Tommi Kovanen & Jenny Rostain: Kuolemanlaakso. Bazar 2017.
Tammikuussa 2013 pelattiin Rauman Lukon ja Espoon Bluesin välinen jääkiekko-ottelu. Sen alussa puolustajana pelannut Tommi Kovanen taklattiin rumasti. Mitä taklaus sai aikaan? Sen seurauksista kertoo Tommi Kovasen tarina. Teos on raaka, ahdistava ja alaston. Se kertaa, miten ihmisen persoona muuttuu, elämän suunta vaihtuu ja unelmat murskaantuvat. Tarina vetää sanattomaksi. Tämä ei ole iloinen urheilumuistelmateos.
Se ei ollutkaan aivotärähdys. Muutokset alkavat vähitellen. Omituiset oireet yllättävät miehen, ystävät ja perheen. Lääketieteelliset tutkimukset eivät paljasta aluksi totuutta. Hän jää yksin. Urheiluympäristön armottomuus astuu esiin. Sairausloma, särkylääkkeet ja masennuslääkkeet riittävät omien lääkärien mielestä paranemiseen.
Jääkiekko on kaikki kaikessa, veri vetää jäälle. Pahenevat oireet vievät Tommin erityislääkärin puheille. Istuminen lääkärin puheille on kuin menisi kuulemaan kuolemantuomiota. Neurologin sanat romuttavat haaveet. Aivoissa oli tapahtunut todella voimakkaita muutoksia taklauksen takia ja isku oli tehnyt tuhoja pään sisällä. Lisäksi tunteet katoavat ja arki tulisi olemaan haastavaa ja erilaista.
Tommi Kovanen kielsi pitkään vammansa olemassaolon rakentamalla suojamuurin ympärilleen. Siitä käynnistyvät vaikeudet, itsepetoksen, valehtelun, katteettomien lupauksien ja arvaamattomuuden aika. Salailu syö häntä sisältä. Masennus, pettymykset ja muutokset kypsyttävät miestä ja johtavat sairaalaan, avohoitoterapiaan ja Moision mielisairaalaan.
Tommi Kovasen tarina on selviytymistaistelua. Se on kahden vuoden ahdistava matka pimeyteen ja raportti vaikeasta taistelusta. Alkusanoissaan Tommi Kovanen toteaa: ”Tämä on kunnianosoitus niille lääkäreille, tutkijoille ja terapeuteille, jotka tekevät tärkeää työtä pitäessään meidät eksyneet elossa”.
Työnjako kirjan tekemisessä on ollut selvä, Tommi Kovanen on kertonut tarinaansa, Jenny Rostain on toiminut kuulevana korvana, muistiinmerkitsijänä. Viisi vuotta tapahtuneen jälkeen Tommi Kovanen toteaa: ”elämäni muuttui hetkessä elämäksi joka ei ollut omani. Koin asioita, joita en toivoisi tapahtuvan kenelläkään, ja menetin paljon sellaista, mistä kenenkään ei pitäisi joutua luopumaan. Ja silti selvisin kaikesta elossa”. Tarina tulee iholle. Se aiheuttaa monenlaisia tunnemyrskyjä.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
6.5.2022 ensi-iltansa saanut John Websterin dokumentti The Happy Worker esittää, miten työelämä on kehittynyt niin kurjaksi, että sitä toivoisi lähinnä viholliselleen – jos vain heräisi näkemään, millaiseksi työarki on muuttunut.
Oulun teatterin Jäniksen vuodessa toiset osat toimivat, toiset taas eivät, mutta eheää kokonaisuutta se ei Kaltiolle näytelmän arvioineen Antti Viitalan kokemuksessa saavuttanut.
”Ymmärrän ironisen etäisyyden tarpeen erotiikan kuvauksessa, mutta koomisuus tuntuu liian usein näissä teksteissä tahattomalta.” Esko Karppanen luki homoeroottisten tarinoiden kokoelman Hopeapisaroita.
”Pieni mutta älykäs kustantamo Aviador on vihdoin julkaissut Kamel Daoudin teoksen Meursault, contre-enquête laadukkaana käännöksenä suomeksi. Kovin rohkeita emme Suomessa kuitenkaan olleet, sillä meitä ennen Daoudin romaani oli uskallettu kääntää ja kustantaa jo 35 muulla kielellä.”
”Kiinnostavilla ja traagisilla yksittäisillä tarinoilla ei ole mitään merkitystä, mutta sillä on, että vainajat puhuvat tai tässä tapauksessa tanssivat juuri meille elossa oleville kaupungin asukkaille.” Routa Companyn Spoon River antologia Kajaanin Generaattorissa toukokuun loppuun.
”Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia nuorisoelokuvien kömpelöiltä juonikliseiltä vältytään”, kirjoittaa näkemästään pitänyt kriitikko Matti A. Kemi Aili Haapasalon ohjaamasta elokuvasta Tytöt tytöt tytöt.
1980-luvun Pohjois-Englannin kaivoslakkojen aikaan tapahtuva musikaali on tämän kevään Suomessa jopa kipeän ajankohtainen. Marlene Hyyppä arvioi Oulun teatterin Billy Elliot -suurmusikaalin.
Elämä ehti helmikuussa jo melkein muuttua iloiseksi. Vladimir Putinin kuusi viikkoa sitten aloittaman sodan järjettömän väkivallan ja sen uutisoinnin jatkuessa […]
Kansitaiteilijamme on pääsiäisenä 60-vuotissyntymäpäiväänsä juhlistanut Anssi Hanhela. Öljymaalaus ”Haamut” vuodelta 2021 katsoo lukijaa silmiin jostain elämän ja kuoleman rajamailta. Hyppäsin […]
”Vienanmeressä on valtavasti tavaraa, ehkäpä liikaakin. Ainakin ensi-illassa kokonaisuutta oli välillä hieman vaikeata hahmottaa”, kirjoittaa Kaltion kritiikissä Seppo Turunen.
Kuvataiteilija Heidi Kestin ja valokuvaaja Tiina Wallinin yhteisnäyttely Viimeiset keisarilliset tutkii kulutuskriittisesti muun muassa tavaran paljoutta, nykyajan lapsuutta ja lempileluja.
