Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Paskaa paatosta ja oivaltavaa eetosta
Ulla Donner: Sontaa. Suom. Sinna Virtanen. S&S 2019.
Natalia Kallio: She Needs Bigger Boots. Kosmos 2019.
Tässä kritiikissä yritän liittää yhteen kaksi tyyliltään hyvin erilaista teosta, joita kuitenkin yhdistävät yhteiskunnallisuus, feministisyys ja modernius. Teosten teemat ja aiheet ovat jokseenkin samat, vaikka muoto onkin hyvin erilainen.
Ulla Donnerin toinen sarjakuvaromaani, kauniisiin pastellin sävyihin verhoutunut Sontaa edustaa 2000-lukulaista tyyliä pyöreine muotoineen ja selvärajaisine hahmoineen, joiden raajat venyvät sinne sun tänne. Ansiokas Sontaa koppasi itselleen vuoden 2020 Sarjakuva-Finlandian.
Loppusuoralla kisaamassa olivat oululaisen Lauri Ahtisen Eropäiväkirja ja Kaltionkin sivuilta tutun oululaistuneen kemiläisen Aapo Kukon Sosialisti ja nihilisti. Oulunsalosta kotoisin olevan nykyisen kontiolahtelaisen Avi Heikkisen Valotusaika oli myös ehdolla.
Natalia Kallion esikoinen, mustanpuhuva englanninkielinen She Needs Bigger Boots on saanut näkyvyyttä hieman eri syistä. Kallio tunnetaan myös aktivistina ja popartisti Alman puolisona. Aktivismi näkyy myös Kallion teoksessa. Rumban videohaastattelussa Kallio kertoo hänellä olleen lapsuudesta asti vahva oikeudenmukaisuuden tunto ja teoksen syntyneen erään järjestöaktivismin jälkimainingeissa.
Noista alkutahdeista teos on kasvanut koko illan runoesitykseksi. She Needs Bigger Boots yhdistää tekstin lisäksi kuvakollaaseja taitossaan, ja sen tyyli onkin satunnaisine riimeineen selvästi lähempänä spoken wordia kuin perinteistä runoilmaisua. Karrikoiden voidaan sanoa, että se ottaa vaikutteita enemmän Tupacilta kuin Leinolta. Se on ensimmäinen suomalainen spoken word -kokoelma, johon allekirjoittanut on törmännyt.
Kummatkin kirjat siis edustavat sarallaan modernia ilmaisua, mutta ne on tuotu tässä yhteen enemmän samankaltaisten teemojen kuin tyylin ansiosta. Sonnassa kuvitteelliset päähahmot ovat töissä Dream Hackers -mainostoimistossa, jossa he yrittävät luoda ilmettä Pekkara-perunaproteiinimakkaralle, jonka taustat osoittautuvat sangen arveluttaviksi. Seksismi rehottaa ja rankan työpäivän jälkeen lähdetään kaljoille ruotimaan elämää. Sen enempää en juonesta paljastakaan.
Donner saa kaikkiaan pidettyä tyylin raskaista aiheistaan huolimatta kepeänä. Sitä huomaa nyökkäilevänsä ja naurahtelevansa humoristisille arjen pikkuhuomioille, joita koko ajan tapahtuu päähenkilöiden ympärillä. Jos hyvässä elokuvassa on tilantuntua eli tuntemusta, että tarinan tapahtumien ympärillä on suuri, omavaltainen maailma, niin myös Sonnassa kyseinen efekti on vahvasti läsnä. Kuin tätä seikkaa korostamaan teoksen alkuun on sijoitettu elokuvista tuttu, klassinen pilvistä kaupunkiin laskeutuva kuvasarja. Platonilaista ideaoppia mukaillen siirrytään yleisestä yksityiseen, ideoiden maailmasta reaalimaailmaan tasolle – ja ehkä lopussa takaisin.
Vaikka Donnerin teos välillä kääntää syyttävän sormensa miessukupuolta kohti, se myös pohtii naisten toimintaa valtarakenteita ylläpitävinä tapoina. Ja onpa välillä myös itseironinen. Jopa moniääninen, ellen sanoisi.
She Needs Bigger Boots on aivan toista maata. Sen puhujahahmo ei pelkää ottaa saarnaavaa, soimaavaa ja läksyttävää äänensävyä heti alusta asti käyttöön vaan ryöpyttää moraalisoivia ja moittivia lainejaan lukijan niskaan armotta. ”They think we want bigger boobs / when all we want are bigger boots”, nousee alkupuolen riimeistä kissankokoisella fontillaan kirjailtuna ensimmäisenä mieleen. Nancy Sinatran ”These Boots Are Made For Walking” toimii jonkinlaisena kuvitteellisena viitekehyksenä koko runoapparatukselle.
Vaikka teos sisältää joitain oivaltavia runollisia hetkiä, ne jäävät harmittavan harvoiksi. Päällimmäiseksi lukijalle jää likainen olo Kallion esittämään yhteiskuntaan osallistumisesta sekä miehenä olemisesta. Teos saa kyseenalaistamaan tekijän lyyriset kyvyt ja on sanalla sanoen vaivaannuttava. Eivätkä synkät kuvituksetkaan tuo paljon kevennystä. Jos tämä oli tarkoitus, niin teos onnistuu vallan mainiosti.
Ehkä She Nees Bigger Boots voisi toimia esitettynä, mutta ainakin näin luettuna se herättää vain hämmentyneisyyttä ja myötähäpeää. Kallio, toisin kuin Donner, ei suuntaa kertojahahmoonsa ollenkaan ristivalotusta, jossa hän ruotisi omaa rooliaan yhteiskunnassa alistavan järjestelmän mahdollistajana.
Eli jos sinulla on aikaa tarttua feministiseen kirjallisuuteen, ota käteesi Sontaa, sillä se on kaikkea muuta kuin nimensä mukainen. Sontaa on onnistuneesti kevyen ja syvällisen nuoralla tasapainoileva teos, jonka jo kauniin ulkomuotonsakin takia lukee mielellään useampaankin kerran.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.
Mullistusta odotellessa
Ensimmäinen meänkielellä totetutettu pitkä fiktioelokuva Valitut saa Suomen ensi-iltansa 21.3.2025. ”Aihevalinta on oiva, vaikka kerronta voisi olla napakampi”, kriitikkomme Matti A. Kemi toteaa.
Varjoja koulukodissa
Visa Koiso-Kanttilan toisen pitkän näytelmäelokuvan Uhma ensi-ilta on suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2.2025. ”Eräänlainen klassikkoelokuva siitä tulee aihevalintansa ja lokaationsa takia”, Matti A. Kemi kirjoittaa.
Solar Filmsin nostalgiapaahdetta
”Ikään kuin vanhana perisyntinä 2000-luvun vaihteen Solar Filmsin elokuviin alun dialogi on epäselvää ja jää elokuvan alkumetreillä sekavan taustaäänityksen jalkoihin.” Häjyt 2 Matti A. Kemin arvioimana.
Jotain suomenruotsalaisesta juhannuksesta uupuu
”Elokuvan intensiteetti laantuu muutamaan otteeseen jopa tylsäksi kuvakerronnaksi saaren vehreydestä.” Kansainvälinen elokuvaversio Tove Janssonin Kesäkirjasta ei täysin vakuuttanutMatti A. Kemiä.
Vain yhdessä olemme mitään
Päätoimittaja on taas kirjoittanut yhden pääkirjoituksen. Hän kuvittelee olevansa optimistinen, mutta se ei ehkä välity.
Kannessa: Ehtymys
Lehden 80-vuotisjuhlanumeron kansiteos on Janne Erkkilän ”Ehtymys”. Teoksen voi nähdä Taivalkosken Päätalokeskuksessa 23.4.–23.5.2025 Erkkilän näyttelyssä Protosynteesi 5.0.
TIEDOTE: Kulttuuri mukaan vaalikeskusteluihin
Pohjoisen kulttuuriorganisaatiot haastavat kulttuurin tekijöitä mukaan kuntavaalikampanjaan pohjoisen kulttuurin puolesta – lue lisää klikkaamalla!
Sujuvaa kerrontaa kolmella tasolla
”Voihan olla, että fiksumpi lukija saa noista keskusteluista enemmän irti kuin tällainen maalaisjuntti”, Eero Ylitalo äimistelee Eero Materon romaanin Laturin paperit kerronnan tasoja.
Mäkelä Vergiliuksena Proustiin
”Mäkelällä on pitkä Proust-perinne. Jo kesällä 1962 kahdenksantoistavuotiaana hän kävi Pariisissa Pére Lachaisen hautausmaalla tämän haudalla.”