Toni Aho: Exitus. Nordbooks 2017.
Toni Ahon kolmas romaani Exitus on oululaisen kirjailijan uusi aluevaltaus. Scifihenkisen esikoisteoksen ja psykologisen kehitystarinan jälkeen Aho paneutuu trillerigenreen.
Lääkäreiden maailmaan sijoittuvan tarinan keskiössä on Milla Vartiainen, nuori kesäkandi, joka on saanut kesätyökeikan pienen Nälviä-nimisen paikkakunnan terveyskeskuksesta. Mielenterveydeltään hauraan Millan asema kokemattomana lääkärinä ei ole aivan helppo, varsinkin kun työkavereiden tuki on vaihtelevaa. Lisää paineita tuovat ailahtelevainen, alkoholismiin taipuvainen äiti sekä terveyskeskuksen vuodeosaston oudot kuolemantapaukset, joita Milla alkaa selvittää.
Aho on itsekin koulutukseltaan lääkäri, mikä näkyy tekstissä sekä hyvässä että pahassa. Tutkimusten ja toimenpiteiden kuvailu ja muu lääketieteeseen liittyvä selostetaan ja kuvaillaan pätevästi, mutta välillä Aho lipsahtaa kerronnassa luennoivaan tyyliin ja juuttuu lääketieteellisiin yksityiskohtiin hiukan liian pitkäksi aikaa.
Kielessä on haasteita muutenkin. Vaikka kielenkäyttö on yleensä sujuvaa, kömpelöitäkin lauseita mahtuu mukaan ja kuluneisiin ilmaisuihin nojataan turhan usein. Lisäksi tekstiin on sinne tänne jäänyt suoranaisia virheitä, lauseista puuttuu sanoja ja sanoista kirjaimia.
Henkilöhahmojen dialogi on parhaimmillaan luontevaa. Välillä taas puheet lipsahtavat omituisen muodollisiksi tai muuten epäuskottaviksi.
Kustantajan nettisivuilla Exitusta verrataan epäsuorasti muun muassa Robin Cookin sairaalatrillereihin. Yhtymäkohtia toki onkin, ja usein Aho onnistuu lataamaan jännitystä aivan kuuluisan esikuvansa tapaan. Hiiviskelyt terveyskeskuksen öisillä käytävillä, psykiatrisen pakkohoidon uhka tai vierailu uskonnollisen lahkon muinaisella kulttipaikalla nostattavat hiuksia pystyyn.
Paketti ei kuitenkaan kaiken aikaa pysy kasassa. Yksittäisten kauhun ja jännityksen hetkien lataamia jännitteitä ei hyödynnetä, vaan usein niiden annetaan harmillisesti hiipua.
Jännitysjuonta kiinnostavammaksi kirjassa ehkä nouseekin lääkärin työn ja sen edellytysten pohtiminen. Aho antaa varsin synkän kuvan aloittelevan lääkärin asemasta. Kollegiaalista apua saattaa olla saatavilla, mutta uran alkuvaiheessa paineet ovat joka tapauksessa valtavat.
Tarinassa pohditaan myös ajankohtaista aihetta, eutanasiaa. Elämisen mielekkyyttä itsekin miettivä Milla joutuu punnitsemaan, minkälaisessa tilanteessa kuolinavun antaminen on moraalisesti enemmän oikein kuin väärin.
Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Synnyin- ja kotikaupunkini Oulu avasi Euroopan kulttuuripääkaupunkivuotensa tammikuun kolmantena viikonloppuna. Minä en mahtunut muine työkiireineni virallisiin avajaisiin tai viitsinyt kauppatorin […]
Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden yhdeksi kohokohdaksi on nostettu saamelaiskulttuurin ohjelmakokonaisuus Risku eli ”Rájehis, ealli sámekultuvra” – rajaton, elävä saamelaiskulttuuri. Suurimmat satsaukset ovat […]
Kun kirjoitan tätä, on Oulun juhlavuotta Euroopan kulttuuripääkaupunkina kulunut reilun kuukauden verran. Kaupungin keskustan iloisella meiningillä ja ihmisillä täyttäneistä avajaisfestivaaleista […]
Jossain lähitulevaisuudessa ihmiset elävät skandinaavisen sisustustyylin mukaisissa sisätiloissa ja ainoa kosketus ulkoilmaan on roskalaatikoiden luona. Reijo Valta arvioi 2.4.2026 ensi-iltansa saaneen Oravan.
Eros Gomorralainen katseli 56. Tampereen elokuvajuhlilla sarjan Rúnar Rúnarssonin elokuvia, niin lyhyitä kuin pitkiä. Islantilaisen Rúnarssonin teoksissa tutkitaan usein suuria elämänmuutoksia.
”Xulu202x-projekti haluaa valaa tulevaisuudenuskoa paikallisiin nuoriin mutta törmää samaan aikaan kylmiin realiteetteihin ja ongelmiin, jotka vaikeuttavat unelmointia.” Marlene Hyyppä arvioi projektin pääteoksen S.I.E.L.L.Ä.
Kaltio ry osallistuu myös kulttuuripääkaupunkivuoden tekemiseen. Taiteilijajärjestö MUU ry:n kanssa toteutettava hanke ”E75 Taidebussi” (tai englanniksi E75 Art Bus) halkoo Euroopan Välimereltä Jäämerelle.
Valokuvaaja Jaakko Heikkilän retrospektiivinen näyttely Ja minusta tuli ihminen esittelee Heikkilän laajaa tuotantoa. Näyttely on avoinna Aineen taidemuseossa Torniossa elokuun loppuun saakka.
”Samanlaista tasapainotteluahan elämä lienee myös muilla taidetta ja kulttuuria tekevillä.” Päätoimittaja ajattelee taas taiteen sijasta rahaa.
”Silti voi vain kehua, kuinka taitavasti kirjailija kuljettaa Weijon maallisen vaelluksen päätökseen.” Hannu Niklanderin Loivaa alamäkeä -sarjan viimeinen osa Kodit ja asunnot miellytti Timo Tossavaista.
”Stailattu nykykieli elävöittää huolellista kokonaisuutta”, mutta ”tarinan draamallinen jännite uhkaa hetkittäin puutua”. Maija Jelkänen arvioi Iida Aikion esikoisromaanin Muoviaurinko – Muitalus čálgama birra.
”Metsäteollisuuden edessä rähmällään oleva tiedeyhteisö rinnastuu toimintatavoiltaan niin kulttiin kuin mafiaan.” Tuomo Pirttimaa luki Teemu Kaskisen romaanin Yö ja usva.
”Jokaisena yhteiskunnallisen epävarmuuden, taantuman ja kriisin aikana syntipukin ajatus nousee uudelleen esiin.” Suomeen ja Kokkolaan muuttanut Mousa pohtii maailman tilannetta.
”Vaikka elokuvassa ei oikeastaan tapahdu juuri mitään, se pitää mainiosti otteessaan”, Kaltion kriitikko Matti A. Kemi toteaa Aleksi Salmenperän Isänpäivästä.
”Mitään uutta katsoja ei Kaijasta opi, eikä mitään uusia elokuvataiteellisia juolahduksiakaan synny.” Matti A. Kemi ei innostunut Kaija Koo -elämäkertaelokuvasta Kaunis rietas onnellinen.
Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden aloittanut ooppera Ovllá on ”syvällinen tutkimusmatka yksilön kieli-identiteettiin ja hapertuvaan sukuperintöön”, Matti A. Kemi kirjoittaa. ”Traditionaaliseen oopperaperinteen kepeyttä ja leikkisyyttä lähestytään harvakseltaan.”
”Ateriointi palettiveitsillä ja muilla taiteilijan tarvikkeilla on vähän kömpelöä, mutta sujuu lapsilta helpommin. Kun hodarit on syöty, avataan jäätelöbaari.” Teatteri voi olla tällaistakin. Pete Huttunen vieraili Oulun teatterin Moninaisuuden näyttämöllä.
”Motiivit jäävät vaillinaisiksi, katsojalle ei tarjota tilaa ennakoida tai tajuta syitä ja yhteyksiä.” Matti A. Kemi vaikuttui Kullervon tarinan puitteista, mutta tarinan ja juonen juoksutus jätti haasteita katsojalle.
Marjatta Kaikkonen teki työvuosinaan oppimisen kehittäjänä opintomatkoja muun muassa Roomaan. Hän kirjoittaa nyt matkastaan ja antiikin kulttuurihistorian merkityksestä Kaltiolle.
