The Eye
The fear of insects is no doubt one of the most singular and most developed of these horrors as is, one is surprised to note, the fear of the eye. It seems impossible, in fact, to judge the eye using any word other than seductive, since nothing is more attractive in the bodies of animals and men. But extreme seductiveness is probably at the boundary of horror. (Georges Bataille)
Before departing for Mustarinda, a friend warned me that the swamps wouldn’t be there at this time of year. It is interesting to consider how some things are perceived as less present when they are concealed from vision, while others remain intact. As the April residency commenced each of us set about our daily trips into the woods in search of various sightings; the perfect fallen tree, a rare woodpecker, a new snow crystallization. I hunted for suonsilmät (swamp/bog eyes).
The little peepers of insects are bountiful on the swamp in summer, in the puddles, on the ground, and in the air, one is inescapably being watched and watching. It is no place for anyone suffering from scopophobia, but rather a place of decadent watchers. Mosquito clouds buzz in the air; each and every compound eye containing thousands of six-sided lenses, simultaneously watching in all directions for a sudden movement. The whirligig beetles float on the pools of water with their heads on the boundary between water and air, compound eyes divided into two parts simultaneously seeing above and below (Rolston 2000, 592).
To the human eyes, the cyclops eye of the water flea appears an evolutionary mutant. Then there are a plethora of microscopic animals and unicellular organisms sensing their way around without an eye to see. Now, strangely enough, recent research has solved the long standing evolutionary mystery of the human vertebrate eye, finding genetic information gained from a sightless bacteria was the key in developing the light sensitive vertebrate eye (Kalluraya et al. 2023, 1). For the sake of creating vision lore, our very own eyes could very well have developed from bacteria that originated in a swamp or bog eye. The suonsilmä is considered to be a most decadent and enchanting space, both feared and revered. A watchful eye that is also a mouth, a thrilling evolutionary feature indeed.
There was over a metre of snow covering the swamps at Mustarinda in early spring, and the likelihood of seeing any type of eyes was decreased. Yet, I set out in search of the suosilmät on the nearest three swamps. I found a spot on the first swamp where the snow had slumped, signaling activity below, but no eye appeared. I was advised that there was an eye on the second swamp, and after closer investigation I did indeed find an open eye there. To my amazement from atop the snow, I peered down at a glistening peaty green eye, as it peered back up. It occurred to me at that moment that the eye was surprisingly alert in nature and that the swamp might not be sleeping after all. Was it swamp gasses or swamp hydrology keeping it alert under the snow?
I knew the time was growing short to prepare for the fruitful months of summer which lie ahead, the snow wouldn’t last much longer and I would need suosilmä boots for the upcoming explorations. Back at Mustarinda house, I collected flotation devices from all the nearest recycling centres and set to work creating the required decadent suosilmä workwear. It is of course of vital importance to stay afloat the suosilmät in order to ensure the swamps’ healthy hydrology is not disturbed.
Swamp fountains:
Bataille, G.: ”Eye”. Teoksessa Visions of Excess: Selected Writings, 1927–1939., kääntänyt ja toimittanut Allan Stoekl, University of Minnesota Press 1985. http://www.totuusradio.fi/wordpress/wp-content/uploads/2010/09/bataille-visions-of-excess.pdf
Kalluraya, C. A., Weitzel, A. J., Tsu, B.V., & Daugherty, M.D.: ”Bacterial origin of a key innovation in the evolution of the vertebrate eye”. Proceedings of the National Academy of Sciences 120(16), 2023. https://doi.org/10.1073/pnas.2214815120.
Rolston, H.: ”Aesthetics in the Swamps”. Perspectives in Biology and Medicine 43(4), 2000. https://muse.jhu.edu/article/26010
Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Jossain lähitulevaisuudessa ihmiset elävät skandinaavisen sisustustyylin mukaisissa sisätiloissa ja ainoa kosketus ulkoilmaan on roskalaatikoiden luona. Reijo Valta arvioi 2.4.2026 ensi-iltansa saaneen Oravan.
Eros Gomorralainen katseli 56. Tampereen elokuvajuhlilla sarjan Rúnar Rúnarssonin elokuvia, niin lyhyitä kuin pitkiä. Islantilaisen Rúnarssonin teoksissa tutkitaan usein suuria elämänmuutoksia.
”Xulu202x-projekti haluaa valaa tulevaisuudenuskoa paikallisiin nuoriin mutta törmää samaan aikaan kylmiin realiteetteihin ja ongelmiin, jotka vaikeuttavat unelmointia.” Marlene Hyyppä arvioi projektin pääteoksen S.I.E.L.L.Ä.
Kaltio ry osallistuu myös kulttuuripääkaupunkivuoden tekemiseen. Taiteilijajärjestö MUU ry:n kanssa toteutettava hanke ”E75 Taidebussi” (tai englanniksi E75 Art Bus) halkoo Euroopan Välimereltä Jäämerelle.
Valokuvaaja Jaakko Heikkilän retrospektiivinen näyttely Ja minusta tuli ihminen esittelee Heikkilän laajaa tuotantoa. Näyttely on avoinna Aineen taidemuseossa Torniossa elokuun loppuun saakka.
”Samanlaista tasapainotteluahan elämä lienee myös muilla taidetta ja kulttuuria tekevillä.” Päätoimittaja ajattelee taas taiteen sijasta rahaa.
”Silti voi vain kehua, kuinka taitavasti kirjailija kuljettaa Weijon maallisen vaelluksen päätökseen.” Hannu Niklanderin Loivaa alamäkeä -sarjan viimeinen osa Kodit ja asunnot miellytti Timo Tossavaista.
”Stailattu nykykieli elävöittää huolellista kokonaisuutta”, mutta ”tarinan draamallinen jännite uhkaa hetkittäin puutua”. Maija Jelkänen arvioi Iida Aikion esikoisromaanin Muoviaurinko – Muitalus čálgama birra.
”Metsäteollisuuden edessä rähmällään oleva tiedeyhteisö rinnastuu toimintatavoiltaan niin kulttiin kuin mafiaan.” Tuomo Pirttimaa luki Teemu Kaskisen romaanin Yö ja usva.
”Jokaisena yhteiskunnallisen epävarmuuden, taantuman ja kriisin aikana syntipukin ajatus nousee uudelleen esiin.” Suomeen ja Kokkolaan muuttanut Mousa pohtii maailman tilannetta.
”Vaikka elokuvassa ei oikeastaan tapahdu juuri mitään, se pitää mainiosti otteessaan”, Kaltion kriitikko Matti A. Kemi toteaa Aleksi Salmenperän Isänpäivästä.
”Mitään uutta katsoja ei Kaijasta opi, eikä mitään uusia elokuvataiteellisia juolahduksiakaan synny.” Matti A. Kemi ei innostunut Kaija Koo -elämäkertaelokuvasta Kaunis rietas onnellinen.
Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden aloittanut ooppera Ovllá on ”syvällinen tutkimusmatka yksilön kieli-identiteettiin ja hapertuvaan sukuperintöön”, Matti A. Kemi kirjoittaa. ”Traditionaaliseen oopperaperinteen kepeyttä ja leikkisyyttä lähestytään harvakseltaan.”
”Ateriointi palettiveitsillä ja muilla taiteilijan tarvikkeilla on vähän kömpelöä, mutta sujuu lapsilta helpommin. Kun hodarit on syöty, avataan jäätelöbaari.” Teatteri voi olla tällaistakin. Pete Huttunen vieraili Oulun teatterin Moninaisuuden näyttämöllä.
”Motiivit jäävät vaillinaisiksi, katsojalle ei tarjota tilaa ennakoida tai tajuta syitä ja yhteyksiä.” Matti A. Kemi vaikuttui Kullervon tarinan puitteista, mutta tarinan ja juonen juoksutus jätti haasteita katsojalle.
Marjatta Kaikkonen teki työvuosinaan oppimisen kehittäjänä opintomatkoja muun muassa Roomaan. Hän kirjoittaa nyt matkastaan ja antiikin kulttuurihistorian merkityksestä Kaltiolle.
Makasiini Contemporaryn Lost in the Woods -näyttely Turussa esittelee Rovaniemellä asuvan ja työskentelevän Eemil Karilan (s. 1978) taidetta. Karilan uraan sisältyy yli 30 soolonäyttelyä ja lukuisia ryhmänäyttelyitä myös ulkomailla.
Heavy Metal Perse ja sen musiikki ovat kajahtaneet Kajaanista jo neljännesvuosisadan verran. Niko Peltonen ruotii esseessään yhtyeen taivalta ja yrittää tavoittaa jotain HMP:n olemuksesta.
Pari vuosisataa sitten Oulu joi kaksin käsin tervaa. Tai eihän Oulu sitä oikeastaan juonut. Se purskutteli sitä suussaan ja sylki […]
