
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Petra Vallila: ehkä. 80 s. Poesia 2022.
Suomalaisen lyriikan kentällä ikkunat ovat avoinna uusille tuulille. Tästä pätevänä todisteena on Petra Vallilan eriskummallinen esikoisteos ehkä. Vallila (s. 1983) leikittelee erikaltaisilla ikkunoilla ja kaihtimilla, hänen teoksensa pyytää lupaa olla osa internettiä ja tylsiä kokouksia.
Hokemansa ja sisäisen kielensä teos ammentaa evästekyselyistä, sosiaalisen median ilmoituksista, intranettien huomautuskentistä ja vuosikertomusten toisteisuudesta. Teksti pysyy kiintoisana ja onnistuu epäkonventionaalisuudellaan olemaan epärunoutta ja samalla myös kauniilla säkeistöillään perinteikästä runoutta.
Konekirjoitusmainen, pelkistetty ja pääteviivaton fontisto mekanisoi entisestään sanomaa. Groteski tyypistö ryhdittää kirjaimellisesti. Tyypistö antaa viileän, teknisen vivahteen. Toimistojargoni yhdistyy anatomian kysymyksiin. Tietotekniikan kysymykset, käskyt ja rivistöt muodostavat paikoin jankkaavan kyllä–ei-kysymyssarjan. Arkisuus ja toisteisuus toimivat rytmikkäästi.
tänään harkitsin, etten pitäisi kahvista
harkitsi[n/t] ette[n/t] tervehtisi enää
söi[n/t] persikan ja ajatteli[n/t], että täytyy olla perjantai,
vaikka ei ollut päivä
harkitsi[n/t], mutta sitten kalenteriin tuli palaveritalvi
ja nyökkäilin välittäjille ja kääntelin sivuja ja nyökkäsin
Teos leikittelee kahden persoonapronominin maailmassa. Yksikön ensimmäisen ja toisen persoonan preesensin indikatiivin melske antaa teokselle erikoisen polyfonian: joko toteavan ja säästeliään tai käskevän ja kyseenalaistavan. Samoinpa muuten toimivat toisen persoonan yksikön kautta evästekyselytkin; niissä implikoidaan ja penätään toisen persoonan kautta lupaa johonkin jo olevaan.
nämä eivät ole varsinaisia monivalintoja:
ajattelit aivan oikein [k/e]
ajattelit, että [k/e]
ajattelit, mutta ajattelit aivan oikein [k/e]
Teoksen kielellinen teho on tautologiassa ja fraseerauksessa. Monotonisuus yhdistettynä obskuureihin kysymyspatteristoihin luo pakottavan ja paikoin ahtaan tilan. Teoksessa on muutama kuva ikkunoista, joissa sälekaihtimet ovat raollaan mutta tarpeeksi kiinni peittääkseen näkymän. Samankaltainen, säästeliäs ja raotettu kielikuvasto syntyy teoksen jankkaavuudesta.
Avoimeksi runokokoelmaksi 80 sivua on juuri tarpeeksi. Teosta rytmittävät muutamat tyhjät sivut sekä mustavalkoiset valokuvat sälekaihtimien lomittamista ikkunoista. Tekstiainekseltaan teos seuraa nykytyyliä ilmavalla ja tarkasti keskitetyllä tekstillään. Valitettavasti latvialaisen painotalon paperi on jälleen liian kevyttä ja lukukokemuksen arvokkuudesta täten tingitään.
Teos oli yksi Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ehdokkaista. Omaperäinen, omaääninen teos on raikas esimerkki suomalaisen runouden uudesta aallosta. Poesian ennakkoluuloton, paikoin positiivisesti tärähtänyt kustannuslinja on mahdollistanut runokentälle jälleen ilahduttavan, tasokkaan esikoisrunoteoksen.
Kekseliäs lopetus lopullisen version hinkkamisena aina uusina tekstitiedostoina antaa teokselle humoristisen säväyksen. Tykkäsin myös nimikkolehden krediiteistä, joissa ”kansi, taitto ja virheet” ovat kirjailijan omaa tuotantoa. Odotan malttamattomana, millaisin valinnoin ja virhein Vallila yllättää seuraavalla kerralla.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Kollegakriitikot ylistävät elokuvaa kilpaa, mutta minä en tajua miksi.” Matti A. Kemi katsoi Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet ja näki väsähtäneen version ohjaajan aiemmista teoksista.
”Elokuvaa vievät eteenpäin kiehtova ja unenomainen kuvallinen kerronta sekä Westin oma ääni, dialogi esi-isien kanssa”, Sofia Perhomaa toteaa Suvi Westin ja Anssi Kömin dokumentista Máhccan.
”Ja yhä kuumenee. Ihminen on kuitenkin sellainen olento, että se voi edelleen uskoa, että mitään ilmastonmuutosta ei oikeasti tapahdu.”
Elokuun Kaltion kansiteos on still-kuva Arttu Niemisen ja Veera Nevan audiovisuaalisesta teoksesta ”Juuret”. Neva vastaa teoksen äänistä ja Nieminen visuaalisesta ilmaisusta.
Sahaus on ohitse ja pihassa lepää kasa lautaa. Se pitää pinota tapuliin, jotta kevät, tuo puutavaran ihmeellinen fööni, pääsee hoitamaan kuivauksen.
”Tekoälyllä saa ehkä helposti aikaan sattumanvaraisen ja pinnallisesti hienolta näyttävän kuvan, mutta jos yrittää saada sillä aikaan juuri sen, mitä näkee mielessään – oman kuvan – vaatii se usein ainakin kärsivällisyyttä ja työtä, jos ei varsinaisesti taitoa.”
”Kannattaa mennä sisään, sillä tämä saksalaisen Claus von der Ostenin hankkima ja Hampurin taidemuseolle lahjoittama 140 julisteen kokonaisuus on ainutlaatuisen kattava”, Anna-Maija Ylimaula sanoo Taidetalo Kulttuuripankin näyttelystä.
”Vaikka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat aina olleet tärkeässä roolissa hiphopin kehityksessä, historiankirjoitus on heidän osaltaan todella vajavaista”. Kaarne Fredriksson kirjoittaa hiphop-kulttuurin suhteesta queer-yhteisöihin.
Myös menneenä kesänä taidenäyttelyitä on järjestetty paljon ja myös sellaisilla paikkakunnilla, joissa ei ympärivuotisia näyttelytiloja ole. Viidestä näyttelystä Reijo Vallalla jäi kerrottavaa syksyllekin.
”Osumatarkkuudeltaan ja rihloiltaan ensiluokkainen täyskaato”, arvioi Matti A. Kemi syyskuun alussa teattereihin saapuvan Toni Kurkimäen esikoisohjauksen Lapua 1976.