Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari “Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa linkin
https://youtu.be/15rXahoaBYo kautta suorana kello 13–16 sekä myöhemmin tallenteena.
Uusi jumala
Kaltion juhlavuoden ensimmäinen kansitaiteilija on Torniossa työskentelevä Jouko Alapartanen ja teos hänen maalauksensa
”Uusi jumala” vuodelta 2015.
Itse asiassa kannen kuva on vain yksi joskin keskeinen osa Aineen taidemuseon kokoelmiin kuuluvaa maalausinstallaatiota. Pilvien keskellä lähes lootusasennossa istuvassa, vaippaan pukeutuneessa vauvahahmossa voi nähdä viitteitä niin itäiseen Buddhaan kuin läntiseen Jeesukseen, mutta universaalin rakkauden sijasta hahmon kaasunaamari ja suojakypärä vihjaavat varautuneisuuteen ja jopa pelkoon. Tämä ei ole jumala, jonka seuraajat kulkevat kohti ikuista onnea, tuskin edes hetkellistä.
Jouko Alapartanen on syntynyt Torniossa vuonna 1970 ja valmistunut Lapin taidekoulusta 1992. Vuodesta 1993 hän on toiminut päätoimisena kuvataiteilijana. Oulun taidemuseo kuvaa Alapartasta 2017–2018 järjestetyn aluetaidemuseon kiertonäyttelyn yhteydessä ”taiturimaiseksi piirtäjäksi ja kysytyksi muotokuvamaalariksi, jonka teoksia nähdään harvoin Pohjois-Pohjanmaan alueella” – allekirjoittanutkin joutuu hieman häveten toteamaan, että ei tullut käyneeksi Alapartasen Neliö-gallerian näyttelyssä Oulussa joulukuussa 2016.
Maaliskuussa Kemin taidemuseossa avautuu Alapartasen laaja yksityisnäyttely, jota taiteilija ei ole pelkästään koonnut retrospektiivisesti vaan jossa nähdään myös runsaasti uusia teoksia viimeisen vuoden ajalta. Näyttelyn nimi ”Etsin itseäni huoneesta jossa olen” antaa ehkä lisävihjeen Jouko Alapartasen työskentelytavasta, mutta parhaiten sen tietenkin voi todistaa itse näyttelyssä vierailemalla.
Alapartasen työskentelyä ja tuotantoa voi seurata myös Twitter-palvelussa, missä hän visertää nimellä Alapartanen_art.
Etsin itseäni huoneesta jossa olen – Jouko Alapartasen yksityisnäyttely Kemin taidemuseossa (Marina Takalon katu 3) 13.3.–10.5.2020.
”Kauniit olennot”, 100 × 100 cm, öljy kankaalle, 2020. Kuva Jouko Alapartanen. 
”Kevät”, 90 × 90 cm, öljy, 2020. Kuva Jouko Alapartanen. 
”Omakuva”, 2019. Kuva Jouko Alapartanen. 
”Uusi jumala”, 2015. Kuva: Aineen taidemuseo.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi “vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Osa 20: loppuhimmennys
Fellinin viimeisiksi ohjaustöiksi jäi kolme mainoselokuvaa Banca di Roma -pankille – vaikka hän oli kampanjoinut raivokkaasti elokuvien tv-esityksiä pilkkovia mainoksia vastaan.
Osa 19: uusi suunta jää puolitiehen
La voce della luna jatkaa jonkinlaista synteesiä Fellinin siihenastisen uran keskeisistä aineksista. Kuin proosarunoa sitä hallitsee eräänlainen tajunnanvirtamaisuus.
Osa 18: Toiseksi viimeisen elokuvan tuoreutta
Koko Fellinin ura meinaa pakkautua hänen toiseksi viimeiseksi jääneeseen elokuvaansa Haastattelu, joka leikittelee representaation ja todellisuuden suhteen sirpaleilla.
Osa 17: tv-kritiikkiä ja tv-mainoksia
Fellinin Laivan menestys olikin vain näennäistä. Mutta niin alkoi olla koko audiovisuaalinen kenttä televisioineen ja mainoksineen 1980-luvun Italiassa. Totta kai Fellini tarttui seuraavaksi tähän trooppiin.
Osa 16: iloinen epätietoisuus
Vaikean Naisten kaupungin jälkeen Fellini keskittyi heinäkuuhun 1914 sijoittuvaan käsikirjoitukseen “L’assassinio di Sarajevo”, josta kehittyi uusi fellinimäinen menestys Fellinin Laiva.
Osa 15: suurmies jähmettyy patsaaksi
Orkesteriharjoitus on kuin televisiolle tehty harjoitelma, joka syntyi Italian entisen pääministerin Aldo Moron murhaan päättyneen sieppauksen aikana keväällä 1978. Naisten kaupunki (1980) jää myös jäntevyydeltään veltoksi.
Verta lumella
Rovaniemeläinen tietokirjailija ja kirjoittajaohjaaja Anne Lukkarila debytoi nyt myös dekkaristina. Suomutunturissa tapahtuvat hurmetyöt sekoittuvat esikoisessa ympäristöteemoihin.
Kilpajuoksu Kuusamoon
Briitta Hepo-ojan Sydämiä seireeneille jatkaa Topelius-palkinnolla huomioidun Suomea lohikäärmeille -kirjan tarinaa 2000-luvun vaihtoehtoisessa Suomessa.
Apua hakeva virolainen ja kylmäkiskoinen Suomi
Viroa 1930-luvulla itsevaltaisesti hallinnut Konstantin Päts hahmotteli niin Suomen ja Viron liittovaltiota kuin laajempaa Yhdistynyttä Pohjolan tasavaltaakin. Ville Hytönen luki professori Seppo Zetterbergin uuden Päts-teoksen.
Rovaniemi rokkaa
Tommi Liimatta siirtyy omakohtaisissa kuvauksissaan Pietarsaaren (Jeppis ja Jeppis 2) Rovaniemelle ja samalla fiktiivisestä kaunokirjallisuudesta tietokirjalliseen kerrontaan. Mutta onko eroa muistelmilla?
Kapitalistinen ihannemies
Ayn Randin teokset ovat vaikuttaneet Yhdysvaltoja hallitsevaan kapitalistiseen ideologiaan enemmän kuin Euroopassa ehkä on ymmärretty. Jussi Jalosen teos valottaa Randin ihanteita.
Maaherran matkapäiväkirja
Vaikka työmatkapäiväkirja onkin “paikoin kuivakkaa tapaamisten ja kokousten sarjaa”, taustoittaa Hannele Pokan muistelmateos nyt ajankohtaisia asioita kiinnostavasti.