Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Parodia parodioista – eli yllättävän kevyt reissu Taivalkoskelta Norjaan
Hevi reissu. Ensi-ilta 9.3.2018.
Ohjaus: Juuso Laatio ja Jukka Vidgren
Käsikirjoitus: Juuso Laatio, Jukka Vidgren, Aleksi Puranen, Jari Olavi Rantala
Ainutlaatuinen pohjoinen elokuvayhteistyö saa jonkinlaisen merkkipaalun, kun Making Moviesin tuottama Hevi reissu -elokuva saa ensi-iltansa perjantaina 9.3.. Mainittavaa elokuvassa on laaja pohjoinen yhteistyö alueen toimijoiden kesken sekä muun muassa Business Oulun näkyvä tuki elokuvatuotannolle.
Juuso Laation sekä Jukka Vidgrenin ohjaama ja Mutant Koala Productionsin käsikirjoittama elokuva käsittelee taivalkoskelaisen hevibändin matkaa esiintyjäksi norjalaiselle metallimusiikkifestivaalille. Kliseinen juoni ”hankaluuksien kautta voittoon” -teemalla sekä ”poika kohtaa tytön” -asetelma kantavat yllättävän hyvin juuri ennalta-arvattavuutensa kautta: samalla kun parodioidaan hevikulttuuria, parodioidaan myös road-movien ja nuorisoelokuvien arkkityyppejä.
Elokuvan kuvasto on tarkoituksellisen kliseinen: pysähtynyt pikkukylä vanhoine kassakoneineen, hevimusiikin hauta-arkut, bändipaidat sekä poronveren läikyttelyt. Leikkaus musiikkikohtauksissa on musiikkivideomainen, Lauri Porran säveltämä ja haukiputaalaisesta Mors Subita -yhtyeestä tutun Mika Lammassaaren toteuttama musiikkivyörytys jytää arvokkaasti.
Elokuvan verbaliikka vetoaa. Nopeatempoinen ja vikkelä-älyisistä sutkautuksista täyttyvä dialogi hahmojen välillä rytmittää kohtauksia oivasti. Vaikka pohjoiseen elokuvaan lopputekstien perusteella onkin käytetty runsaasti konsultaatiota, pysyy puhe onnekkaan yleiskielisenä eikä yritä ämpätä väkinäisesti mukaan H:n metateesejä tai liiallisia svaa-vokaleita.
Kiitoksensa elokuva saa myös onnistuneesta roolituksestaan: Pertti Sveholmin, Kai Lehtisen, Martti Syrjän, Pirjo Lonkan sekä Minka Kuustosen ohessa muut näyttelijät ovat mukavan tuoreita kasvoja valkokankaan hämyyn. Erityismaininnat vaivattomasta näyttelijätyöskentelystä kuuluvat rumpali-Jynkkyä näyttelevälle Antti Heikkiselle sekä päähenkilö Turoa näyttelevälle Johannes Holopaiselle. Muutamissa kohtauksissa sivuhahmojen paikoin vaivaannuttava kesäteatterimainen ylinäytteleminen kantaa notkojensa yli juuri Heikkisen ja Holopaisen vaivattoman tuntuisilla ja tarkoin valmistelluilla roolisuorituksilla.
Ensimmäisenä 2010-luvun näyttönä pohjoisen elokuvamaailman kyvystä kyseessä on kelpo työ. Toivottavaa on, että käsikirjoittajaryhmä ohjaajakaksikko Laation ja Vidgrenin kanssa kykenee jatkossa hyödyntämään saamaansa arvokasta kokemusta ja rikastuttamaan pohjoissuomalaista elokuvakenttää joko farsseillaan tai muilla genre-elokuvilla. Perusasiat ovat kunnossa ja aihelma kepeää. Ehkäpä tämän orkestraation komppi voisi jauhaa pohjoissuomalaista elokuvaa kauemmaksikin kuin Norjaan?
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari “Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi “vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Onnittelut Oululle ja katsaus musiikkiviihdeteollisuutemme nykytilaan
Rovaniemellä maailman menoa makusteleva Väärä raha -laulaja Jaakko Laitinen palaa Kaltion kolumnistiksi välivuoden jälkeen. “Tietäjät kumminkin tietävät, että keikkapaikoilla se on hevi, joka saa talot täyteen ja kiihdyttää kaljamyynnin.”
Helsinkiin menevä juna
Helsinkiläinen kirjailija odotti bussia Hailuodossa. Kirjailijaa harmitti. Hänen bussinsa olisi Oulun linja-autoasemalla vain seitsemän minuuttia ennen kuin juna lähtisi rautatieasemalta […]
Kajaanin Manner-illan lipuista kannattaa kilpailla
Eeva-Liisa Mannerin syntymästä tulee ensi joulukuussa kuluneeksi sata vuotta. Kajaanin kaupunginteatteri juhlistaa tätä oivalla runoiltamalla.
Kolmen ja puolen ja neljän tähden levyt
“Kriitikolle kasautuu siis huonosti toimenkuvaan sopivaa vastuuta, ja osa vastuusta leviää koko taidekentälle. Asiaa voi paeta älylliseen kikkailuun, mutta silloinkin olisi tehtävä selväksi, onko taiteessa kyse tietyn ryhmän erityistaidosta vai edustaako taide ensisijaisesti (joskaan ei yksinomaan) luovaa vapautta.”
Pakolaiskirjailija Suomesta
“Kössi Kaatra esittää hyvin tarkkaa analyysiä köyhyyden vaikutuksesta lyhytjännitteisyyteen, suunnittelemattomuuteen, kateuteen ja monien asioiden kesken jäämiseen. Kurjuus ruokkii kurjuutta.”
Suuren kertomuksen kaivatut säröt
“Kuka antaa ihmiselle vallan toiseen? Teoksen tarina sijoittuu menneeseen aikaan, mutta tärkeimmät teemat toistuvat ihmisen elämässä yhä: arvokas elämä, rakkaus ja kuolema.”
Kotkan poikii maalla, merellä ja ilmassa
Pertsan ja Kilunkin ensi-ilta-ajankohtaa on siirretty jo useamman kerran. Sitäkin odotetaan teattereihin tänä keväänä. Aapo Kukko katseli elokuvan joulukuussa.
Kameran edessä kaikki on fiktiota
Joulukuun lehdistönäytöksessä katsottu Fucking with Nobody ei vieläkään ole päässyt esitettäväksi. Sulkutilan jälkeen elokuvateattereita odotetaan taas avattavaksi, ja ensi-iltaa kaavaillaan nyt 16.4.
Tuho ja jälleenrakentaminen
“Helmi Kajaste on esikoiskirjassaan nivonut työnsä ja huvinsa elokuvia rakastavana arkkitehtinä orgaaniseksi yhdistelmäksi”, Jarkko Korpua kirjoittaa Kalevi Jäntti -palkitusta esseeteoksesta.
Loppula lähellä
Helmikuussa Oulussa varmistui Sanginjoen ulkometsän laajan luonnonsuojelualueen syntyminen, kun kaupunki lahjoitti valtiolle omistamansa suojellut alueet Koneen Säätiölle myymänsä alan lisäksi.
Me suurvaltalaisina
“Koko tarkastellun periodin 1521–1809 kuva on äkikseltään niin monimutkainen kudelma, että kaaliin menevää kokonaishahmotusta siitä ei tahdo saada.”
Sanoista kieleen ja käsitteisiin
Suomen kielen alkuperää ja kehitystä on ihmetelty pitkään. Virolaisen Valter Langin uutuusteos esittää arkeologiaa, kielitiedettä ja antropologiaa yhdistävän tarinan itämerensuomalaisten historiasta.