Hevi reissu. Ensi-ilta 9.3.2018.
Ohjaus: Juuso Laatio ja Jukka Vidgren
Käsikirjoitus: Juuso Laatio, Jukka Vidgren, Aleksi Puranen, Jari Olavi Rantala
Ainutlaatuinen pohjoinen elokuvayhteistyö saa jonkinlaisen merkkipaalun, kun Making Moviesin tuottama Hevi reissu -elokuva saa ensi-iltansa perjantaina 9.3.. Mainittavaa elokuvassa on laaja pohjoinen yhteistyö alueen toimijoiden kesken sekä muun muassa Business Oulun näkyvä tuki elokuvatuotannolle.
Juuso Laation sekä Jukka Vidgrenin ohjaama ja Mutant Koala Productionsin käsikirjoittama elokuva käsittelee taivalkoskelaisen hevibändin matkaa esiintyjäksi norjalaiselle metallimusiikkifestivaalille. Kliseinen juoni ”hankaluuksien kautta voittoon” -teemalla sekä ”poika kohtaa tytön” -asetelma kantavat yllättävän hyvin juuri ennalta-arvattavuutensa kautta: samalla kun parodioidaan hevikulttuuria, parodioidaan myös road-movien ja nuorisoelokuvien arkkityyppejä.
Elokuvan kuvasto on tarkoituksellisen kliseinen: pysähtynyt pikkukylä vanhoine kassakoneineen, hevimusiikin hauta-arkut, bändipaidat sekä poronveren läikyttelyt. Leikkaus musiikkikohtauksissa on musiikkivideomainen, Lauri Porran säveltämä ja haukiputaalaisesta Mors Subita -yhtyeestä tutun Mika Lammassaaren toteuttama musiikkivyörytys jytää arvokkaasti.
Elokuvan verbaliikka vetoaa. Nopeatempoinen ja vikkelä-älyisistä sutkautuksista täyttyvä dialogi hahmojen välillä rytmittää kohtauksia oivasti. Vaikka pohjoiseen elokuvaan lopputekstien perusteella onkin käytetty runsaasti konsultaatiota, pysyy puhe onnekkaan yleiskielisenä eikä yritä ämpätä väkinäisesti mukaan H:n metateesejä tai liiallisia svaa-vokaleita.
Kiitoksensa elokuva saa myös onnistuneesta roolituksestaan: Pertti Sveholmin, Kai Lehtisen, Martti Syrjän, Pirjo Lonkan sekä Minka Kuustosen ohessa muut näyttelijät ovat mukavan tuoreita kasvoja valkokankaan hämyyn. Erityismaininnat vaivattomasta näyttelijätyöskentelystä kuuluvat rumpali-Jynkkyä näyttelevälle Antti Heikkiselle sekä päähenkilö Turoa näyttelevälle Johannes Holopaiselle. Muutamissa kohtauksissa sivuhahmojen paikoin vaivaannuttava kesäteatterimainen ylinäytteleminen kantaa notkojensa yli juuri Heikkisen ja Holopaisen vaivattoman tuntuisilla ja tarkoin valmistelluilla roolisuorituksilla.
Ensimmäisenä 2010-luvun näyttönä pohjoisen elokuvamaailman kyvystä kyseessä on kelpo työ. Toivottavaa on, että käsikirjoittajaryhmä ohjaajakaksikko Laation ja Vidgrenin kanssa kykenee jatkossa hyödyntämään saamaansa arvokasta kokemusta ja rikastuttamaan pohjoissuomalaista elokuvakenttää joko farsseillaan tai muilla genre-elokuvilla. Perusasiat ovat kunnossa ja aihelma kepeää. Ehkäpä tämän orkestraation komppi voisi jauhaa pohjoissuomalaista elokuvaa kauemmaksikin kuin Norjaan?
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Andrei Alén ohjasi uuden version Spede-klassikko Hirttämättömistä. Aapo Kukko ei syttynyt 24.5.2023 teattereihin saapuvasta hiekkakuoppawesternist
”Anna joen virrata -elokuvan katsomiskokemus on kipeä, sillä katharsista ei tule. Saamelaisten maaoikeuksia rikotaan häikäilemättä edelleen.” Jenny Kangasvuo arvioi 5.5. elokuvateattereihin saapuvan Ole Giæverin ohjauksen.
Huhtikuun Kaltion kansitaiteilija on iiläinen kuvanveistäjä Sanna Koivisto, jonka retrospektiivinen näyttely Kohtaamisia on esillä Kemin taidemuseossa. Teos ”Myytävänä” (2009) on […]
Rauhasta ja konfliktien rauhanomaisista ratkaisuista puhuminen tuntuu vain vaikeutuvan, vaikka Suomi on vihdoin virallistettu Pohjois-Atlantin liiton jäseneksi. Jo yli neljäsataa […]
Kaltion uutena kolumnistina aloittaa Pohjoisen oopperakomppanian taiteellinen johtaja Jenni Kinnunen, joka musikaalisten projektien ohessa yrittää hoitaa perintömetsää. Haluaisin käyttää mooottorisahaa, […]
Ukrainan sota on yksi esimerkki ihmisen tuhovoimasta ja vimmasta tuhota kaikki. Sodan synnyttämässä katastrofaalisessa tilanteessa yhä useammat ihmiset, organisaatiot ja […]
Kreikan nykyrunouden antologia Aurinkokellon runot ”ovat elämänläheisiä, kriittisiä ja silti harmonisia tulkintoja ihmisistä, olosuhteista ja kaikesta elämän konkretiasta”, Risto Kormilainen ilahtuu kritiikissään.
”Jälkiviisastelua on ihmeen vähän, omia ja etenkin ministeriön virheitäkin myönnetään jälkikäteen auliisti”, Matti A. Kemi huomioi opetusminsteriön kansliapäällikkö Jaakko Nummisen kaksiosaisesta muistelmateoksesta Sivistys-Suomen synty.
”[Johanna] Hulkko piirtää pienten yksityiskohtien avulla tarkkaa ajankuvaa”, sanoo Marjo Jääskä 1970-luvulle Oulun Raksilaan sijoittuvasta romaanista Onnenpäiviä.
”Sallamaan novellien keskiössä on yksilö, yksilön elämä ja mitätöntä ihmiselämää vasten maailman politiikan suuri murros.” Matti A. Kemi arvioi novellikokoelman Elvira Madiganin viimeinen köysi.
”[Keijo] Nevarannan lyriikka on vahvaa kaikessa pienimuotoisuudessaan ja akvarellimaisuudessaan”, kirjoittaa Risto Kormilainen uudelleen julkaistusta kokoelmasta Lintujen silmissä kivien kylmyys.
