Joulukuussa huutokaupattiin Ringo Starrin tekijänkappale The Beatles -yhtyeen Valkoisesta tuplasta. Yhdysvaltain länsirannikolla Julien’s-huutokauppakamarissa pidetyssä myyntitilaisuudessa LP-levyn vasarahinta nousi peräti 760 000 dollariin. Kaupattu levy oli uutta vastaavassa kunnossa, Starr oli säilyttänyt sitä pankkiholvissa yli 35 vuotta.
Valkoisen tuplan ensimmäisen monopainoksen tekee keräilijöille kiinnostavaksi se, että levyt on yksilöity juoksevalla numerolla. Levyn ilmestyttyä vuonna 1968 bändin jäsenet ottivat numerot 1–4 ja varsinaiseen myyntiin tulivat kappaleet numerosta viisi alkaen. Numerointi lopetettiin vuonna 1970 kolmen miljoonan kieppeillä. Numero viisi myytiin vuonna 2008 liki 30 000 dollarilla. Bändin keskinäisessä jaossa numero 1, tai oikeastaan 0000001, päätyi rumpali Ringo Starrille. Joulukuun huutokaupassa siis maksettiin Valkoisen tuplan ensimmäisestä kappaleesta 760 000 dollaria.
Juokseva numerointi oli kannet suunnitelleen Richard Hamiltonin idea. Hänen tarkoituksenaan oli tehdä pilkkaa numeroiduista erikoispainoksista. Hamiltonin ajatuksessa The Beatles tarjosi ”viiden miljoonan kappaleen numeroidun erikoispainoksen”. Ikään kuin kanteen painettu juokseva numero jotenkin nostaisi levyn arvoa.
Amerikkalainen Rutherford Chang (s. 1980) on tehnyt Valkoisten tuplien keräämisestä konseptuaalista taidetta. Useamman vuoden ajan hän on nettisivujensa kautta ja näyttelyidensä yhteydessä ostanut levyn ensimmäistä painosta. Tätä kirjoitettaessa Chang kertoo omistavansa 1368 Valkoista tuplaa.
Helmikuusta 2013 lähtien Changin We Buy White Albums -näyttely on kiertänyt ympäri maailmaa. Ensimmäinen oli New Yorkissa, viimeisin Tokiossa. Näyttelytila on kuin levykauppa. Seinillä on esillä joitakin levyjä, mutta pääosa on hyllyissä selattavissa. Hyllyjen päässä on levysoitin, jolla asiakas voi kuunnella pätkän itseään kiinnostavasta LP:stä. Ainoa poikkeus levykauppaan on se, että myyntitiskin takana oleva näyttelyvalvoja ei myy vaan ostaa asiakkaiden tarjoamia levyjä.
Useassa haastattelussa Chang on kertonut, että kiinnostaviksi levyt tekevät niihin jääneet fanituksen ja elämän jäljet. Keräilijästä poiketen Chang kokee tahrat, kulumat ja erilaiset merkinnät levyn arvoa nostavina seikkoina. Kullakin juoksevan numeron saaneella levyllä on oma yksilöllinen tarinansa.
Kuva: Rutherford Chang.
Levynkansien Changin näyttelykokonaisuuteen kuuluu olennaisena osana myös musiikki. LP-levy kestää rajallisen määrän kuuntelukertoja. Levyn ura kuluu neulan kiertäessä. Osassa Changin levyistä urat ovat niin kuluneita, että kuunnellessa saa vain viitteitä alkuperäisestä musiikki-informaatiosta. Chang on julkaissut omina levyinään näitä uusiksi äänimaailmoiksi muodostuneita raitoja.
Ringo Starrin harvoin kuunneltu ja kassakaapissa säilytetty kappale tuskin toisi lisäarvoa Rutherford Changin näyttelyyn. Chang päinvastoin pyytää tarjoamaan itselleen paljon nähneitä ja kokeneita kappaleita levystä.
Rutherford Changin verkkosivut
Instagramissa on kuvat kaikista Changin Valkoisista tuplista
75-vuotisjuhlaseminaari “Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi “vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Mira Kankaanranta oli toinen Lapin kullanmuru koronaviruksen tuomissa poikkeusoloissa. Varsinais-Suomessa asuva Kankaanranta sai kotiseudun residenssijaksosta rauhaa ja intensiivisyyttä.
Juho Könkkölä (s. 1997) taitteli jo lapsena Keski-Suomen Korpilahdella paperista intohimoisesti erilaisia hahmoja. “Homma karkasi käsistä.”
Marlene Hyyppä haastatteli Out of Urgency -tanssiteoksen oululaisia tekijöitä paperilehdessä 6/2020. Mutta millainen kokemus teos oli katsojalle? Lue Hyypän kritiikki täältä.
Fellinin viimeisiksi ohjaustöiksi jäi kolme mainoselokuvaa Banca di Roma -pankille – vaikka hän oli kampanjoinut raivokkaasti elokuvien tv-esityksiä pilkkovia mainoksia vastaan.
La voce della luna jatkaa jonkinlaista synteesiä Fellinin siihenastisen uran keskeisistä aineksista. Kuin proosarunoa sitä hallitsee eräänlainen tajunnanvirtamaisuus.
Koko Fellinin ura meinaa pakkautua hänen toiseksi viimeiseksi jääneeseen elokuvaansa Haastattelu, joka leikittelee representaation ja todellisuuden suhteen sirpaleilla.
Fellinin Laivan menestys olikin vain näennäistä. Mutta niin alkoi olla koko audiovisuaalinen kenttä televisioineen ja mainoksineen 1980-luvun Italiassa. Totta kai Fellini tarttui seuraavaksi tähän trooppiin.
Vaikean Naisten kaupungin jälkeen Fellini keskittyi heinäkuuhun 1914 sijoittuvaan käsikirjoitukseen “L’assassinio di Sarajevo”, josta kehittyi uusi fellinimäinen menestys Fellinin Laiva.
Orkesteriharjoitus on kuin televisiolle tehty harjoitelma, joka syntyi Italian entisen pääministerin Aldo Moron murhaan päättyneen sieppauksen aikana keväällä 1978. Naisten kaupunki (1980) jää myös jäntevyydeltään veltoksi.
Rovaniemeläinen tietokirjailija ja kirjoittajaohjaaja Anne Lukkarila debytoi nyt myös dekkaristina. Suomutunturissa tapahtuvat hurmetyöt sekoittuvat esikoisessa ympäristöteemoihin.
Briitta Hepo-ojan Sydämiä seireeneille jatkaa Topelius-palkinnolla huomioidun Suomea lohikäärmeille -kirjan tarinaa 2000-luvun vaihtoehtoisessa Suomessa.
Viroa 1930-luvulla itsevaltaisesti hallinnut Konstantin Päts hahmotteli niin Suomen ja Viron liittovaltiota kuin laajempaa Yhdistynyttä Pohjolan tasavaltaakin. Ville Hytönen luki professori Seppo Zetterbergin uuden Päts-teoksen.
