Andy Warhol Goes Arctic, Taidetalo Kulttuuripankki, Oulu, 2.6.–17.9.2023
Andy Warholin omaleimainen taide on kiertänyt ympäri maailmaa ja osunut lopulta arktisella retkellään myös Ouluun, kiitos Taidetalo Kulttuuripankin. Campbellin keittojen säilykepurkkirivistö ohjaa sisälle entiseen Suomen Pankin rakennukseen Franzenin puiston laidalla. Kannattaa mennä sisään, sillä tämä saksalaisen Claus von der Ostenin hankkima ja Hampurin taidemuseolle lahjoittama 140 julisteen kokonaisuus on ainutlaatuisen kattava, sillä siitä puuttuu vain kymmenisen Warholin tekemää julistetta.
Tampere-talossa oli Andy Warhol -näyttely neljä vuotta sitten ja Sara Hildénin taidemuseossa vuonna 2014. Oulussa nyt nähtävä kokoelma on viimeistä kertaa esillä pitkään aikaan, sillä se palautuu noin viideksitoista vuodeksi takaisin omistajamuseon arkistoon.
1960-luvun konventiot hylännyt, radikaali, tulevaisuuteen pelottomasti suuntautunut kaupallisuuden ja taiteellisuuden ristiriitaa hyväksi käyttävä POP-taiteen menestys olisi tuskin tapahtunut ilman Andy Warholia (1928–1987) ja hänen New Yorkissa sijainnutta Factoryaan. Uran alku ei ollut helppo, mutta jo 1950-luvulla mainospiirtäjänä työskennellyt Warhol teki julisteita myös newyorkilaiselle esittävän taiteen keskukselle Lincoln Centerille sekä Paris Review -kulttuurilehdelle.
Warhol oli myös kuvataiteilija, joka halusi kokeilla eri tekniikoita. Silkkipainetut sarjat Marilyn Monroen kasvoista ovat ikonisia. POP-taide osoitti, että myös monistetut julisteet ovat taidetta siinä missä grafiikan vedoksetkin.
Kuningattaret, poliitikot, filmitähdet ja monenlaiset julkisuuden henkilöt ovat päätyneet joko tahtomattaan tai pyynnöstä Warholin ikuistamiksi. Oulun näyttelyssä heitä on edustava kokoelma Maosta kuningatar Elisabeth toiseen, Jackie Kennedyyn, Elvis Presley’in, Elisabeth Tayloriin ja niin edelleen.
Yksi Andy Warholin tunnuslauseista oli ”Tarkoitus ei ole elää ikuisesti, vaan luoda jotain, mikä elää”. Paljon siteerattu lausahdus ennustaa, että tulevaisuudessa jokainen on maailmankuulu viidentoista minuutin ajan – joskaan nykytutkimuksen mukaan tuo lausahdus ei ollut peräisin Warholilta. Joka tapauksessa Warhol oli originelli ajattelija, joka inspiroi useamman vuosikymmenen nuorisoa POP-taiteen pariin. Hänen teoksissaan on jotain pysyvää modernismia, raikkautta ja ennakkoluulottomuutta. Siksi nämä julistenäyttelyt menestyvät vielä pitkään.
Oulun kohdalla Taidetalo Kulttuuripankki onnistui saamaan Andy Warhol Goes Arctic -näyttelyn. Niin tervetullut kuin näyttely onkin, se samalla näyttää, miten vaikeasti vuonna 1973 valmistunut arkkitehti Aarne Ehojoen suunnittelema Suomen Pankin massiivinen rakennus taipuu taidenäyttelyn paikaksi. Tuleva peruskorjaus kenties muuttaa tilannetta. Potentiaalia ja kehittämismahdollisuuksia kuitenkin on esimerkiksi yläkerran atrium-pihan hyödyntämisellä.
Pankkirakennuksen valmistuminen Franzenin puiston laidalle synnytti polemiikkia jo 1970-luvulla siitä, miten se sopii tai ei sovi arkkitehtuurin historian mallikohteiden rinnalle. Samalla rakennus on ollut suurelle yleisölle salaperäinen paikka, johon vain Suomen Pankin asiakkailla ja toimihenkilöillä on ollut pääsy. Puolustaisin alkuperäistä arkkitehdin suunnittelemaa pankkirakennusta oman aikakautensa arkkitehtuurin selkeänä edustajana ja rehellisempänä kuin jotkin uusvanhat postmodernit suunnitelmat ovat.
Taidetalo voi pitää sisällään paljon muutakin kuin taidenäyttelyitä. Opastus rakennuksen uumeniin Andy Warholin värikkäiden julisteiden äärelle toimi kuitenkin hyvin.
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Henkilödokumenttina kokonaisuus on eheä, antaa katsojalleen tilaa pohtia, eikä ole sensaatiohakuinen.” Matti A. Kemi arvioi Ari Matikaisen ohjaaman dokumenttielokuvan Tiedustelija.
Raahen Galleria Myötätuulessa syys-marraskuussa 2024 esitetty Minna Kangasmaan näyttely In Progress tekee havaintoja muutoksesta, materiaalisesta maailmasta, yhteydestä maahan, katoavaisuudesta ja ajasta.
”Vihreät niityt törmäyttää erilaisia vastakohtaisuuksia kuin hiukkaskiihdytin.” Mutta mitä Tenka Issakainen löysi tästä entisen kuurojen koulun kaksi kerrosta täyttävästä teoksesta?
”Kirjallisuuden, musiikin ja kuvataiteen vihjeiden maailma kiehtoo, pakottaa etsimään merkityksettömiäkin huomioita, pitää valppaana”, Matti A. Kemi kirjoittaa elokuvasta Sebastian.
Reijo Valta katseli perinteistä poikkeavan kotimaisen ensi-iltaelokuvan Parvet Kuopiossa. Leffa esittää paljon kysymyksiä mutta ei anna vastauksia yhteenkään.
”Järvelinin jäsentäminen on tehokasta, lennokasta ja sisällöltään kuluneen skedetrukin kaltaisesti tärähtänyttä ja omalaatuista.” Matti A. Kemi kritisoi kuitenkin Pölykolan pientä fonttia ja tiheää taittoa.
”Kirjoittajakaksikko avaa näkökulman, jonka valossa läntinen historian tulkinta on arvottanut esimerkiksi juuri transatlanttisen orjuuden pelkäksi maailmanhistorian alaviitteeksi.” Juhani Rantala luki Orjuuden arvet.
”Kirja on jäntevästi rakennettu tiiviiksi tietoa täynnä olevaksi kokonaisuudeksi”, Risto Kormilainen kirjoittaa Maaria Haikolan tietoteoksesta Kämppäemäntiä ja laivakokkeja.
Syyskuun lopussa Suomussalmella kokoonnuttiin kuudensille Pakko sanoa! -festivaaleille. Matkassa yleisön puolella oli myös Veikko Leinonen, joka vieraili festivaalilla ensimmäistä kertaa ja kirjaili vaikutelmiaan Kaltiolle.
Ensimmäinen ajatukseni oli epäusko. Kieltäydyin täysin uskomasta lukemaani ja Helsingin Sanomien taloustoimittajaa, joka sanatarkasti toisti energia-alan toimitusjohtajan innostunutta puheenvuoroa: ”Tälle […]
Lokakuisen sunnuntai-illan harmaus ropisee ikkunalautoihin. Jos voisi vain tuudittautua taiteeseen, lukea kirjoja, käydä konserteissa ja teattereissa, tuijotella näyttelyitä – nämä […]
