
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Päivi Mattila & Teemu Saloriutta: Retki suolle. Vinkit ja kohteet luontoon lähtijälle. 249 s. SKS Kirjat 2023.
Neva. Luhta. Räme. Letto. Korpi. Rakkaalla suolla on monta nimeä riippuen siitä, minkä tyyppisestä suosta on kyse. Suo on elämys, kokemus, maisema, vaelluspaikka, hillojen ja karpaloiden kasvualusta. Kesällä ja talvella vastakohtaisuuksien kulminaatio.
Retkeilytoimittaja, yhteiskuntatieteiden maisteri Päivi Mattila ja valokuvaaja, diplomi-insinööri Teemu Saloranta ovat kirjoittaneet suota monipuolisesti valottavan teoksen Retki suolle. Siinä käydään läpi suon historiaa, suota retkeilymaastona, linnustoa, etelän ja pohjoisen aapa- sekä palsasoita. Teoksessa on runsaasti käytännön vinkkejä suovaellukselle joko päivän mittaisena tai pidempänä.
Suo avautuu kulkijalle kuutena retkeilyyn sopivana kautena. Kevät on tulvan ja muuttolintujen aikaa, alkukesästä suo näyttäytyy kukkivana valon tulviessa maiseman yllä, heinäkuun puolivälin jälkeen puolestaan usvaisina aamuina ja lakkojen oranssimattona. Syksyn tullen se on karpaloiden ja ruskan värittämä maalaus, talven vähitellen hiipiessä pakkasen ja kirpeän hiljaisuuden kehto ja viimein loistavien hankikelien paratiisi.
Joskus ihmettelin Lapissa, kuinka paljon mökkejä oli rakennettu suon reunamille. En ole ihmetellyt enää vuosiin, sillä suo on mitä upein maisema kaikkina vuodenaikoina. Tosin räkkäaikaan on syytä varautua erilaisin suojauksin, mutta vuodenkierrossa suo on värikäs ja vaihtuva maisemataulu, jonka katselemiseen ei väsy. Jos vielä suolla sattuu olemaan lampi, se tarjoaa myös virkistäytymismahdollisuuden lämpimillä säillä.
Suomessa soita riittää kaikkialle etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Vanhimmat suot ovat syntyneet rantojen märkiin painanteisiin. Vanhimmat suot ovat itäisessä Suomessa iältään yli yksitoistatuhatta vuotta.
Suoalueet ovat erilaisia eri puolilla maata. Etelä-Suomessa on pääosin keidassoita, keskisessä ja itäisessä Suomessa aina länsirajalle saakka sijaitsevat eteläiset aapasuot ja siitä ylöspäin Peräpohjolan sekä Metsä-Lapin aapasuot. Enontekiöllä, Utsjoella ja Inarin pohjoisosissa on puolestaan palsa- ja tunturisoita. Palsat ovat ikiroudassa olevia suuria mättäitä, jotka peittävät osan suon pinta-alasta.
Luonnontilaiset suot ovat merkittäviä hiilivarastoja. Ojittamattomat suot ovat puolestaan tärkeitä veden varastoinnin kannalta, sillä suo imee paljon sadevettä ja luovuttaa sitä vähitellen. Lisäksi suot puhdistavat lävitseen kulkevia vesiä. Eri eliölajien säilymisen kannalta suot ovat avainasemassa ekosysteemissä.
Tekijät antavat kelpo rautaisannoksen suoretkikohteista Espoon Tremanskärristä Utsjoen Linkinjängälle. Suolla kulkemiseen auttaa vain sinnikäs harjoittelu. Tekijät painottavat, että suolla kulkemista ei tarvitse pelätä, mutta oikein märkiä soita ei kastumatta ylitä. Suon kanssa voi tulla sinuksi. Kesäaikaan soiden ylittämisessä lumikengät ovat verraton apu. Mattila ja Saloranta opastavat myös karttojen ja ilmakuvien tulkintaan. Niiden avulla kulkua voi laajentaa vähemmän tunnetuille suoalueille turvallisesti.
Teoksen runsas ja monipuolinen kuvitus avaa rikkaasti suoluonnon ilmeikkyyden, kasviston sekä linnuston. Kirja toimii sekä tietokirjana että suoretkeilyn käsikirjana. Myös suoterminologia tulee sivuilla erinomaisesti selitetyksi. Hyvällä tavalla kirjan äärellä saa elämyksellisen suotuntuman.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Kollegakriitikot ylistävät elokuvaa kilpaa, mutta minä en tajua miksi.” Matti A. Kemi katsoi Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet ja näki väsähtäneen version ohjaajan aiemmista teoksista.
”Elokuvaa vievät eteenpäin kiehtova ja unenomainen kuvallinen kerronta sekä Westin oma ääni, dialogi esi-isien kanssa”, Sofia Perhomaa toteaa Suvi Westin ja Anssi Kömin dokumentista Máhccan.
”Ja yhä kuumenee. Ihminen on kuitenkin sellainen olento, että se voi edelleen uskoa, että mitään ilmastonmuutosta ei oikeasti tapahdu.”
Elokuun Kaltion kansiteos on still-kuva Arttu Niemisen ja Veera Nevan audiovisuaalisesta teoksesta ”Juuret”. Neva vastaa teoksen äänistä ja Nieminen visuaalisesta ilmaisusta.
Sahaus on ohitse ja pihassa lepää kasa lautaa. Se pitää pinota tapuliin, jotta kevät, tuo puutavaran ihmeellinen fööni, pääsee hoitamaan kuivauksen.
”Tekoälyllä saa ehkä helposti aikaan sattumanvaraisen ja pinnallisesti hienolta näyttävän kuvan, mutta jos yrittää saada sillä aikaan juuri sen, mitä näkee mielessään – oman kuvan – vaatii se usein ainakin kärsivällisyyttä ja työtä, jos ei varsinaisesti taitoa.”
”Kannattaa mennä sisään, sillä tämä saksalaisen Claus von der Ostenin hankkima ja Hampurin taidemuseolle lahjoittama 140 julisteen kokonaisuus on ainutlaatuisen kattava”, Anna-Maija Ylimaula sanoo Taidetalo Kulttuuripankin näyttelystä.
”Vaikka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat aina olleet tärkeässä roolissa hiphopin kehityksessä, historiankirjoitus on heidän osaltaan todella vajavaista”. Kaarne Fredriksson kirjoittaa hiphop-kulttuurin suhteesta queer-yhteisöihin.
Myös menneenä kesänä taidenäyttelyitä on järjestetty paljon ja myös sellaisilla paikkakunnilla, joissa ei ympärivuotisia näyttelytiloja ole. Viidestä näyttelystä Reijo Vallalla jäi kerrottavaa syksyllekin.
”Osumatarkkuudeltaan ja rihloiltaan ensiluokkainen täyskaato”, arvioi Matti A. Kemi syyskuun alussa teattereihin saapuvan Toni Kurkimäen esikoisohjauksen Lapua 1976.