Tiellä taas

Tuomo Pirttimaa: Tirri. 269 s. Johnny Kniga 2022.

Tuomo Pirttimaan esikoisromaani Hete (Johnny Kniga 2021) tutustutti lukijat joukkoon elämänkolhimia ihmisiä, joiden kohtalot kiertyvät erinäisten vaiheiden kautta yhteen jossain pohjoisen perukoilla. Yksi teoksen keskeisistä henkilöistä, ase- ja huumebisneksiin sotkeutunut pikkurikollinen Tirri on nyt nostettu uuden teoksen nimihenkilöksi saakka. Eikä ollenkaan syytä. Nuoressa naisessa riittää puhtia ja luonnetta.

Tirrin lisäksi Pirttimaa on ottanut ensimmäisestä teoksesta mukaan myös Tirrin rikos- ja sielunkumppani Tomin sekä poromies Martin, joka etsii elämälleen uutta suuntaa menetettyään naisystävä Anjan. Uutena tyyppinä estradille astuu Kani, rauhoittavia nappaileva, juoppoäidin sekoilujen keskellä kasvanut ja näkymättömyyteen tottunut arka nuori mies.

Tarinassa seurataan vuorotellen Martin, Kanin ja Tirrin vaiheita. Autoilla ajellaan pitkin poikin Suomea ja paetaan kuka mitäkin: yksinäisyyttä, karua lapsuutta, virhevalintoja, syyllisyyttä.

Tirri ja Tomi aloittivat pakomatkansa jo edellisessä kirjassa ja elämä katveessa jatkuu. Kuuma aselasti saa uudet omistajat ilman isompaa draamaa, mutta muuten onni ei ole pariskunnan matkassa.

Martin taas ajaa tien päälle ajatus etelässä asuvan, etäiseksi jääneen poikansa tapaamisesta. Pienoinen ongelma uhkaa muodostua Uudenmaan rajojen koronasulusta, mutta sekään ei lopulta paljon hidasta metsissä kulkemaan tottunutta miestä.

Odotuksenmukaisesti henkilöiden polut kohtaavat ja ainoastaan itseensä luottamaan tottuneet, monin tavoin päähän potkitut ihmiset löytävät tukea toisistaan. Kliseistä ehkä, mutta jo puhuminen tuntuu auttavan heitä. Oman elämäntarinan kertominen toiselle maailman murjomalle tekee olon edes hetkeksi helpommaksi.

Pirttimaa pudottelee sanoja täsmällisesti, välillä aika lakoniseenkin sävyyn. Henkilöhahmoihin luotu katse on kuitenkin koko ajan ymmärtävä, jopa lämmin. Kirjoittaja selvästi välittää tarinansa ihmisistä.

Kanin ja Tirrin osuuksissa kielen rekisterit ovat lähellä toisiaan, mutta heitä tuntuvasti iäkkäämmän Martin tuumaileva puhetapa erottuu kokonaisuudesta selvästi. Sen juurevuus ja murteellisuus ihastuttaa, ja huomaan oikein odottavani Martin kertomia jaksoja. Onnistunutta työtä kirjailijalta!

Raskaita käänteitä sisältävässä tarinassa on siellä täällä myös vinoa mutta vilpitöntä huumoria. Ja onneksi on. Lastensuojelun epäonnistumisista, uskonnollisen yhteisön pimeistä puolista, kuolemista ja väkivallan uhasta ei jaksaisi lukea, ellei mukana olisi myös ripauksia hauskuutta, valoa ja toivoa.

Vuotta myöhemmin

Paperilehdestä 5/2024

”Tekeillä olevat leikkaukset vaarantavat myös tulevaisuuden arkistot. Jos ainoastaan kapitalistisen voitontavoittelun logiikkaa noudattava taide voi menestyä, menetämme niiden äänten riippumattomuuden, kriittisyyden ja monimuotoisuuden, joilla on jotain sanottavaa.”

Vastustamme!

Paperilehdestä 5/2024

Tämä teksti on Kiilan jäsenten yhdessä kirjoittama. Kiila haluaa osoittaa solidaarisuutta ja käydä vuoropuhelua muiden Suomen nykyihallitusta vastustavien tahojen kanssa.