Ajattelen koko ajan rahaa

Vuonna 2006 julkaistun virolaisen nykyrunouden valikoiman nimi soi valitettavan usein päässäni tätä lehteä tehdessä. Runoilija Eeva Parkin huokaus, Raija Hämäläisen kääntämä, heijastaa myös kovin monen Suomessa kulttuurialalla (ja toki monella muullakin alalla) työskentelevän tuntemuksia:

Ajattelen koko ajan rahaa
Että sitä ei ole
Mittaan matkapuhelujen pituutta
En niiden sisältöä
(Jan Kaus & Harri Rinne (toim.): Ajattelen koko ajan rahaa, Johnny Kniga 2006.)

Kun kulttuurilehdellä on vara palkata vain yksi osa-aikainen työntekijä, saa päätoimittaja olla myös taloudenhoitaja, tilaushankkija ja laskuttaja. Suhteellisen yksinkertaisia tehtäviä, mutta aikaa ja energiaa nekin vievät. Varsinkin, kun Posti Oyj:n, lehden painon ja muutkin laskut kasvavat koko ajan, mutta Suomen valtion kulttuurilehtituet yhä junnaavat vuoden 2006 tasolla, ja menojen ja tulojen yhteensovitus on jatkuvasti kinkkisempää.

Niin, rahaa on ajateltava, ja harva se päivä päätoimittajan takaraivoa kolottaa ajatus siitä, miten vähän kulttuurilehti pystyy avustajilleen jutuista maksamaan. Onneksi kuitenkin jonkun verran. Mutta jos niihin kulttuurilehtitukiin edes indeksitarkistukset olisi tällä vuosituhannella tehty (yhtäkään ei ole nähty), avustajapalkkiobudjetin voisi melkein tuplata. Nykyisellä kulttuuripolitiikalla tukieurot valuvat valtio-omisteisen Postin kirstuun sekä baltialaisille firmoille, koska Etelä-Suomesta on edullisempaa teettää painotyöt Suomenlahden toisella puolella.

Välillä elättelen ajatusta, voisiko veikkausvoitoista tai verorahoista maksettavan kulttuurilehtituen saajia velvoittaa käyttämään tukensa suomalaisiin painotaloihin, jolloin raha palaisi kotimaan talouteen, ja voisiko tällaisella velvoitteella perustella tukimomentin korotusta valtion budjetissa. Vaan Suomen hallinnossa taidetaan tulkita globaalin kapitalismin kilpailusäännöksiä tiukasti niin, ettemme voi edes omien verovarojemme käytössä suosia yrityksiä niiden kotimaan perusteella.

No, nämä on näitä. Vaan ihan koko aikaa en onneksi ajattele rahaa. Nyt esimerkiksi olen ajatellut Pohjoismaisen kulttuuripisteen liikkuvuusapurahan mahdollistamaa, helmi–maaliskuun taitteen työmatkaani, jonka teen junilla ja ruotsinlaivalla Osloon, Göteborgiin ja Tukholmaan. Kaltio emännöi Kultti ry:n kanssa Oulussa toukokuussa 2024 pohjoismaista kulttuurilehtikonferenssia, jonka järjestelyjä suunnittelen Norjan ja Ruotsin kattojärjestöjen kanssa. Ja matkaa Uumajan LittFest-kirjallisuusfestarille 16.–18.3., missä vietetään myös pohjoisruotsalaisen Provins-kirjallisuuslehden 40-vuotisjuhlia.

Ja ajattelen Oulun ylioppilasteatterin 60-vuotisjuhlavuotta, jonka aloittavan Tuoretiskin esityksiin en reissuni takia pääse. Uudet teatterilaiset tuovat tuoreena tiskille kansainvälisin oululaisvoimin ja englannin kielellä työryhmän käsikirjoittaman esityksen Paper Flower Buffet sekä OYT:n historian ensimmäisen näytelmän, 1963 esitetyn Fernando Arrabalin klassikon Aamiainen sotakentällä. Kaltio osallistuu juhlintaan julkaisemalla uudelleen verkkolehdessä kahden vuonna 1963 OYT:n Arrabal-esitykseen osallistuneen varhaisen ylioppilasteatterilaisen, Kaija Siikalan ja Pentti Tuovisen lehdessämme vuosina 1963 ja 1964 julkaistut kirjoitukset.

60-vuotisiaan juhlii tänä vuonna myös Oulun Taiteilijaseura -63 ry, ja Oulun elokuvakeskus täyttää syksyllä 50 vuotta. Nelikymppisiä viime vuonna viettänyt Oulun Naiskulttuuriviikko tapahtuu taas maaliskuussa talviloman jälkeen, 12.–18.3., ja Kaltio osallistuu viikkoon tuottamalla perjantaina 17.3. klo 17.30 Oulun kirjallisuuden talolla (Hallituskatu 9) alkavan tilaisuuden ohjelmaan Helsingin Ylioppilaslehden päätoimittaja ja esikoiskirjailija Adile Sevimlin. Naiskulttuuriviikon koordinaattori, Kaltio ry:n hallituksen varapuheenjohtaja Ulla Kaislaranta vastaa tilaisuudessa myös tämän numeron virallisesta julkistamisesta.

Ajattelen paljon sitäkin, miten mahtavaa olisi, jos ihminen voisi olla edes kahdessa paikassa yhtä aikaa. Kun kaikkea tapahtuu koko ajan kaikkialla.

Mutta jostain se raha sitten aina kuitenkin puikahtaa takaisin pään synapseihin. Kuten se seikka, että lehden taustayhdistyksen hallitus päätti, että lehteä ei lähetetä niille Kaltio ry:n jäsenille, jotka eivät ole maksaneet edellisen vuoden jäsenmaksuaan. Alkaen seuraavasta numerosta, tämän lehden viimeisellä sivulla julkaistu vuosikokouskutsu kun pitää saada kaikkien jäsenten tietoon. Joten maksakaa rästinne, jos haluatte seuraavankin numeron! Niin voidaan maksaa avustajille taas vähän enemmän.

Vanhuuden malleja eri ikäluokille

2/2020

Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.

  • Jenny Kangasvuo
Kaltio – Kolumni

Vain väsymyksestä johtuvaa

5/2024

”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.

  • Jenni Kinnunen

Pääskyparvi taivaan räystään alla

5/2024

”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”

  • Rita Magga-Kumpulainen
Kaltio – Kolumni

Kaupat

1-2/2025

”Hän on suulas mies, muttei pahalla tavalla. Kuuntelen Karin savolaista poljentoa, kun hän puhuu rauhoittavaan sävyyn siitä, miten ’puita pittää metässä olla’. Ajattelen: näin sitä kauppoja tehdään.”
Jenni Kinnusen kolumni pohtii puita.

Kylässä kylästä kylään

1-2/2025

Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen viettivät kolme kuukautta residenssissä New Yorkissa. Kaltion palstalla he haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.

  • Miina Kaartinen
  • Sanna Ritvanen
Kaltio – Kirja-arvio

Sanojen äiti on kaasu

1-2/2025

”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.

  • Aapo Kukko