Ja Heikkilän Jaakosta tuli ihmisen sisimmän kuvaaja
Anu Kolmonen jututti valokuvaaja Jaakko Heikkilää maaliskuussa tämän retrospektiivisen näyttelyn Ja minusta tuli ihminen tiimoilta. Heikkilä kertoili enemmän ihmiseksi tulemisestaan.
Dance Hack, yleisöesitys. 25.8.2017, Oulun ammattikorkeakoulun sali.
Digitaalitaiteilija John Collingswoodin ja koreografi, tanssija Tanja Råmanin muodostama TaikaBox järjesti elokuussa yhteistyössä Oulun ammattikorkeakoulun kanssa toista kertaa Dance Hack -verkostoitumistapahtuman. Mediataiteilijat ja tanssijat kokoontuivat muutaman päivän ajaksi ideoimaan ja kokeilemaan käytännössä tapoja, joilla tanssia ja teknologiaa voi yhdistää. Yhteistyökumppaneiden tarjoamat laitteet ja sovellukset jaettiin työryhmien kesken, ja kukin ryhmä tutki niiden pohjalta liikkeen ja teknologian vuorovaikutuksen mahdollisuuksia. Syntyneet luomukset esitettiin tapahtuman lopuksi yleisölle.
Alussa varoitetaan, että esitykset eivät ole valmiita teoksia vaan pikemminkin keskeneräisiä kokeiluja. Yleisöä ohjeistetaan myös tarkasti, miten eri tiloihin pitää liikkua ja mihin niissä tulee asettua.
Ensimmäiseen saliin täytyy kiirehtiä. Tanssilattian reunalla on tanssija, joka osoittaa kämmenellään ilmassa leijuvaa drone-lennokkia kohti ikään kuin pidätellen sitä ilmassa. Taustalla on kaksi tanssijaa, jotka alkavat pikkuhiljaa liikkua ja ottaa kontaktia lennokkiin ohjaillen sitä haluamiinsa suuntiin. Lähestyminen on varovaista ja tutkailevaa. Lennokkiin liitetty kamera heijastaa live-videokuvaa lavasteseinille.
Seuraavassa tilassa on pimeää. Huomion varastaa yleisön kanssa samaan linjaan asetettu robottikäsi, jonka päähän on kiinnitetty valo. Liikkuessaan robotti tuottaa aavemaista, mekaanista ääntä. Tanssijat lymyävät pimeässä tilassa, kunnes robotti havaitessaan liikettä tähtää valokeilansa heihin. Tanssijat hakeutuvat vuorotellen valokeilaan kilpaillen lopulta robotin huomiosta. Yhdellä tanssijoista on tilanteeseen sopivasti aurinkolasit päässään kohdevalon ikuistaessa hänen tyylitellyn poseerauksensa tuolilla.
Kolmannessa huoneessa keskiössä on ääni. Tanssijan rintaan on kiinnitetty mikrofoni, jonka kautta saapuvaa ääntä muokataan digitaalisesti. Alussa tilan valtaa mystinen ja voimakas kurkkulaulantaa muistuttava äänimaailma. Muutoin pimeässä huoneessa seinille heijastuu värikkäistä linjoista ja muodoista kehittyvä, elävä visuaalinen ympäristö. Ääniefekteillä testailu yltyy välillä säpsäyttäviksi huudoiksi ja kiljahduksiksi, ja tanssijoiden liike mukailee intensiteettiä.
Viimeisessä näyttämösalissa tanssijat maalaavat liikkeillään tanssialustaa vaaleaksi ja sitten takaisin tummaksi. Mattoon ilmestyvät visualisoinnit muodostuvat tanssijoiden liikettä havainnoivan infrapunateknologian, yläpuolelle sijoitetun projektorin ja erilaisten efektien avulla. Liikekieli ammentaa vahvasti nykytanssista. Vaihtelevuutta tuo nopeampi pätkä, jonka tyyli tuo mieleen jonkin alkukantaisen heimotanssin.
Kaiken kaikkiaan esityskokonaisuuden tunnelma on hämyisä, etäinen ja kokeileva. Tanssikoreografioissa korostuu varovainen mutta kiinnostunut lähestyminen teknologiaan: koitetaan ottaa kontaktia, löytää tapoja kommunikoida ja toimia yhdessä. Samalla esiintyjät tutkivat omaa suhtautumistaan uuteen elementtiin.
Robottien korostetut mekaaniset äänet ja niiden jäykkä liikekieli luovat aavemaisen ja jännittyneen vaikutelman. Laitteiden ja efektien operoimisesta vastaavat teknikot ja äänisuunnittelijat pysyttelevät pimennossa taka-alalla. Uusi teknologia on uteliaisuutta herättävää, ja myös yleisö joutuu esityksissä kohtaamaan omia tuntemuksiaan ja epäluulojaan, joita ihmisen ja koneen vuorovaikutus aiheuttaa.
Anu Kolmonen jututti valokuvaaja Jaakko Heikkilää maaliskuussa tämän retrospektiivisen näyttelyn Ja minusta tuli ihminen tiimoilta. Heikkilä kertoili enemmän ihmiseksi tulemisestaan.
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
Go hearvás eamiálbmogiid musihkkafestivála Ijahis idja-vahkkoloahppa Anáris lea duogábealde, de olmmoš váillaha miela biebmun smiehttamuša das, maid Suoma beal Sámi ovtta dehálamos kulturdáhpáhusas beasaige vásihit.
Taiteen nopean toiminnan joukkojen monitaiteellinen projekti Soiva joki tapahtui samanaikaisesti Pyhäjokimelonnan kanssa 10.–14.6.2026. Lähtöpaikkana oli Pyhäjärvi ja matka jatkui jokivarren suurimpien asutuskeskusten eli Kärsämäen, Haapaveden ja Oulaisten kautta Pyhäjoen kuntaan, missä joki laskee lopulta mereen.
”Pohjoisen kulttuurissa on tapahtumassa kulttuuri-ilmastonmuutos. Se ei tarkoita vain sitä, että tapahtumia on enemmän tai että kulttuuri leviää uusille paikoille. Jotain perustavanlaatuisempaa on muuttumassa siinä, miten ajattelemme kulttuuria, sen tekemistä ja sitä, kuka siihen osallistuu.”
Jenny Kangasvuo ymmärtää Hanna Bergholmin uusinta elokuvaa Yön lapsi paremmin kuin Helsingin Sanomien kriitikko. Joten jos luet vain yhden elokuva-arvion, lue tämä.
Kiinnostavinta ”tekoälyssä” on ehkä se, miten se haastaa meidät pohtimaan myös ihmislajin biologisen älyn luonnetta. Runoilija Timo Salo yrittää ajatella, mitä laajat kielimallit saattavat kertoa meille kielellisyydestä yleisemmin.
Ymmärtävätkö ”tekoälyksi” kutsumamme suuret kielimallit aikaa – tai ylipäätään mitään? Tuomas Mujunen pohtii esseessään olemisen perusasioita myös ihmisälyn näkökulmista.
”Lavastuksen pikkuvioista huolimatta elokuvassa on kosolti onnistuneita yksityiskohtia.” Matti A. Kemi piti Aku Louhimiehen Lapin sodasta ehkä enemmän kuin odottikaan.
”Sen verran poikkeava Punainen peto on myös tyyliltään, että siitä jää pysyvä jälki 2000-luvun elokuvakaanoniin rohkeiden valintojensa johdosta”, hehkuttaa Matti A. Kemi lokakuun alussa teattereihin saapunutta leffaa.
Milka Luhtaniemi pohtii kolumnissaan yhteisöjen moneutta ja näiden moneuksien välistä liikkuvuutta.
Säämi taaiđâ lii ohtâ Kaltio 80 ive juhleive teemain. Taan numerist mij oovdânpyehtip vijđáht 2020-lovo säämi taiđuid já taiđârijd, kiäh tuáimih tavekaaloot kuávlust já meid aalmugijkoskâsávt.
Pleässjummuš lij vueʹss sääʹm jieʹlli kulttuurärbbvuõđâst. Jeeʹres puõlvvõõǥǥ lie ouddam pleässjummša jurddjid, vuõʹjjid da äärvaid. Määŋgpeällsaž pleässjemkulttuur pelkk muttsid sääʹmhistoriast, čeäppõõzzâst, õhttsažkååʹddest da politiikkâst.
Árbevirolaš duodji namuhuvvo čájáhusteavsttas sierra, muhto suddu lea ahte sámedáidaga ovddasta dušše okta seaidnái speadjalaston videoduodji. Jos árbevirolaš duodji bajiduvvo, […]
Čájáhusplakáhtii válljejuvvon duodji, Matti Aikio ”Nieida Girl” (2023) lea geađas govva sámi nieiddas gii viehká geahčči guvlui geaidnoráigge. Mas dieđán […]
Davvi ii goassige lean periferiija ”Sápmi ii goassige lean dušše meahcci”, dadjá Lappi eanagoddimusea arkeologa Jari-Matti Kuusela (HS 16.7.2025). Artihkkala […]
Dolin go ledjen nuorra, bargen freelance-doaimmaheaddjin ja isken vuovdit ságaid sápmelašvuođa birra mátta govvabláđiide ja fuomášin man nannosit rájálaš fáddá […]
In leat vel bargan guhká dáiddasuorggis, muhto lean jo máŋgii geargan vásihit dan, ahte oarjemáilmmi kulturbargit ja -organisašuvnnat háliidit ovttasbargat […]
Lean álgoálggus Durdnosis eret, muhto mu sohka lea hui máŋga sajis eret. Danin lean álot vásihan mátkkošteami ja fárrema eará […]
”Sinnemäen ote on pääasiassa ennen kaikkea informatiivinen, mutta hän ei aina karta sarkasmia tai malta olla itsekin menemättä muutamien vuosisadan takaisten kollegojensa tavoin henkilökohtaisuuksiin.” Eros Gomorralainen kritikoi Anssi Sinnemäen Kritiikkien kritiikkiä.