Korjaamontien treenikset purku-uhan alla
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Suon kutsu
Päivi Mattila & Teemu Saloriutta: Retki suolle. Vinkit ja kohteet luontoon lähtijälle. 249 s. SKS Kirjat 2023.
Neva. Luhta. Räme. Letto. Korpi. Rakkaalla suolla on monta nimeä riippuen siitä, minkä tyyppisestä suosta on kyse. Suo on elämys, kokemus, maisema, vaelluspaikka, hillojen ja karpaloiden kasvualusta. Kesällä ja talvella vastakohtaisuuksien kulminaatio.
Retkeilytoimittaja, yhteiskuntatieteiden maisteri Päivi Mattila ja valokuvaaja, diplomi-insinööri Teemu Saloranta ovat kirjoittaneet suota monipuolisesti valottavan teoksen Retki suolle. Siinä käydään läpi suon historiaa, suota retkeilymaastona, linnustoa, etelän ja pohjoisen aapa- sekä palsasoita. Teoksessa on runsaasti käytännön vinkkejä suovaellukselle joko päivän mittaisena tai pidempänä.
Suo avautuu kulkijalle kuutena retkeilyyn sopivana kautena. Kevät on tulvan ja muuttolintujen aikaa, alkukesästä suo näyttäytyy kukkivana valon tulviessa maiseman yllä, heinäkuun puolivälin jälkeen puolestaan usvaisina aamuina ja lakkojen oranssimattona. Syksyn tullen se on karpaloiden ja ruskan värittämä maalaus, talven vähitellen hiipiessä pakkasen ja kirpeän hiljaisuuden kehto ja viimein loistavien hankikelien paratiisi.
Joskus ihmettelin Lapissa, kuinka paljon mökkejä oli rakennettu suon reunamille. En ole ihmetellyt enää vuosiin, sillä suo on mitä upein maisema kaikkina vuodenaikoina. Tosin räkkäaikaan on syytä varautua erilaisin suojauksin, mutta vuodenkierrossa suo on värikäs ja vaihtuva maisemataulu, jonka katselemiseen ei väsy. Jos vielä suolla sattuu olemaan lampi, se tarjoaa myös virkistäytymismahdollisuuden lämpimillä säillä.
Suomessa soita riittää kaikkialle etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Vanhimmat suot ovat syntyneet rantojen märkiin painanteisiin. Vanhimmat suot ovat itäisessä Suomessa iältään yli yksitoistatuhatta vuotta.
Suoalueet ovat erilaisia eri puolilla maata. Etelä-Suomessa on pääosin keidassoita, keskisessä ja itäisessä Suomessa aina länsirajalle saakka sijaitsevat eteläiset aapasuot ja siitä ylöspäin Peräpohjolan sekä Metsä-Lapin aapasuot. Enontekiöllä, Utsjoella ja Inarin pohjoisosissa on puolestaan palsa- ja tunturisoita. Palsat ovat ikiroudassa olevia suuria mättäitä, jotka peittävät osan suon pinta-alasta.
Luonnontilaiset suot ovat merkittäviä hiilivarastoja. Ojittamattomat suot ovat puolestaan tärkeitä veden varastoinnin kannalta, sillä suo imee paljon sadevettä ja luovuttaa sitä vähitellen. Lisäksi suot puhdistavat lävitseen kulkevia vesiä. Eri eliölajien säilymisen kannalta suot ovat avainasemassa ekosysteemissä.
Tekijät antavat kelpo rautaisannoksen suoretkikohteista Espoon Tremanskärristä Utsjoen Linkinjängälle. Suolla kulkemiseen auttaa vain sinnikäs harjoittelu. Tekijät painottavat, että suolla kulkemista ei tarvitse pelätä, mutta oikein märkiä soita ei kastumatta ylitä. Suon kanssa voi tulla sinuksi. Kesäaikaan soiden ylittämisessä lumikengät ovat verraton apu. Mattila ja Saloranta opastavat myös karttojen ja ilmakuvien tulkintaan. Niiden avulla kulkua voi laajentaa vähemmän tunnetuille suoalueille turvallisesti.
Teoksen runsas ja monipuolinen kuvitus avaa rikkaasti suoluonnon ilmeikkyyden, kasviston sekä linnuston. Kirja toimii sekä tietokirjana että suoretkeilyn käsikirjana. Myös suoterminologia tulee sivuilla erinomaisesti selitetyksi. Hyvällä tavalla kirjan äärellä saa elämyksellisen suotuntuman.
Maisemia saamelaisen nykytaiteen rinteiltä
Saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely Eanangiella – Maan kieli on yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden kohokohdista. Jenny Kangasvuo tutustui näyttelyyn.
European Capital of Culture: Next Stop – Elections
What lies beneath the shiny surfaces of Capital of Culture project? Lölä Florina Vlasenko ruminates on the feelings of Oulu artists and cultural workers on the ground level. [The article is written in March 2026.]
Meän Periferian yhteisöllinen syli on avara, innostava ja lämmin
Meän Periferia avasi toimintansa Meän Kulmassa Kemin keskustassa vuonna 2025. Mitä siellä tapahtuu? Anu Kolmonen kertoo.
Yhteinen hyvä
”Äiti soittaa. Pelkään pahinta. Vastaan.”
Jenni Kinnusen kolumni.
Mitä kulttuuripääkaupungistani halutaan kertoa ulkomaalaisille
Oulun kulttuuripääkaupunkivuosi avattiin tammikuun puolivälissä. Kaltion Matti A. Kemi vietti viikonlopun kansainvälisen median edustajille räätälöidyssä ohjelmassa.
Keikalta keikalle, riimistä joikuun, livđestä leu’ddiin
Jenny Kangasvuo seurasi alkuvuonna Oulu2026:n Risku-ohjelmakokonaisuutta: ”Rájehis, ealli sámekultuvra” eli rajaton, elävä saamelaiskulttuuri.
Kulttuurivuoden 40 ensimmäistä päivää
Miltä näytti Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden alku kuvataidekriitikon silmiin? Leena Kangas kirjoitti Kaltiolle tunnoistaan ja kokemuksistaan.
Kyllä luonto puuhun ajaa
Jossain lähitulevaisuudessa ihmiset elävät skandinaavisen sisustustyylin mukaisissa sisätiloissa ja ainoa kosketus ulkoilmaan on roskalaatikoiden luona. Reijo Valta arvioi 2.4.2026 ensi-iltansa saaneen Oravan.
Tampereen elokuvajuhlilla nähtiin palkitun Rúnar Rúnarssonin vaikuttavaa taidetta
Eros Gomorralainen katseli 56. Tampereen elokuvajuhlilla sarjan Rúnar Rúnarssonin elokuvia, niin lyhyitä kuin pitkiä. Islantilaisen Rúnarssonin teoksissa tutkitaan usein suuria elämänmuutoksia.
Unelmat ja painajaiset kohtaavat tulevaisuuden Oulussa
”Xulu202x-projekti haluaa valaa tulevaisuudenuskoa paikallisiin nuoriin mutta törmää samaan aikaan kylmiin realiteetteihin ja ongelmiin, jotka vaikeuttavat unelmointia.” Marlene Hyyppä arvioi projektin pääteoksen S.I.E.L.L.Ä.
Eurooppatie 75 Välimereltä Jäämerelle
Kaltio ry osallistuu myös kulttuuripääkaupunkivuoden tekemiseen. Taiteilijajärjestö MUU ry:n kanssa toteutettava hanke ”E75 Taidebussi” (tai englanniksi E75 Art Bus) halkoo Euroopan Välimereltä Jäämerelle.
Kannessa: Ducica
Valokuvaaja Jaakko Heikkilän retrospektiivinen näyttely Ja minusta tuli ihminen esittelee Heikkilän laajaa tuotantoa. Näyttely on avoinna Aineen taidemuseossa Torniossa elokuun loppuun saakka.
Tasapainottelua
”Samanlaista tasapainotteluahan elämä lienee myös muilla taidetta ja kulttuuria tekevillä.” Päätoimittaja ajattelee taas taiteen sijasta rahaa.
Isäsarjan loppu
”Silti voi vain kehua, kuinka taitavasti kirjailija kuljettaa Weijon maallisen vaelluksen päätökseen.” Hannu Niklanderin Loivaa alamäkeä -sarjan viimeinen osa Kodit ja asunnot miellytti Timo Tossavaista.
Romaanidebyytti luo identiteetin asetukset ja alustat uudesti
”Stailattu nykykieli elävöittää huolellista kokonaisuutta”, mutta ”tarinan draamallinen jännite uhkaa hetkittäin puutua”. Maija Jelkänen arvioi Iida Aikion esikoisromaanin Muoviaurinko – Muitalus čálgama birra.
Metsäntutkimuksen usva ja hähmä
”Metsäteollisuuden edessä rähmällään oleva tiedeyhteisö rinnastuu toimintatavoiltaan niin kulttiin kuin mafiaan.” Tuomo Pirttimaa luki Teemu Kaskisen romaanin Yö ja usva.
Syntipukkitalous: Omelasista nykyajan politiikkaan
”Jokaisena yhteiskunnallisen epävarmuuden, taantuman ja kriisin aikana syntipukin ajatus nousee uudelleen esiin.” Suomeen ja Kokkolaan muuttanut Mousa pohtii maailman tilannetta.
Salmenperä tutkiskelee jälleen ihmisyyttä
”Vaikka elokuvassa ei oikeastaan tapahdu juuri mitään, se pitää mainiosti otteessaan”, Kaltion kriitikko Matti A. Kemi toteaa Aleksi Salmenperän Isänpäivästä.