Kaltion juhlavuoden ensimmäinen kansitaiteilija on Torniossa työskentelevä Jouko Alapartanen ja teos hänen maalauksensa
”Uusi jumala” vuodelta 2015.
Itse asiassa kannen kuva on vain yksi joskin keskeinen osa Aineen taidemuseon kokoelmiin kuuluvaa maalausinstallaatiota. Pilvien keskellä lähes lootusasennossa istuvassa, vaippaan pukeutuneessa vauvahahmossa voi nähdä viitteitä niin itäiseen Buddhaan kuin läntiseen Jeesukseen, mutta universaalin rakkauden sijasta hahmon kaasunaamari ja suojakypärä vihjaavat varautuneisuuteen ja jopa pelkoon. Tämä ei ole jumala, jonka seuraajat kulkevat kohti ikuista onnea, tuskin edes hetkellistä.
Jouko Alapartanen on syntynyt Torniossa vuonna 1970 ja valmistunut Lapin taidekoulusta 1992. Vuodesta 1993 hän on toiminut päätoimisena kuvataiteilijana. Oulun taidemuseo kuvaa Alapartasta 2017–2018 järjestetyn aluetaidemuseon kiertonäyttelyn yhteydessä ”taiturimaiseksi piirtäjäksi ja kysytyksi muotokuvamaalariksi, jonka teoksia nähdään harvoin Pohjois-Pohjanmaan alueella” – allekirjoittanutkin joutuu hieman häveten toteamaan, että ei tullut käyneeksi Alapartasen Neliö-gallerian näyttelyssä Oulussa joulukuussa 2016.
Maaliskuussa Kemin taidemuseossa avautuu Alapartasen laaja yksityisnäyttely, jota taiteilija ei ole pelkästään koonnut retrospektiivisesti vaan jossa nähdään myös runsaasti uusia teoksia viimeisen vuoden ajalta. Näyttelyn nimi ”Etsin itseäni huoneesta jossa olen” antaa ehkä lisävihjeen Jouko Alapartasen työskentelytavasta, mutta parhaiten sen tietenkin voi todistaa itse näyttelyssä vierailemalla.
Alapartasen työskentelyä ja tuotantoa voi seurata myös Twitter-palvelussa, missä hän visertää nimellä Alapartanen_art.
Etsin itseäni huoneesta jossa olen – Jouko Alapartasen yksityisnäyttely Kemin taidemuseossa (Marina Takalon katu 3) 13.3.–10.5.2020.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Andrei Alén ohjasi uuden version Spede-klassikko Hirttämättömistä. Aapo Kukko ei syttynyt 24.5.2023 teattereihin saapuvasta hiekkakuoppawesternist
”Anna joen virrata -elokuvan katsomiskokemus on kipeä, sillä katharsista ei tule. Saamelaisten maaoikeuksia rikotaan häikäilemättä edelleen.” Jenny Kangasvuo arvioi 5.5. elokuvateattereihin saapuvan Ole Giæverin ohjauksen.
Huhtikuun Kaltion kansitaiteilija on iiläinen kuvanveistäjä Sanna Koivisto, jonka retrospektiivinen näyttely Kohtaamisia on esillä Kemin taidemuseossa. Teos ”Myytävänä” (2009) on […]
Rauhasta ja konfliktien rauhanomaisista ratkaisuista puhuminen tuntuu vain vaikeutuvan, vaikka Suomi on vihdoin virallistettu Pohjois-Atlantin liiton jäseneksi. Jo yli neljäsataa […]
Kaltion uutena kolumnistina aloittaa Pohjoisen oopperakomppanian taiteellinen johtaja Jenni Kinnunen, joka musikaalisten projektien ohessa yrittää hoitaa perintömetsää. Haluaisin käyttää mooottorisahaa, […]
Ukrainan sota on yksi esimerkki ihmisen tuhovoimasta ja vimmasta tuhota kaikki. Sodan synnyttämässä katastrofaalisessa tilanteessa yhä useammat ihmiset, organisaatiot ja […]
Kreikan nykyrunouden antologia Aurinkokellon runot ”ovat elämänläheisiä, kriittisiä ja silti harmonisia tulkintoja ihmisistä, olosuhteista ja kaikesta elämän konkretiasta”, Risto Kormilainen ilahtuu kritiikissään.
”Jälkiviisastelua on ihmeen vähän, omia ja etenkin ministeriön virheitäkin myönnetään jälkikäteen auliisti”, Matti A. Kemi huomioi opetusminsteriön kansliapäällikkö Jaakko Nummisen kaksiosaisesta muistelmateoksesta Sivistys-Suomen synty.
”[Johanna] Hulkko piirtää pienten yksityiskohtien avulla tarkkaa ajankuvaa”, sanoo Marjo Jääskä 1970-luvulle Oulun Raksilaan sijoittuvasta romaanista Onnenpäiviä.
”Sallamaan novellien keskiössä on yksilö, yksilön elämä ja mitätöntä ihmiselämää vasten maailman politiikan suuri murros.” Matti A. Kemi arvioi novellikokoelman Elvira Madiganin viimeinen köysi.
”[Keijo] Nevarannan lyriikka on vahvaa kaikessa pienimuotoisuudessaan ja akvarellimaisuudessaan”, kirjoittaa Risto Kormilainen uudelleen julkaistusta kokoelmasta Lintujen silmissä kivien kylmyys.
