Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Ajatuksia kalpeasta kansasta liian ylvään historiansa varjossa
Mihail Šiškin: Sota vai rauha – kirjoituksia Venäjästä ja lännestä. Suom. Sirpa Hietanen. 224 s. WSOY 2023.
Sveitsissä pitkään majaillut dissidentti Mihail Šiškin on kirjoittanut esseensä teokseksi jo vuonna 2019. Alkuperäisteos on kirjoitettu saksaksi. Esipuheeseen hän ehtii päivittää kauhunsa ja paheksuntansa Venäjän helmikuun 24. päivänä alkaneeseen hyökkäykseen.
Teoksen esipuheessa Šiškin pohtii myös Venäjän hankalaa polkua demokratian tielle – onhan jo kaksi yritystä luoda Venäjälle demokraattinen yhteiskuntajärjestys epäonnistunut.
”Synnyttävätkö diktatuuri ja diktaattori orjien populaation vai synnyttääkö orjien populaatio diktatuurin ja diktaattorin? Muna ja kana. Miten tästä noidankehästä pääsisi eroon? Mistä löytyy Venäjän uusi alku?”
Teos kimpoilee menneisyyden ja Šiškinin maalaileman tulevaisuuden välillä. Lukuisista 2010- ja 2020-luvun Venäjää pohtivista teoksista Šiškinin teos erottuu mielestäni edukseen muutamalla seikalla: ensinnäkin äänessä on dissidenttikirjailija, jonka havaintotasot ovat moninaiset ja kielenkäyttö soljuvaa; toiseksi teoksen on kirjoittanut emigrantti, joka 1960-luvulla syntyneenä joutui jonkinmoiseen toisinajattelijan asemaan jo vuonna 1995 muuttamalla Sveitsiin.
Syy korostaa teoksen kohdalla näitä kahtalaista poikkeusta piilee Šiškininin tavassa positioida itsensä lännen ja idän välille, mutta kumpaankaan oikeastaan sulautumattomana. Teos on kirjoitettu kaiken kukkuraksi saksaksi, jolloin venäläistä semantiikkakonstruktiota jäljitteleviltä kolmikkopisteen ja vaillinaisten, leijuvien käännöslauseiden tulvilta vältytään kiitettävästi.
”Jos haluaa oppia tuntemaan Venäjän, on paljastettava sanojen salaliitto. On koottava harhaanjohtavien käsitteiden sanasto. On löydettävä valheellisten, kuluneiden termien todellinen, salattu merkitys ja käännettävä väärennös selkeälle kielelle.” Kiteytyneet ajatuskimput ryhdittävät, käännös suomeksi on johdonmukainen ja viitteiden lisäykset tiiviisti jäsennettyjä.
Valhe on venäläisiin juurtunut syvälle. Nikolai Buharin loi maalle Stalinin mukaan ”maailman demokraattisimman perustuslain”, ja tämän perustuslain turvin Buharin lähipiireineen lopulta teloitettiin. Šiškin puhuu juuri läpileikkaavasta valheesta. ”Valta pelkäsi omaa kansaansa ja valehteli siksi. Kansa osallistui valheeseen, sillä se puolestaan pelkäsi valtaa. Valheesta tuli siten väkivaltaan ja pelkoon perustuvan yhteiskunnan olemassaolon tae.”
Kirjailijan, opettajan ja journalistin opein kirja vilisee vähemmän ummehtuneita anekdootteja sekä kirjailijalainoja: ”Aleksandr Herzen totesi aikoinaan: ’Kirjailijat eivät ole lääkäreitä. He ovat kipu.’ Hän teki elämästä Venäjällä murskaavan diagnoosin: ’Valtio on pesiytynyt Venäjälle miehitysarmeijan tavoin.'”
Šiškinin läpi esseiden viljelemä koherenssi toimii. Hän hylkää yleisesti lässytetyn ajatuksen ”venäläisestä sielusta” selittäen venäläisten valta-alistuneisuuden alkaneen jo Kultaisen ordan aikana 1200-luvulla. Tulkintaa ryhdittäkseen käydään toki historian ketjusta Aleksanteri Nevskin vallankaappaus, 1700-luvun vaillinainen valistusajan omaksuminen sekä 1900-luvun epäonnistuneet vallanvaihdot.
”Venäläisen sielun” loivat 1600-luvulla muuten saksalaiset. Šiškinin pyrkimyksenä on tuhota tällainen vääristymä. ”Lännessä etsittiin selitystä venäläisten erikoisuudelle, heidän käsittämättömälle kyvylleen sietää historian kauheuksia ja vastaanottaa kärsimyksiä. Heidän ainutlaatuista valmiuttaan alistua ja kärsiä ihmeteltiin ja arveltiin jopa, että venäläisillä oli siihen tarve. Kun Euroopassa ei löytynyt kunnollista selitystä ilmiölle, tulkittiin kaikki länsimaiselle järjelle käsittämätön johdonmukaisesti arvoitukselliseen venäläiseen sieluun kuuluvaksi.”
Hätkähdyttävimmän päätelmän Šiškin tekee Vladimir Suuren kasteesta kristinuskoon vuonna 988 jaa. Tällöin kielivalinta kohdistui kirkkoslaaviin, joka ei siirtänyt renessanssin tietoa slaaveille. Šiškinin mielestä väkivaltainen ja autoritaarinen yhteiskunta muodostui jo tällöin.
Šiškin väittää myös väkeviä ajatuksia 1800-luvun imperiumin noususta Nikolai I:n johdolla. Hän puhuu ”dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä” eurooppalaisten arvojen kanssa. ”Tässä yhteydessä kirjallisuuden merkitys kasvoi valtavasti. Venäläisen kirjallisuuden ensimmäisellä vuosisadalla tekstejä lähinnä käännettiin ja jäljiteltiin. Venäjän kielessä ei ollut vastinetta ihmisarvon käsitteelle tai ylipäätään sanoja ilmaisemaan yksilöllistä tietoisuutta, ne täytyi ensin luoda. Syntyi uusia käsitteitä kuten julkisuus, rakastuminen, inhimillisyys, kirjallisuus.”
”Tärkeimpiä syitä siihen, miksi neuvostovalta hävisi kylmän sodan, oli lännen uusi ja petollinen salainen ase, videonauhuri. […] Elokuvien juonet eivät erityisemmin kiinnostaneet katsojia, mutta vaatteet, huonekalut, ruoka ja autot tekivät nälkiintyneeseen, rutiköyhään neuvostokansaan järisyttävän vaikutuksen.”
Korkeintaan parikymmensivuiset esseet etenevät kronologisesti. Vaikka viitteitä kirjassa onkin niukalti, vain 25 reiluun pariinsataan sivuun, kirjallisuus- ja kulttuuriviittauksia on tekstissä sitäkin enemmän.
Šiškin näkee Luhanskin ja Donetskin tilanteen lohduttomana. Hän antaa analogiaksi Baltian maiden viidenkymmenen vuoden miehityksen, jona aikana Yhdysvallat ”ei de jure milloinkaan tunnustanut [alueita Neuvostoliiton] osiksi”, mutta joka ei kuitenkaan ”erityisemmin häirinnyt amerikkalaisten ja venäläisten kanssakäymistä”.
Vaikka muutoin hallitun teoksen pilaakin kaksi lyhyttä, makaaberia ja jälkiviisastelevaa jälkikirjoitusta, täytyy kehu ja arvo antaa soljuvalle ja vauhdikkaalle esseekokoelmalle. Jos dissidenttistä emigranttikirjallisuutta luet tälle vuodelle vain 200 sivun verran, annan rehdin suositukseni Šiškinin kepeähkön näköiselle, mutta valinnoiltaan raskaalle teokselle.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Sielujen läpi ujeltavia kertomuksia luopumisesta
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Vetoomusten allekirjoittelu ei riitä
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
Via Karelia ja Österbottenin siutti Kotia
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
Vain väsymyksestä johtuvaa
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
Pääskyparvi taivaan räystään alla
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
Pullotettuna päihdyttävä varoitusfilmi alkoholin ongelmista
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Kylässä kylästä kylään
Mustarinda-palstalla juhlanumerossa 1–2/2025 Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.
Mullistusta odotellessa
Ensimmäinen meänkielellä totetutettu pitkä fiktioelokuva Valitut saa Suomen ensi-iltansa 21.3.2025. ”Aihevalinta on oiva, vaikka kerronta voisi olla napakampi”, kriitikkomme Matti A. Kemi toteaa.
Varjoja koulukodissa
Visa Koiso-Kanttilan toisen pitkän näytelmäelokuvan Uhma ensi-ilta on suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2.2025. ”Eräänlainen klassikkoelokuva siitä tulee aihevalintansa ja lokaationsa takia”, Matti A. Kemi kirjoittaa.