Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Syväsukellus vankien taustoihin
Sonja Saarikoski: Naisvangit. Rikollisuuden kehä maailman onnellisimmassa maassa. 399 s. Siltala 2023.
Tämä ei ole raportti eikä pamfletti. Tämä on kirja naisvankien tekemistä rikoksista, niiden taustoista, rangaistuksista ja uskosta tulevaisuuteen muurien sisällä. Tämä teos on erinomaisesti kirjoitettu ja vahvalla eetoksella se näyttää hyvinvointivaltion kääntöpuolen kaikessa rujoudessaan. Teoksen lukijan yllättää, kuinka paljon raakaa, rikosten tielle vievää väkivaltaa naiset joutuvat kokemaan parisuhteessa.
Sonja Saarikoski (s. 1989) on tehnyt perusteellisen ja laajan taustatyön teostaan varten. Hän on haastatellut kymmeniä vankeja ja viettänyt runsaasti aikaa heidän kanssaan perehtyessään vankilan arkeen ja naisvankien ajatteluun. Saarikoski ei kirjoita oppimestarina vaan epäkohtien terävänä ja analyyttisenä havainnoitsijana sekä vankien epäreilujen kokemusten esille tuojana.
Teos on monipolvinen kertoessaan erilaisista vangeista, mutta keskeisesti ääneen pääsee Paula, vuonna 1989 ensimmäistä kertaa Hämeenlinnan vankilaan joutuva 20-vuotias pienen lapsen äiti. Jo aiemmin hän oli saanut ehdonalaisia tuomioita pikku rikoksista, mutta nyt tuomio tuli törkeästä ryöstöstä ja pahoinpitelystä. Siitä alkoi pitkä kierre, jollaista hän ei olisi voinut kuvitella. Eikä siinä vielä kaikki, sillä kaikkein pahin pelko toteutui: hänen oma lapsensa joutuisi vankilaan. Kun Paulan ensimmäinen tuomio oli muutaman kuukauden, hänen tyttärensä Eveliinan on muutaman vuoden mittainen.
Päivät vankilassa ovat samanlaisia. Poikkeamia ovat suuri ratsia tai yllättävä vieras, mutta muuten Paula kuvaa aikaa elokuvalla Päiväni murmelina. Ehkä ero on siinä, että elokuvassa päähenkilön ajatusmaailma tapahtumiin muuttuu, mutta vankilassa ei. Vapaus kun on elämän avainsana. Mieleeni palautui muisto opiskeluajoilta, kun vankilapappi vankilasielunhoidon kurssilla opetti, että vaikka vankila olisi viiden tähden Hilton-hotelli, sieltä haluaisi pois. Ylellisyys ilman vapautta mennä ja tulla on vankila niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.
Huumeet ovat vaikuttavia tekijöitä rikoksiin niin naisilla kuin miehillä. Huumeiden osuus alkoholiin verrattuna on kasvanut erittäin paljon.
Vankien parisuhteet on solmittu lähes poikkeuksetta rikollisista piireistä. Vankien välille voi syntyä myös ystävyyssuhteita, kuten Paulan ja Annan välille Hämeenlinnassa. Ystävyys lähtee aina luottamuksesta. Paula ja Anna riitautuivat välillä pahasti, mutta pystyivät sopimaan riitansa. Ystävyys on yksi kantava tekijä vankila-aikana.
Paulan elämäntarinaa Saarikoski avaa pala palalta. Paula on elänyt lapsuudesta alkaen erittäin ankean, tukahduttavan ja karmean elämän. Kotona säännösteltiin ruokaa ja sitä säilytettiin lukkojen takana. Nälkä totta kai opetti varastamaan. Suhde äitiin muodostui vaikeaksi, ja seiskaluokalla Paula joutui tarkkailuluokalle. Koulu merkitsi hänelle valvottua ”päivähoitopaikkaa”. Parisuhteet ovat vaihtuneet tiuhaan 17-vuotiaana solmitun avioliiton jälkeen. Parisuhteisiin on aina kuulunut väkivalta.
Vankien pohdinnoissa vankilan funktio olisi tehdä heistä yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Monien kokemus on päinvastainen. Katkeruus kasvaa muurien sisällä, sillä vankilaan kytkeytyy aina valta, jota käytetään myös väärin. Rasistiset käsitykset ovat myös syvällä, minkä erityisesti romanivangit ovat kokeneet.
Saarikosken johtopäätös on, että lapsuudessa koettu väkivaltainen ympäristö altistaa väkivaltaiselle käytökselle. Kaikki lapset eivät ole turvassa Suomessa, vaikka maamme on sitoutunut lapsen oikeuksien sopimukseen. Saarikosken teos avautuu myös vahvaksi yhteiskunnallispoliittiseksi kuvaukseksi, jossa kriittisesti arvioidaan niin lastensuojelua kuin vankeinhoitoakin. Molemmat tekevät hyvää työtä, mutta parannettavaakin löytyy rutkasti. Tulevaisuudessa nimittäin moni sellainen toiminta, joka tänään on asianmukaista, näyttää epäoikeudenmukaiselta ja vääristyneeltä.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Sielujen läpi ujeltavia kertomuksia luopumisesta
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Vetoomusten allekirjoittelu ei riitä
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
Via Karelia ja Österbottenin siutti Kotia
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
Vain väsymyksestä johtuvaa
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
Pääskyparvi taivaan räystään alla
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
Pullotettuna päihdyttävä varoitusfilmi alkoholin ongelmista
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Kylässä kylästä kylään
Mustarinda-palstalla juhlanumerossa 1–2/2025 Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.
Mullistusta odotellessa
Ensimmäinen meänkielellä totetutettu pitkä fiktioelokuva Valitut saa Suomen ensi-iltansa 21.3.2025. ”Aihevalinta on oiva, vaikka kerronta voisi olla napakampi”, kriitikkomme Matti A. Kemi toteaa.
Varjoja koulukodissa
Visa Koiso-Kanttilan toisen pitkän näytelmäelokuvan Uhma ensi-ilta on suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2.2025. ”Eräänlainen klassikkoelokuva siitä tulee aihevalintansa ja lokaationsa takia”, Matti A. Kemi kirjoittaa.