Toni Aho: Exitus. Nordbooks 2017.
Toni Ahon kolmas romaani Exitus on oululaisen kirjailijan uusi aluevaltaus. Scifihenkisen esikoisteoksen ja psykologisen kehitystarinan jälkeen Aho paneutuu trillerigenreen.
Lääkäreiden maailmaan sijoittuvan tarinan keskiössä on Milla Vartiainen, nuori kesäkandi, joka on saanut kesätyökeikan pienen Nälviä-nimisen paikkakunnan terveyskeskuksesta. Mielenterveydeltään hauraan Millan asema kokemattomana lääkärinä ei ole aivan helppo, varsinkin kun työkavereiden tuki on vaihtelevaa. Lisää paineita tuovat ailahtelevainen, alkoholismiin taipuvainen äiti sekä terveyskeskuksen vuodeosaston oudot kuolemantapaukset, joita Milla alkaa selvittää.
Aho on itsekin koulutukseltaan lääkäri, mikä näkyy tekstissä sekä hyvässä että pahassa. Tutkimusten ja toimenpiteiden kuvailu ja muu lääketieteeseen liittyvä selostetaan ja kuvaillaan pätevästi, mutta välillä Aho lipsahtaa kerronnassa luennoivaan tyyliin ja juuttuu lääketieteellisiin yksityiskohtiin hiukan liian pitkäksi aikaa.
Kielessä on haasteita muutenkin. Vaikka kielenkäyttö on yleensä sujuvaa, kömpelöitäkin lauseita mahtuu mukaan ja kuluneisiin ilmaisuihin nojataan turhan usein. Lisäksi tekstiin on sinne tänne jäänyt suoranaisia virheitä, lauseista puuttuu sanoja ja sanoista kirjaimia.
Henkilöhahmojen dialogi on parhaimmillaan luontevaa. Välillä taas puheet lipsahtavat omituisen muodollisiksi tai muuten epäuskottaviksi.
Kustantajan nettisivuilla Exitusta verrataan epäsuorasti muun muassa Robin Cookin sairaalatrillereihin. Yhtymäkohtia toki onkin, ja usein Aho onnistuu lataamaan jännitystä aivan kuuluisan esikuvansa tapaan. Hiiviskelyt terveyskeskuksen öisillä käytävillä, psykiatrisen pakkohoidon uhka tai vierailu uskonnollisen lahkon muinaisella kulttipaikalla nostattavat hiuksia pystyyn.
Paketti ei kuitenkaan kaiken aikaa pysy kasassa. Yksittäisten kauhun ja jännityksen hetkien lataamia jännitteitä ei hyödynnetä, vaan usein niiden annetaan harmillisesti hiipua.
Jännitysjuonta kiinnostavammaksi kirjassa ehkä nouseekin lääkärin työn ja sen edellytysten pohtiminen. Aho antaa varsin synkän kuvan aloittelevan lääkärin asemasta. Kollegiaalista apua saattaa olla saatavilla, mutta uran alkuvaiheessa paineet ovat joka tapauksessa valtavat.
Tarinassa pohditaan myös ajankohtaista aihetta, eutanasiaa. Elämisen mielekkyyttä itsekin miettivä Milla joutuu punnitsemaan, minkälaisessa tilanteessa kuolinavun antaminen on moraalisesti enemmän oikein kuin väärin.
”Toimeliaisuus on syntynyt sinne, minne entisaikojen kulkupeleillä parhaiten pääsi, vesireittejä pitkin. Jokea ja merta. Veneillä, ruuhilla, tukkilautoilla, laivoilla. Talvella hiihtäen tai eloperäisillä vetopeleillä. Poroilla ja hevosilla.”
Nelikymppinen Radiopuhelimet Heikki Romppaisen haastateltavana.
”Elokuvan edetessä alkaa tuntua siltä, että vieras maisema itse asiassa sopii tähän farssiin oikein hyvin.” Jenny Kangasvuo arvioi 4.9.2026 ensi-iltaan tulevan Presidentin kyydityksen.
”Haluamme tuoda onnea ja iloa ihmisille, niin hullua kuin tämä homma onkaan järjestelyineen ja riskeineen!” Matti A. Kemi haastatteli kahta miestä, jotka järjestävät OstariFestareita.
”Kirjan isommat ja pienemmät tiedonmuruset sekä kuva- ja karttamateriaali kiinnostivat erityisesti, koska monet paikat ja paikkakunnat Perämeren alueella ovat jo lapsuudesta tuttuja.” Helki Kallio arvioi Juha Ylimaunun Perämeren.
Elokuun Kaltion kanteen poimimme Sirja-Erika Virpikarin teoksen ”Pieni punainen metsä”, joka on esillä Galleria Oskari Jauhiaisen näyttelyssä Punaisen vivahde syys–lokakuussa.
Päätoimittajan kesä on ollut painostava, vaikka helteet jäivätkin tulematta. Pääkirjoituksestakin huomaa, että kirjoittaja sairastui sopivasti viikko ennen lehden painopäivää.
Sopeutuminen on pitkään ymmärretty biologisena tai kulttuurisena mukautumisena ympäristön ja vallitsevien voimien muutoksille, tai selviytymiskeinona vaikeissa tilanteissa. Mitä sopeutuminen voisi olla tilanteeseen alistumisen sijaan? Entä jos sopeutuminen onkin villi kapina?
Sodankylän pohjoisosan saamelaiset ja suomenkieliset poropaimentolaiset menettivät merkittävän osan laitumistaan ja kyläyhteisönsä, kun heidät 1960-luvulla pakkosiirrettiin pääosin Vuotsoon pois Lokan ja Porttipahdan sähköntuotantoa turvaavien säännöstelyaltaiden tieltä. Mikko Vartiainen kertaa tapahtumien virallista kulkua.
”Toistuva yö taustalla luo teoksiin ja näyttelyyn omaa pimeää ja varjoisaa tunnelmaansa, kontrastina teosten voimakkaille väreille.” Helki Kallio arvioi Heli Tuhkasen näyttelyn.
”Yleisesti ottaen taidetta pitää vain katsoa, joissain tapauksissa kuunnella, joskus jopa haistella, mutta ei missään tapauksessa koskea.” Kuinka ”saamelaisen nykytaiteen suurnäyttely” Helsingissä vertautuu Oulun taidemuseossa alkuvuodesta 2026 nähtyyn?
Genrekirjallisuutta luetaan Suomessakin runsaasti. Suuren osan siitä julkaisevat hyvin pienet kustantamot. Helmivyö juhlisti toukokuussa kymmenen vuoden kustannustoimintaansa.
Välivainiolle on keskittynyt omaehtoisen kulttuurin tiloja. Niistä tunnetumpi, Tilaa kulttuurille ry:n ylläpitämä Tukikohta elää ja voi hyvin, mutta toinen on lopetusuhan alla.
Miten ihmisen ja tarkemmin ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajan itsetietoisuus muotoutuu? Mousa pohtii yksilön ja yhteiskunnan suhdetta filosofien ja sosiologien näkökulmien valossa.
Pietarissa opiskellut brasilialaislähtöinen taiteilija Gabriel Gram muutti Ouluun vuoden 2025 alkaessa. Jela Seppä jututti tatuoijana työskentelevää Gramia tämän esikoisnäyttelyn yhteydessä.
Osana Oulu2026-kulttuuripääkaupunkiohjelmaa valmistuneen Pentin polut -kulttuurireitistön avajaisia juhlittiin Siikalatvalla ja Pyhännällä kesäkuussa. Niina Kestilä tutustui reittiin.
Juhani Rantala mietti voimakkainta väkivaltaa ja ihmiskunnan päätymistä siihen Hiroshiman räjähdyksen 80-vuotispäivän tienoolla.
”Kuten edeltäjänsä myös Radiopuhelimet palasina pitää siis sisällään yhtyeen jäsenten itsensä kertomaa – mutta tällä kertaa vain heidän.” Tämänkin kirjan on toimittanut Juha Hurme.
”Historia osoittaa, kuinka kulloinenkin poliittinen säätila on heijastunut Suomen ja Venäjän välisiin kulttuuriseen kanssakäymiseen. Tomi Huttunen toteaa kirjallisuuden kääntäminen olleen vilkkaampaa maiden välisen suojasään vuosina.”
”Oulu2026:ssakin on omat sokeat pisteensä ja kriittisen tarkastelun kohteet, ja eiköhän niistäkin saada vielä kuulla perusteltua analyysiä.” Päätoimittaja ei tällaista vielä kuitenkaan tarjoa, kunhan harhailee.
