Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Valkoiset tuplat
Joulukuussa huutokaupattiin Ringo Starrin tekijänkappale The Beatles -yhtyeen Valkoisesta tuplasta. Yhdysvaltain länsirannikolla Julien’s-huutokauppakamarissa pidetyssä myyntitilaisuudessa LP-levyn vasarahinta nousi peräti 760 000 dollariin. Kaupattu levy oli uutta vastaavassa kunnossa, Starr oli säilyttänyt sitä pankkiholvissa yli 35 vuotta.
Valkoisen tuplan ensimmäisen monopainoksen tekee keräilijöille kiinnostavaksi se, että levyt on yksilöity juoksevalla numerolla. Levyn ilmestyttyä vuonna 1968 bändin jäsenet ottivat numerot 1–4 ja varsinaiseen myyntiin tulivat kappaleet numerosta viisi alkaen. Numerointi lopetettiin vuonna 1970 kolmen miljoonan kieppeillä. Numero viisi myytiin vuonna 2008 liki 30 000 dollarilla. Bändin keskinäisessä jaossa numero 1, tai oikeastaan 0000001, päätyi rumpali Ringo Starrille. Joulukuun huutokaupassa siis maksettiin Valkoisen tuplan ensimmäisestä kappaleesta 760 000 dollaria.
Juokseva numerointi oli kannet suunnitelleen Richard Hamiltonin idea. Hänen tarkoituksenaan oli tehdä pilkkaa numeroiduista erikoispainoksista. Hamiltonin ajatuksessa The Beatles tarjosi ”viiden miljoonan kappaleen numeroidun erikoispainoksen”. Ikään kuin kanteen painettu juokseva numero jotenkin nostaisi levyn arvoa.
Amerikkalainen Rutherford Chang (s. 1980) on tehnyt Valkoisten tuplien keräämisestä konseptuaalista taidetta. Useamman vuoden ajan hän on nettisivujensa kautta ja näyttelyidensä yhteydessä ostanut levyn ensimmäistä painosta. Tätä kirjoitettaessa Chang kertoo omistavansa 1368 Valkoista tuplaa.
Helmikuusta 2013 lähtien Changin We Buy White Albums -näyttely on kiertänyt ympäri maailmaa. Ensimmäinen oli New Yorkissa, viimeisin Tokiossa. Näyttelytila on kuin levykauppa. Seinillä on esillä joitakin levyjä, mutta pääosa on hyllyissä selattavissa. Hyllyjen päässä on levysoitin, jolla asiakas voi kuunnella pätkän itseään kiinnostavasta LP:stä. Ainoa poikkeus levykauppaan on se, että myyntitiskin takana oleva näyttelyvalvoja ei myy vaan ostaa asiakkaiden tarjoamia levyjä.
Useassa haastattelussa Chang on kertonut, että kiinnostaviksi levyt tekevät niihin jääneet fanituksen ja elämän jäljet. Keräilijästä poiketen Chang kokee tahrat, kulumat ja erilaiset merkinnät levyn arvoa nostavina seikkoina. Kullakin juoksevan numeron saaneella levyllä on oma yksilöllinen tarinansa.
Kuva: Rutherford Chang.
Levynkansien Changin näyttelykokonaisuuteen kuuluu olennaisena osana myös musiikki. LP-levy kestää rajallisen määrän kuuntelukertoja. Levyn ura kuluu neulan kiertäessä. Osassa Changin levyistä urat ovat niin kuluneita, että kuunnellessa saa vain viitteitä alkuperäisestä musiikki-informaatiosta. Chang on julkaissut omina levyinään näitä uusiksi äänimaailmoiksi muodostuneita raitoja.
Ringo Starrin harvoin kuunneltu ja kassakaapissa säilytetty kappale tuskin toisi lisäarvoa Rutherford Changin näyttelyyn. Chang päinvastoin pyytää tarjoamaan itselleen paljon nähneitä ja kokeneita kappaleita levystä.
Lisätietoja:
Rutherford Changin verkkosivut
Instagramissa on kuvat kaikista Changin Valkoisista tuplista
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Varjoja koulukodissa
Visa Koiso-Kanttilan toisen pitkän näytelmäelokuvan Uhma ensi-ilta on suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2.2025. ”Eräänlainen klassikkoelokuva siitä tulee aihevalintansa ja lokaationsa takia”, Matti A. Kemi kirjoittaa.
TIEDOTE: Kulttuuri mukaan vaalikeskusteluihin
Pohjoisen kulttuuriorganisaatiot haastavat kulttuurin tekijöitä mukaan kuntavaalikampanjaan pohjoisen kulttuurin puolesta – lue lisää klikkaamalla!
Sujuvaa kerrontaa kolmella tasolla
”Voihan olla, että fiksumpi lukija saa noista keskusteluista enemmän irti kuin tällainen maalaisjuntti”, Eero Ylitalo äimistelee Eero Materon romaanin Laturin paperit kerronnan tasoja.
Mäkelä Vergiliuksena Proustiin
”Mäkelällä on pitkä Proust-perinne. Jo kesällä 1962 kahdenksantoistavuotiaana hän kävi Pariisissa Pére Lachaisen hautausmaalla tämän haudalla.”
Sympaattinen kuvaus 1950-luvulta
Risto Kormilainen luki myös Hannu Niklanderin viimeisimmän romaanin ja koki, että ”mukaan on lastattu tarpeettoman paljon korttiotteita ja tiedon runsautta”.
Tiheätunnelmainen jännitysromaani Kuhmon selkosilta
”Holmström onnistuu kuvauksessaan uskottavasti ja on hienoa, että tapahtumapaikkana on pieni maalaiskaupunki Helsingin, Tampereen tai Turun sijaan.” Risto Kormilainen luki Suden lapset.
Viipyileviä esseitä kirjallisuudesta omaan kokemusmaailmaan
Markku Envall ”antaa lukijalle tilaa omaan ajatteluun ja kantojen muodostukseen tekstien mietteliäisyydellä sekä arvoituksellisuudella”, kirjoittaa Risto Kormilainen esseekokoelmasta Rajan kahta puolta.
Sotaisuus täällä tänään
Sodan pauloissa tarkastelee Suomen militarisoitumista parinkymmenen artikkelin verran. Juhani Rantala luki Susanna Hastin ja Noora Kotilaisen toimittaman teoksen.
Mustavalkoista kuumuutta hohkaavaa kokeellisuutta
”Kokeelliseksi elokuvaksi 66 minuuttia lumoaa.” Matti A. Kemillä riittää ylisanoja Mika Taanilan viimeisimmälle Epäonnistunut tyhjyys-teokselle.
Kannessa: Kokkotuli
Joulukuun numeron kannessa on Tuija Karénin teos ”Kokkotuli” sarjasta Heijastuksia.
Kiven ja kannon
Päätoimittaja vaelsi marraskuun lopulla Pikisaareen ja päätti kertoa siitä myös pääkirjoituksessa. Juonipaljastuksena kerrottakoon, että 12.12. reissutoive jäi vain toiveeksi.