä ministeriön mietinnössä olevansa ainoa ihminen selvittelemään Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain ydinaseselkkaukset.
Harvakseltaan tekstimassaa rytmittävät harmaat tietolaatikot, joissa avataan jotain tiettyä aihetta lähemmin yleensä omakohtaisen kommelluksen tai huomion kautta. Tietolaatikot antavat Nummisen sanoittamana hyvän kokonaiskuvan menneen maailman erikoisuuksista ja tarjoavat näpäytyksille luontevan paikan.
Jaakko Nummisen työura hakee vertaistaan. Vaikka kuivakka luettelointi ja työryhmien läsnäolijoiden listaaminen paikoin ihmetyttääkin, on Nummisen yleisesitys tekemisistään ja päätösten pitkäkantoisuuksista hyvin mukaansatempaava.
—
Matti A. Kemi on entinen ylioppilaskunta-aktiivi hallinnon koulutuspolitiikan saralta ja on toiminut Oulun yliopiston ylioppilaskunnan ja yliopiston hallituksissa. Kemi on osallistunut töidensä ja luottamustoimiensa johdosta opetus- ja kulttuuriministeriön alaiseen lasten- ja nuorten taiteiden perusopetuksen kehittämiseen.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Vau, täällä on tällaisiakin tyyppejä
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
Mielenosoitusoikeuden taantuminen tainnuttaa demokratiaa
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
Sielujen läpi ujeltavia kertomuksia luopumisesta
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Vetoomusten allekirjoittelu ei riitä
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
Via Karelia ja Österbottenin siutti Kotia
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
Vain väsymyksestä johtuvaa
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
Pääskyparvi taivaan räystään alla
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
Pullotettuna päihdyttävä varoitusfilmi alkoholin ongelmista
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Kylässä kylästä kylään
Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen viettivät kolme kuukautta residenssissä New Yorkissa. Kaltion palstalla he haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.