Edellisissä Kaltioon kirjoittamissani jutuissa olen kertonut Vaarat-kaupunkitaidekokonaisuuden havaintokävelyistä (nro 6/2020) ja Työmaa-sarjaan kuuluvasta ”Tähtitaivaantie”-teoksesta (6/2021).
Vaarojen videoteoksilla haluan tuoda näkyväksi kaupunginosissa harjoitettavia elinkeinoja, joista näkyy vain viitteitä katukuvassa. Olen kuvannut korkalovaaralaisen kampaajan, vennivaaralaisen kotimajoittajan ja jääskeläisessä työskentelevän peltisepän käsiä heidän tavallisina työpäivinään. Käsiin keskittyminen kirkasti esiin ammattilaisen kosketusaistissa ja kehonkäytössä olevan sanattoman ymmärryksen työstettävästä materiasta ja työhön liittyvistä ihmiskontakteista. Kaikkien ammattilaisten käsillä oli omia rytmejään ja rutiineitaan, kaikkien käsien liikkeissä näkyivät myös työhön liittyvät päätökset, pohdinta ja varmistuminen työn jäljestä.
Videoteokset voi nähdä Rovaniemen kotiseutupäivillä 9.–11.9.2022 hämärän aikaan Korkalovaarassa, Vennivaarassa ja Jääskeläisessä. ”Kampaaja”-teos on ollut esillä Rovaniemellä jo kahdesti aiemmin, ”Majoittaja” ja ”Taivuttaja” -teoksille tämä on ensiesitys.
Vaarat-kokonaisuuden päättävät ääniteokset ”Puolivillit-semikesyt” ihmisen ja kaupunkieläimen suhteesta valmistuvat vielä vuoden lopussa. Niihin liittyvä kirjoitus julkaistaan Kaltiossa 6/2022.
Kampaaja
Kampaajan työ perustuu intiimiin kosketukseen. Asiakassuhteet ovat usein hyvin pitkiä, ja kampaaja tietää asiakkaidensa elämän käänteistä enemmän kuin moni ystävä.
Korkalovaaralaisen kampaajan kädet ovat tehneet työtään jo vuosikymmeniä. Ne ovat koskettaneet satojen ihmisten erilaisia hiuksia, ne tuntevat lukuisia päänahkoja. Kädet muistavat, miten lapsen hiukset kasvoivat aikuiseksi, miten nuori ihminen vanheni ja harmaantui.
Kampaajan kädet heräävät yksityisinä. Ennen ensimmäisen asiakkaan tuloa ne ottavat palvelevan roolin. Ne järjestävät työpisteen ja välineet ennakoiden päivän asiakkaita. Tuleeko niille joskus kiire? Vai jääkö niille luppoaikaa, kun kaikki on jo valmista, mutta asiakas viipyy?
Kädet keskustelevat asiakkaan kanssa. Ne ehdottelevat: tehdäänkö näin? tämä korostaa kauniisti. Ne kommentoivat asiakkaan toiveita: mutta sehän näyttäisi tältä! tätäkö tarkoitat?
Kun päätös on selvä, kädet käyvät työhön. Ne lyhentävät, kihartavat, suoristavat, pesevät, kuivaavat, värjäävät, muotoilevat… Välillä niiden on harkittava hetki. Kädet ohjaavat asiakasta kääntämään päätään, siirtymään pesuun, istumaan suorassa.
Lopuksi kädet pöyhivät hiukset edustaviksi ja esittelevät muutosta asiakkaalle. Ne tekevät vielä pieniä hipaisuja korostaakseen onnistumistaan tai tarkistaakseen hiusten pyörteitä ja laskeutumista. Hiljalleen kädet irtautuvat asiakkaasta, ottavat maksun vastaan ja hyvästelevät asiakkaan.
Asiakkaiden välissä kädet siivoilevat, järjestelevät, valmistelevat. Lepäävät. Venyttelevätkö ne? Kun kampaaja syö, ovatko kädet yksityisiä? Kohenteleeko kampaaja omia hiuksiaan?
Ikkunan takana käsien istuttamat puut vaihtavat muotoaan vuodenaikojen mukaan. Oravat, linnut ja ötökät puuhaavat omiaan. Toisinaan aika pysähtyy kampaamon puolella, kädet lepäävät työvaatteen lanteilla ja kampaaja katsoo ulos.
Majoittaja
Teoksen aiheena ovat sivuelinkeinonaan kotimajoitusta järjestävän henkilön kädet. Kotimajoituksessa kyse on luottamuksesta ja mukavuudesta. Vierailijat viipyvät vain hetken, ja jakavat arvionsa majoittajasta koko maailmalle. Majapaikan on paitsi näytettävä, myös tunnuttava ja tuoksuttava puhtaalta. Majoittajan on oltava helposti lähestyttävä ja ystävällinen.
Vennivaarassa vieraat ovat poistuneet aamulla. Majoittajan kädet keräävät käytetyt petivaatteet myttyyn. Peitot, tyynyt, viltit ja matot päätyvät parvekkeelle tuulettumaan, lakanat ja tyynyliinat pesukoneeseen pyörimään. Kädet nostelevat sähköjohdot yöpöydille, vetävät sängyt irti seinistä ja kääntävät tuolit pöytien päälle, jotta robotti-imurilla on pääsy huoneiden kaikkiin nurkkiin.
Naapurustossa taivaan värit ennakoivat tulevaa säätä. Maisema voi olla postikorttimaisen kaunis, epämääräisen resuinen, yllättävän hämärä tai hämmentävän valoisa. Ja aina jonkun mielestä ihan tavallinen. Toisinaan majoittaja katselee tuuletusparvekkeelta avautuvaa näkymää vieraan silmin. Miten tämän näkee se, joka on tullut kokemaan jotain uutta?
Kädet laskevat puhtaiden viikkattujen kaapista oikean määrän sileitä valkeita pinkkoja.
Kaikki pinnat, joihin vieras on saattanut koskea, on pyyhittävä. Kaikki kiiltävät pinnat on pyyhittävä. Käsien liikeradat ovat nopeita ja varmoja. Suihkaus, laaja liike, tarvittaessa hinkutus, lopuksi laaja liike. Lopputuloksen tarkastelu eri kulmista. Roskapussien vaihto.
Vieraiden tuloon on valmistauduttava myös tarkistamalla kylpytilojen ja keittiön siisteys. Vieraiden kanssa on viestiteltävä, varausjärjestelmään säädettävä ajankohtaisia tietoja. Varsinaiseksi työkseen majoittajan kädet tekevät aivan muuta.
Petausrutiini on rytmikäs: lakanan pelmautus, nurkka, nurkka, silitys, nurkka, nurkka, silitys. Lakana on täsmällisesti paikoillaan. Kopistus ulkona, ja pian myös tyynyt ja peitot ovat sängyillä puhtaine päällisineen. Jokaista asettelua seuraa käden nopea silittävä tarkistus: eihän jäänyt ryppyjä tai möykkyjä. Kauniisti kulmaan asetettu viltti viimeistelee geometrian.
Lopuksi lamppujen töpselit kiinni seiniin. Naps, valot toimivat. Ja sängyn päädyssä ne viimeistelevät kutsuvan tunnelman seuraavaa vierasta varten.
Taivuttaja
Jääskeläisessä työskentelevän peltisepän kädet siirtelevät, mittaavat, muotoilevat ja pakkaavat teräväreunaisia peltilevyjä. Vaikka työhansikkaat suojaavat käsiä, on niiden oltava valppaina ja varottava tapaturmia. Työvaiheiden jäsentely ja ongelmien ratkominen näkyy käsien ottamissa tuumausasennoissa.
Taivuttaja saa asiakkailta tarkat – tai joskus summittaiset – mitat siitä, mihin muotoon pelti on leikattava ja millaisiin kulmiin taivutettava. Hän etsii oikeanlaisen materiaalin, mittailee ja suuria laitteita oikeassa järjestyksessä käyttäen antaa levylle uuden muodon.
Materiaali on suurilla rullilla hyllyissä. Niiden siirtelyyn tarvitaan konevoimaa. Kädet käyttelevät trukin ohjaimia sähäkästi, silti tilassa olevat materiaalipinot ja ihmiset tulevat huomioiduksi. Kädet vetävät rauhallisesti rullalta levyä esiin ja katkaisevat sen oikeaan mittaan. Ne teippaavat rullan päähän jääneen terävän reunan ja muovittavat rullan takaisin jämäkkään, helposti käsiteltävään muotoonsa. Taivuttajan kädet siirtelevät ohuita, teräväreunaisia peltejä varmoin ottein, suhteuttaen voiman ja liikeradat pellin painoon, kokoon ja taipuisuuteen.
Kun materiaali on oikean mittaista, kädet pysähtyvät hahmottamaan pellin tavoiteltua profiilia. Missä järjestyksessä levy on työstettävä?
Kertoessaan mittoja ja kulmia särmäävälle tai leikkaavalle koneelle kädet työskentelevät mietteliäästi. Ne pysähtyvät välillä tarkistamaan, ovathan arvot varmasti oikein ja syntyykö näytölle oikeanlainen kuva.
Koneen taivuttaessa peltiä yksi käsi lepää sen liikkuvan osan päällä. Käsi tuntee koneen liikeradan ja rytmin. Toinen käsi on vapaana kehon vierellä. Heti, kun taivutus on valmis, osaavat kädet siirtää aihion seuraavaan asentoon.
Työvaiheiden välillä, kun on ajateltava hetki tai keskusteltava työkaverin kanssa, taivuttajan kädet riisuvat toisen suojaavan työkäsineen. Hanska puetaan takaisin, kun päätös seuraavan vaiheen aloittamisesta on tehty. Vai tarvitaanko seuraavaksi sormenpäiden tarkkaa kosketusta?
Aina välillä kädet mittaavat peltejä yhteistuumin. Ne merkitsevät tussilla levyihin koodeja, joista pellin käyttäjä tietää mikä osa on tarkoitettu mihinkin.
Hanskojen lisäksi käsiä suojaavat opitut asennot koneiden lähellä. Ei puristuksiin, ei poikki, sopiva etäisyys on tässä.
Kun ikkunat työtilan yläreunassa alkavat päästää sisälle yhä enemmän valoa, kun päivät pidentyvät, tietää taivuttaja sesongin lähestyvän. Rakentajat tarvitsevat peltiä etenkin kesällä ja sateettomina päivinä. Silloin nosto-ovet voivat olla pitkäänkin auki: kun tarvitsijat hakevat nipuittain valmiiksi taivutettua materiaalia ja kun rullia on alati kuljetettava katkottavaksi pihalta sisälle.
Kahvitauolla toinen taivuttajan käsistä pitelee lämmintä pahvista kahvikuppia toisen käden levätessä. Hanskat ovat poissa.
Teokset:
”Kampaaja”, 2020
”Majoittaja”, 2022
”Taivuttaja”, 2022
Teosten suunnittelu ja toteutus: Riikka Vuorenmaa
Tuotanto: Piste Kollektiivi
Tuottajat: Riikka Vuorenmaa ja Laura Rekilä
Lisätietoa Vaarat-projektista ja teoksista: http://pistekollektiivi.fi/vaarat
Vaarojen kuvapäiväkirja: https://www.instagram.com/roivaarat/
Videoteosten tarkemmat esitysajat ja -paikat Rovaniemen kotiseutupäivillä 9–11.9.2022: https://www.rovaniemi.fi/Ajankohtaista/Kotiseutupaivat
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Alama tästä: Hyvin tunnettu, kansainvälisestikki tunnettu, taiteilija Anders Sunna (1985) hoksasi tehhä taitenäyttelyn nimelthään Meän Meän Sápmelaš. S’oli näytilä Luulajan […]
Ajattelen: Ukrainaan sotaan lähteneet suomalaiset vapaaehtoiset, Mona Mannevuon Ihmiskone töissä (Gaudeamus 2020), sotien jälkeinen aika, jälleenrakennus ja (taas, edelleen) betonivalumuotit […]
Aika, muistot ja erilaiset nostalgian lajit ovat valtailleet mieleni sopukoita viime aikoina, vaikka yhä enemmän pitäisi yrittää keskittyä kaikenlaiseen tulevaan […]
Suomalais-ranskalainen Sofia Karinen asuu Oulussa. Hänen teoksissaan voin nähdä kuitenkin myös ranskalaista valoa. Jo nuorena piirtämisestä ja maalaamisesta innostunut Karinen […]
Reijo Valta osallistui maaliskuussa 2025 Uumajan LittFestille päätoimittajan kanssa. Ruotsin vanhimmalla ja merkittävimmällä kirjallisuusfestivaalilla oli tänäkin vuonna paljon mielenkiintoisia vieraita.
Kaltion 80-vuotiseen historiaan mahtuu monenlaista kissanhännänvetoa. Juhani Rantala pohtii, mistä kumpusi 1960-luvulla Atte Kalajoen ja Erno Paasilinnan eli Kaltion ensimmäisen ja toisen päätoimittajan välirikko.
”Nälkävuosi on muutenkin juuri sellaista taidetta, jolla persu perustelisi, että kulttuurilta pitäisi leikata loputkin rahat ja suunnata ne ampumaradoille. Lukutaitoinen persu eli sivistysporvari ehkä syyttäisi näytelmää vastuuttomaksi ja epäisänmaalliseksi.”
”Alaviitteet on suppea summaus ajastamme lyyrisesti valotettuna. Se, mikä näyttää säihkyvältä ja sankarilliselta, osoittautuu loppujen lopuksi tomuksi ja tuhkaksi.”
”Teos voisi olla raskasta luettavaa, jos Räinä ei kirjoittaisi niin kauniisti, kirkkaasti ja harkitusti. Karujakaan havaintoja, uutisia tai tutkimustietoja ei pehmennetä, mutta pienintäkään kiivailun tai julistamisen sävyä ei lipsahda mukaan.”
”Hurme ei ole tutkija – vaikka kirja tutkimukselta pitkälti vaikuttaakin – vaan lennokkaan hauska kirjailija, joka panee lukijansa päät pyörälle.”
”[Mikael] Niemi on elänyt tiiviisti kolmen kielen ja kahden kulttuurin keskellä, mikä on muokannut hänestä loistavan sekä monipuolisen kirjailijan, joka hallitsee niin runon kuin proosan lyhyenä ja pitkänä.”
”Pyreneiden niemimaan pohjoisosassa sijaitsee Baskimaan (Euskadi) suurin kaupunki Bilb(a)o. Sinne sijoittaa Ville Hytönen kesähelteisen runoelmansa.”
Luonnonsuojelurikokset ovat Suomessa melko tavallisia eikä niistä jää helposti korvessa kiinni, ellei kohdalle satu osumaan onnekas tutkimussukeltaja. Vesistöbiologi Myyri Sysivesi vie lukijan pinnan alle ja rikospaikalle.
Metsiensuojelu on joukkuelaji, jossa yksi avaintekijä on vapaaehtoinen metsäkartoittaja. Kartoitustyötä tekee pieni aktiivien joukko, johon helsinkiläinen Olli Manninen on kuulunut miltei kolmekymmentä vuotta.
Samalla, kun puolustusvoimat vankistaa turvallisuuden nimissä ”pohjolan linnaketta”, sen hankkeet muuttavat elinympäristöjä ja ekosysteemejä. Kritisoiminen on vaikeaa, sillä kukapa tahtoisi asettua kansallista turvallisuutta vastaan. Rovaniemeläinen Lotta Lautala etsi dilemmaan selvyyttä arktisen maailmanpolitiikan tutkijan Laura Junka-Aikion kanssa.
Onko ”vihreän energian” puhtauden ihannointi edelleen vallankäytön keino sulkea saamelaiset ulos päätöksenteosta yhteiskunnan marginaaliin? Kuka päättää, mikä on puhdasta ja likaista? Eleonora Alarieston essee, julkaistu yhteistyössä Metsäliikkeen kanssa.
Esitetty Lyseon 150-vuotispääjuhlassa
uudistetussa ruokalassa torstaina 17.10.2024
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
