
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Toni Aho: Exitus. Nordbooks 2017.
Toni Ahon kolmas romaani Exitus on oululaisen kirjailijan uusi aluevaltaus. Scifihenkisen esikoisteoksen ja psykologisen kehitystarinan jälkeen Aho paneutuu trillerigenreen.
Lääkäreiden maailmaan sijoittuvan tarinan keskiössä on Milla Vartiainen, nuori kesäkandi, joka on saanut kesätyökeikan pienen Nälviä-nimisen paikkakunnan terveyskeskuksesta. Mielenterveydeltään hauraan Millan asema kokemattomana lääkärinä ei ole aivan helppo, varsinkin kun työkavereiden tuki on vaihtelevaa. Lisää paineita tuovat ailahtelevainen, alkoholismiin taipuvainen äiti sekä terveyskeskuksen vuodeosaston oudot kuolemantapaukset, joita Milla alkaa selvittää.
Aho on itsekin koulutukseltaan lääkäri, mikä näkyy tekstissä sekä hyvässä että pahassa. Tutkimusten ja toimenpiteiden kuvailu ja muu lääketieteeseen liittyvä selostetaan ja kuvaillaan pätevästi, mutta välillä Aho lipsahtaa kerronnassa luennoivaan tyyliin ja juuttuu lääketieteellisiin yksityiskohtiin hiukan liian pitkäksi aikaa.
Kielessä on haasteita muutenkin. Vaikka kielenkäyttö on yleensä sujuvaa, kömpelöitäkin lauseita mahtuu mukaan ja kuluneisiin ilmaisuihin nojataan turhan usein. Lisäksi tekstiin on sinne tänne jäänyt suoranaisia virheitä, lauseista puuttuu sanoja ja sanoista kirjaimia.
Henkilöhahmojen dialogi on parhaimmillaan luontevaa. Välillä taas puheet lipsahtavat omituisen muodollisiksi tai muuten epäuskottaviksi.
Kustantajan nettisivuilla Exitusta verrataan epäsuorasti muun muassa Robin Cookin sairaalatrillereihin. Yhtymäkohtia toki onkin, ja usein Aho onnistuu lataamaan jännitystä aivan kuuluisan esikuvansa tapaan. Hiiviskelyt terveyskeskuksen öisillä käytävillä, psykiatrisen pakkohoidon uhka tai vierailu uskonnollisen lahkon muinaisella kulttipaikalla nostattavat hiuksia pystyyn.
Paketti ei kuitenkaan kaiken aikaa pysy kasassa. Yksittäisten kauhun ja jännityksen hetkien lataamia jännitteitä ei hyödynnetä, vaan usein niiden annetaan harmillisesti hiipua.
Jännitysjuonta kiinnostavammaksi kirjassa ehkä nouseekin lääkärin työn ja sen edellytysten pohtiminen. Aho antaa varsin synkän kuvan aloittelevan lääkärin asemasta. Kollegiaalista apua saattaa olla saatavilla, mutta uran alkuvaiheessa paineet ovat joka tapauksessa valtavat.
Tarinassa pohditaan myös ajankohtaista aihetta, eutanasiaa. Elämisen mielekkyyttä itsekin miettivä Milla joutuu punnitsemaan, minkälaisessa tilanteessa kuolinavun antaminen on moraalisesti enemmän oikein kuin väärin.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Kollegakriitikot ylistävät elokuvaa kilpaa, mutta minä en tajua miksi.” Matti A. Kemi katsoi Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet ja näki väsähtäneen version ohjaajan aiemmista teoksista.
”Elokuvaa vievät eteenpäin kiehtova ja unenomainen kuvallinen kerronta sekä Westin oma ääni, dialogi esi-isien kanssa”, Sofia Perhomaa toteaa Suvi Westin ja Anssi Kömin dokumentista Máhccan.
”Ja yhä kuumenee. Ihminen on kuitenkin sellainen olento, että se voi edelleen uskoa, että mitään ilmastonmuutosta ei oikeasti tapahdu.”
Elokuun Kaltion kansiteos on still-kuva Arttu Niemisen ja Veera Nevan audiovisuaalisesta teoksesta ”Juuret”. Neva vastaa teoksen äänistä ja Nieminen visuaalisesta ilmaisusta.
Sahaus on ohitse ja pihassa lepää kasa lautaa. Se pitää pinota tapuliin, jotta kevät, tuo puutavaran ihmeellinen fööni, pääsee hoitamaan kuivauksen.
”Tekoälyllä saa ehkä helposti aikaan sattumanvaraisen ja pinnallisesti hienolta näyttävän kuvan, mutta jos yrittää saada sillä aikaan juuri sen, mitä näkee mielessään – oman kuvan – vaatii se usein ainakin kärsivällisyyttä ja työtä, jos ei varsinaisesti taitoa.”
”Kannattaa mennä sisään, sillä tämä saksalaisen Claus von der Ostenin hankkima ja Hampurin taidemuseolle lahjoittama 140 julisteen kokonaisuus on ainutlaatuisen kattava”, Anna-Maija Ylimaula sanoo Taidetalo Kulttuuripankin näyttelystä.
”Vaikka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat aina olleet tärkeässä roolissa hiphopin kehityksessä, historiankirjoitus on heidän osaltaan todella vajavaista”. Kaarne Fredriksson kirjoittaa hiphop-kulttuurin suhteesta queer-yhteisöihin.
Myös menneenä kesänä taidenäyttelyitä on järjestetty paljon ja myös sellaisilla paikkakunnilla, joissa ei ympärivuotisia näyttelytiloja ole. Viidestä näyttelystä Reijo Vallalla jäi kerrottavaa syksyllekin.
”Osumatarkkuudeltaan ja rihloiltaan ensiluokkainen täyskaato”, arvioi Matti A. Kemi syyskuun alussa teattereihin saapuvan Toni Kurkimäen esikoisohjauksen Lapua 1976.