Ja Heikkilän Jaakosta tuli ihmisen sisimmän kuvaaja
Anu Kolmonen jututti valokuvaaja Jaakko Heikkilää maaliskuussa tämän retrospektiivisen näyttelyn Ja minusta tuli ihminen tiimoilta. Heikkilä kertoili enemmän ihmiseksi tulemisestaan.
Atmo / Bufo / Post Control / ym.: Salaliitto Kairossa (aولد من الجنة, Walad Min Al Janna). 119 min. Ensi-ilta 6.4.2023. K12.
Ohjaus ja käsikirjoitus Tarik Saleh, kuvaus Pierre Aïm, avastussuunnittelu Roger Rosenberg, pukusuunnittelu Denise Östholm, maskeeraussuunnittelu Pia Cornelius, leikkaus Theis Schmidt, äänisuunnittelu Fredrik Jonsäter ja Pontus Borg, musiikki Krister Linder.
Pääosissa Tawfeek Barhom, Fares Fares, Mohammad Bakri, Makram J. Khoury, Sherwan Haji.
Syrjäkylästä kotoisin oleva kalastajan poika Adam (Tawfeek Barhom) pääsee arabimaailman tärkeimpään teologiseen opinahjoon, Kairossa sijaitsevaan al-Azharin yliopistoon. 900-luvulla perustettua oppilaitosta kutsutaan islamilaisuuden majakaksi, ja se on islaminuskon tärkeimpiä tulkintapaikkoja. Yliopiston pääimaami kuolee, ja se käynnistää valtataistelun, joka koskee koko Egyptiä ja arabimaailmaa laajemminkin. Tiedustelupalvelu pestaa opiskelijoista myyriä. Adam joutuu yhdeksi nappulaksi tässä kamppailussa. Egyptin tasapaino vaatii, että uskonnollinen ja maallinen johtaja jakavat samat perusarvot.
Salaliitto Kairossa on Tarik Salehin (s. 1972) käsikirjoittama ja ohjaama ruotsalais-ranskalais-suomalainen yhteistuotantoelokuva. Se palkittiin parhaasta käsikirjoituksesta sekä Cannesin elokuvajuhlilla että Ruotsin Guldbagge-gaalassa. Elokuvassa nähdään suomalaisvahvistuksiakin: yhtä opiskelevaa muslimiveljeä näyttelee Aki Kaurismäen Toivon tuolla puolen -elokuvasta tuttu Sherwan Haji (s. 1985).
Teologiseen yliopistoon sijoittuva jännityselokuva, trilleri, tuntuu ajatuksena ristiriitaiselta. Hyvä käsikirjoitus tekee mahdottomastakin mahdollista. Elokuvassa kuvataan yliopiston arkea, oppitunteja ja oppilaiden elämää uskottavasti, imaamit opettavat koulun sisäpihalla ja lausuntakilpailua ei voita, jos ei osaa Koraania ulkoa. Tiedustelueversti Ibrahim (Fares Fares) ujuttautuu Adamin lähelle ja saa tämän osaksi laajaa salaliittoa. Pääimaamiksi on nimitettävä presidentille myötämielinen ehdokas. Kaikki tapahtuu uskonnollisissa puitteissa, ainakin tapakulttuurillisesti.
Elokuva etenee jännärin logiikalla, vaikka tapahtumaympäristönä on uskonnollinen yliopisto. Osallisia eliminoidaan niin henkisesti kuin ruumiillisestikin. Tiedustelupalvelussa on mukana vallantäyteisiä suorittajia ja myös tekojensa inhimillisiä seurauksia pohtivia ihmisiä. Askel askeleelta jännitys tiivistyy ja asiat etenevät.
Epätavanomainen tapahtumaympäristö ja päähenkilöiden tausta tuovat trilleriin uutta särmää. Erityisesti viehättivät kohtaukset, joissa juonta viedään eteenpäin keskustelemalla uskonnollisilla maksiimeilla ja teologista perimätietoa siteeraamalla. Hollywood-tuotannoissa on ollut vastaavia kohtauksia, mutta päähenkilöt ovat olleet juutalaisia rabbeja tai keskiaikaisia katolisia munkkeja.
Katsojalla riittää jännitettävää niin pääimaamin valinnassa kuin päähenkilön kohtalossa. Kokonaisuus pitää hyvin otteessaan, ja käsikirjoituksesta saadut palkinnot ovat ansaitut. Tavallisesti arabimaailma on tämän tyyppisissä elokuvissa ulkoinen ja yksioikoisesti pahaksi leimattu uhka. Salaliitto Kairossa ainakin yrittää näyttää tuon maailman sisältä päin, silottelematta ja samaistumiskohteita tarjoten.
Anu Kolmonen jututti valokuvaaja Jaakko Heikkilää maaliskuussa tämän retrospektiivisen näyttelyn Ja minusta tuli ihminen tiimoilta. Heikkilä kertoili enemmän ihmiseksi tulemisestaan.
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
Go hearvás eamiálbmogiid musihkkafestivála Ijahis idja-vahkkoloahppa Anáris lea duogábealde, de olmmoš váillaha miela biebmun smiehttamuša das, maid Suoma beal Sámi ovtta dehálamos kulturdáhpáhusas beasaige vásihit.
Taiteen nopean toiminnan joukkojen monitaiteellinen projekti Soiva joki tapahtui samanaikaisesti Pyhäjokimelonnan kanssa 10.–14.6.2026. Lähtöpaikkana oli Pyhäjärvi ja matka jatkui jokivarren suurimpien asutuskeskusten eli Kärsämäen, Haapaveden ja Oulaisten kautta Pyhäjoen kuntaan, missä joki laskee lopulta mereen.
”Pohjoisen kulttuurissa on tapahtumassa kulttuuri-ilmastonmuutos. Se ei tarkoita vain sitä, että tapahtumia on enemmän tai että kulttuuri leviää uusille paikoille. Jotain perustavanlaatuisempaa on muuttumassa siinä, miten ajattelemme kulttuuria, sen tekemistä ja sitä, kuka siihen osallistuu.”
Jenny Kangasvuo ymmärtää Hanna Bergholmin uusinta elokuvaa Yön lapsi paremmin kuin Helsingin Sanomien kriitikko. Joten jos luet vain yhden elokuva-arvion, lue tämä.
Kiinnostavinta ”tekoälyssä” on ehkä se, miten se haastaa meidät pohtimaan myös ihmislajin biologisen älyn luonnetta. Runoilija Timo Salo yrittää ajatella, mitä laajat kielimallit saattavat kertoa meille kielellisyydestä yleisemmin.
Ymmärtävätkö ”tekoälyksi” kutsumamme suuret kielimallit aikaa – tai ylipäätään mitään? Tuomas Mujunen pohtii esseessään olemisen perusasioita myös ihmisälyn näkökulmista.
”Lavastuksen pikkuvioista huolimatta elokuvassa on kosolti onnistuneita yksityiskohtia.” Matti A. Kemi piti Aku Louhimiehen Lapin sodasta ehkä enemmän kuin odottikaan.
”Sen verran poikkeava Punainen peto on myös tyyliltään, että siitä jää pysyvä jälki 2000-luvun elokuvakaanoniin rohkeiden valintojensa johdosta”, hehkuttaa Matti A. Kemi lokakuun alussa teattereihin saapunutta leffaa.
Milka Luhtaniemi pohtii kolumnissaan yhteisöjen moneutta ja näiden moneuksien välistä liikkuvuutta.
Säämi taaiđâ lii ohtâ Kaltio 80 ive juhleive teemain. Taan numerist mij oovdânpyehtip vijđáht 2020-lovo säämi taiđuid já taiđârijd, kiäh tuáimih tavekaaloot kuávlust já meid aalmugijkoskâsávt.
Pleässjummuš lij vueʹss sääʹm jieʹlli kulttuurärbbvuõđâst. Jeeʹres puõlvvõõǥǥ lie ouddam pleässjummša jurddjid, vuõʹjjid da äärvaid. Määŋgpeällsaž pleässjemkulttuur pelkk muttsid sääʹmhistoriast, čeäppõõzzâst, õhttsažkååʹddest da politiikkâst.
Árbevirolaš duodji namuhuvvo čájáhusteavsttas sierra, muhto suddu lea ahte sámedáidaga ovddasta dušše okta seaidnái speadjalaston videoduodji. Jos árbevirolaš duodji bajiduvvo, […]
Čájáhusplakáhtii válljejuvvon duodji, Matti Aikio ”Nieida Girl” (2023) lea geađas govva sámi nieiddas gii viehká geahčči guvlui geaidnoráigge. Mas dieđán […]
Davvi ii goassige lean periferiija ”Sápmi ii goassige lean dušše meahcci”, dadjá Lappi eanagoddimusea arkeologa Jari-Matti Kuusela (HS 16.7.2025). Artihkkala […]
Dolin go ledjen nuorra, bargen freelance-doaimmaheaddjin ja isken vuovdit ságaid sápmelašvuođa birra mátta govvabláđiide ja fuomášin man nannosit rájálaš fáddá […]
In leat vel bargan guhká dáiddasuorggis, muhto lean jo máŋgii geargan vásihit dan, ahte oarjemáilmmi kulturbargit ja -organisašuvnnat háliidit ovttasbargat […]
Lean álgoálggus Durdnosis eret, muhto mu sohka lea hui máŋga sajis eret. Danin lean álot vásihan mátkkošteami ja fárrema eará […]
”Sinnemäen ote on pääasiassa ennen kaikkea informatiivinen, mutta hän ei aina karta sarkasmia tai malta olla itsekin menemättä muutamien vuosisadan takaisten kollegojensa tavoin henkilökohtaisuuksiin.” Eros Gomorralainen kritikoi Anssi Sinnemäen Kritiikkien kritiikkiä.