
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Tommi Kovanen & Jenny Rostain: Kuolemanlaakso. Bazar 2017.
Tammikuussa 2013 pelattiin Rauman Lukon ja Espoon Bluesin välinen jääkiekko-ottelu. Sen alussa puolustajana pelannut Tommi Kovanen taklattiin rumasti. Mitä taklaus sai aikaan? Sen seurauksista kertoo Tommi Kovasen tarina. Teos on raaka, ahdistava ja alaston. Se kertaa, miten ihmisen persoona muuttuu, elämän suunta vaihtuu ja unelmat murskaantuvat. Tarina vetää sanattomaksi. Tämä ei ole iloinen urheilumuistelmateos.
Se ei ollutkaan aivotärähdys. Muutokset alkavat vähitellen. Omituiset oireet yllättävät miehen, ystävät ja perheen. Lääketieteelliset tutkimukset eivät paljasta aluksi totuutta. Hän jää yksin. Urheiluympäristön armottomuus astuu esiin. Sairausloma, särkylääkkeet ja masennuslääkkeet riittävät omien lääkärien mielestä paranemiseen.
Jääkiekko on kaikki kaikessa, veri vetää jäälle. Pahenevat oireet vievät Tommin erityislääkärin puheille. Istuminen lääkärin puheille on kuin menisi kuulemaan kuolemantuomiota. Neurologin sanat romuttavat haaveet. Aivoissa oli tapahtunut todella voimakkaita muutoksia taklauksen takia ja isku oli tehnyt tuhoja pään sisällä. Lisäksi tunteet katoavat ja arki tulisi olemaan haastavaa ja erilaista.
Tommi Kovanen kielsi pitkään vammansa olemassaolon rakentamalla suojamuurin ympärilleen. Siitä käynnistyvät vaikeudet, itsepetoksen, valehtelun, katteettomien lupauksien ja arvaamattomuuden aika. Salailu syö häntä sisältä. Masennus, pettymykset ja muutokset kypsyttävät miestä ja johtavat sairaalaan, avohoitoterapiaan ja Moision mielisairaalaan.
Tommi Kovasen tarina on selviytymistaistelua. Se on kahden vuoden ahdistava matka pimeyteen ja raportti vaikeasta taistelusta. Alkusanoissaan Tommi Kovanen toteaa: ”Tämä on kunnianosoitus niille lääkäreille, tutkijoille ja terapeuteille, jotka tekevät tärkeää työtä pitäessään meidät eksyneet elossa”.
Työnjako kirjan tekemisessä on ollut selvä, Tommi Kovanen on kertonut tarinaansa, Jenny Rostain on toiminut kuulevana korvana, muistiinmerkitsijänä. Viisi vuotta tapahtuneen jälkeen Tommi Kovanen toteaa: ”elämäni muuttui hetkessä elämäksi joka ei ollut omani. Koin asioita, joita en toivoisi tapahtuvan kenelläkään, ja menetin paljon sellaista, mistä kenenkään ei pitäisi joutua luopumaan. Ja silti selvisin kaikesta elossa”. Tarina tulee iholle. Se aiheuttaa monenlaisia tunnemyrskyjä.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari “Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi “vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Rovaniemellä maailman menoa makusteleva Väärä raha -laulaja Jaakko Laitinen palaa Kaltion kolumnistiksi välivuoden jälkeen. “Tietäjät kumminkin tietävät, että keikkapaikoilla se on hevi, joka saa talot täyteen ja kiihdyttää kaljamyynnin.”
Helsinkiläinen kirjailija odotti bussia Hailuodossa. Kirjailijaa harmitti. Hänen bussinsa olisi Oulun linja-autoasemalla vain seitsemän minuuttia ennen kuin juna lähtisi rautatieasemalta […]
Eeva-Liisa Mannerin syntymästä tulee ensi joulukuussa kuluneeksi sata vuotta. Kajaanin kaupunginteatteri juhlistaa tätä oivalla runoiltamalla.
“Kriitikolle kasautuu siis huonosti toimenkuvaan sopivaa vastuuta, ja osa vastuusta leviää koko taidekentälle. Asiaa voi paeta älylliseen kikkailuun, mutta silloinkin olisi tehtävä selväksi, onko taiteessa kyse tietyn ryhmän erityistaidosta vai edustaako taide ensisijaisesti (joskaan ei yksinomaan) luovaa vapautta.”
“Kössi Kaatra esittää hyvin tarkkaa analyysiä köyhyyden vaikutuksesta lyhytjännitteisyyteen, suunnittelemattomuuteen, kateuteen ja monien asioiden kesken jäämiseen. Kurjuus ruokkii kurjuutta.”
“Kuka antaa ihmiselle vallan toiseen? Teoksen tarina sijoittuu menneeseen aikaan, mutta tärkeimmät teemat toistuvat ihmisen elämässä yhä: arvokas elämä, rakkaus ja kuolema.”
Pertsan ja Kilunkin ensi-ilta-ajankohtaa on siirretty jo useamman kerran. Sitäkin odotetaan teattereihin tänä keväänä. Aapo Kukko katseli elokuvan joulukuussa.
Joulukuun lehdistönäytöksessä katsottu Fucking with Nobody ei vieläkään ole päässyt esitettäväksi. Sulkutilan jälkeen elokuvateattereita odotetaan taas avattavaksi, ja ensi-iltaa kaavaillaan nyt 16.4.
“Helmi Kajaste on esikoiskirjassaan nivonut työnsä ja huvinsa elokuvia rakastavana arkkitehtinä orgaaniseksi yhdistelmäksi”, Jarkko Korpua kirjoittaa Kalevi Jäntti -palkitusta esseeteoksesta.
Helmikuussa Oulussa varmistui Sanginjoen ulkometsän laajan luonnonsuojelualueen syntyminen, kun kaupunki lahjoitti valtiolle omistamansa suojellut alueet Koneen Säätiölle myymänsä alan lisäksi.
“Koko tarkastellun periodin 1521–1809 kuva on äkikseltään niin monimutkainen kudelma, että kaaliin menevää kokonaishahmotusta siitä ei tahdo saada.”
Suomen kielen alkuperää ja kehitystä on ihmetelty pitkään. Virolaisen Valter Langin uutuusteos esittää arkeologiaa, kielitiedettä ja antropologiaa yhdistävän tarinan itämerensuomalaisten historiasta.