
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari “Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa linkin
https://youtu.be/15rXahoaBYo kautta suorana kello 13–16 sekä myöhemmin tallenteena.
Toni Aho: Exitus. Nordbooks 2017.
Toni Ahon kolmas romaani Exitus on oululaisen kirjailijan uusi aluevaltaus. Scifihenkisen esikoisteoksen ja psykologisen kehitystarinan jälkeen Aho paneutuu trillerigenreen.
Lääkäreiden maailmaan sijoittuvan tarinan keskiössä on Milla Vartiainen, nuori kesäkandi, joka on saanut kesätyökeikan pienen Nälviä-nimisen paikkakunnan terveyskeskuksesta. Mielenterveydeltään hauraan Millan asema kokemattomana lääkärinä ei ole aivan helppo, varsinkin kun työkavereiden tuki on vaihtelevaa. Lisää paineita tuovat ailahtelevainen, alkoholismiin taipuvainen äiti sekä terveyskeskuksen vuodeosaston oudot kuolemantapaukset, joita Milla alkaa selvittää.
Aho on itsekin koulutukseltaan lääkäri, mikä näkyy tekstissä sekä hyvässä että pahassa. Tutkimusten ja toimenpiteiden kuvailu ja muu lääketieteeseen liittyvä selostetaan ja kuvaillaan pätevästi, mutta välillä Aho lipsahtaa kerronnassa luennoivaan tyyliin ja juuttuu lääketieteellisiin yksityiskohtiin hiukan liian pitkäksi aikaa.
Kielessä on haasteita muutenkin. Vaikka kielenkäyttö on yleensä sujuvaa, kömpelöitäkin lauseita mahtuu mukaan ja kuluneisiin ilmaisuihin nojataan turhan usein. Lisäksi tekstiin on sinne tänne jäänyt suoranaisia virheitä, lauseista puuttuu sanoja ja sanoista kirjaimia.
Henkilöhahmojen dialogi on parhaimmillaan luontevaa. Välillä taas puheet lipsahtavat omituisen muodollisiksi tai muuten epäuskottaviksi.
Kustantajan nettisivuilla Exitusta verrataan epäsuorasti muun muassa Robin Cookin sairaalatrillereihin. Yhtymäkohtia toki onkin, ja usein Aho onnistuu lataamaan jännitystä aivan kuuluisan esikuvansa tapaan. Hiiviskelyt terveyskeskuksen öisillä käytävillä, psykiatrisen pakkohoidon uhka tai vierailu uskonnollisen lahkon muinaisella kulttipaikalla nostattavat hiuksia pystyyn.
Paketti ei kuitenkaan kaiken aikaa pysy kasassa. Yksittäisten kauhun ja jännityksen hetkien lataamia jännitteitä ei hyödynnetä, vaan usein niiden annetaan harmillisesti hiipua.
Jännitysjuonta kiinnostavammaksi kirjassa ehkä nouseekin lääkärin työn ja sen edellytysten pohtiminen. Aho antaa varsin synkän kuvan aloittelevan lääkärin asemasta. Kollegiaalista apua saattaa olla saatavilla, mutta uran alkuvaiheessa paineet ovat joka tapauksessa valtavat.
Tarinassa pohditaan myös ajankohtaista aihetta, eutanasiaa. Elämisen mielekkyyttä itsekin miettivä Milla joutuu punnitsemaan, minkälaisessa tilanteessa kuolinavun antaminen on moraalisesti enemmän oikein kuin väärin.
75-vuotisjuhlaseminaari “Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa linkin
https://youtu.be/15rXahoaBYo kautta suorana kello 13–16 sekä myöhemmin tallenteena.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi “vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Fellinin viimeisiksi ohjaustöiksi jäi kolme mainoselokuvaa Banca di Roma -pankille – vaikka hän oli kampanjoinut raivokkaasti elokuvien tv-esityksiä pilkkovia mainoksia vastaan.
La voce della luna jatkaa jonkinlaista synteesiä Fellinin siihenastisen uran keskeisistä aineksista. Kuin proosarunoa sitä hallitsee eräänlainen tajunnanvirtamaisuus.
Koko Fellinin ura meinaa pakkautua hänen toiseksi viimeiseksi jääneeseen elokuvaansa Haastattelu, joka leikittelee representaation ja todellisuuden suhteen sirpaleilla.
Fellinin Laivan menestys olikin vain näennäistä. Mutta niin alkoi olla koko audiovisuaalinen kenttä televisioineen ja mainoksineen 1980-luvun Italiassa. Totta kai Fellini tarttui seuraavaksi tähän trooppiin.
Vaikean Naisten kaupungin jälkeen Fellini keskittyi heinäkuuhun 1914 sijoittuvaan käsikirjoitukseen “L’assassinio di Sarajevo”, josta kehittyi uusi fellinimäinen menestys Fellinin Laiva.
Orkesteriharjoitus on kuin televisiolle tehty harjoitelma, joka syntyi Italian entisen pääministerin Aldo Moron murhaan päättyneen sieppauksen aikana keväällä 1978. Naisten kaupunki (1980) jää myös jäntevyydeltään veltoksi.
Rovaniemeläinen tietokirjailija ja kirjoittajaohjaaja Anne Lukkarila debytoi nyt myös dekkaristina. Suomutunturissa tapahtuvat hurmetyöt sekoittuvat esikoisessa ympäristöteemoihin.
Briitta Hepo-ojan Sydämiä seireeneille jatkaa Topelius-palkinnolla huomioidun Suomea lohikäärmeille -kirjan tarinaa 2000-luvun vaihtoehtoisessa Suomessa.
Viroa 1930-luvulla itsevaltaisesti hallinnut Konstantin Päts hahmotteli niin Suomen ja Viron liittovaltiota kuin laajempaa Yhdistynyttä Pohjolan tasavaltaakin. Ville Hytönen luki professori Seppo Zetterbergin uuden Päts-teoksen.
Tommi Liimatta siirtyy omakohtaisissa kuvauksissaan Pietarsaaren (Jeppis ja Jeppis 2) Rovaniemelle ja samalla fiktiivisestä kaunokirjallisuudesta tietokirjalliseen kerrontaan. Mutta onko eroa muistelmilla?
Ayn Randin teokset ovat vaikuttaneet Yhdysvaltoja hallitsevaan kapitalistiseen ideologiaan enemmän kuin Euroopassa ehkä on ymmärretty. Jussi Jalosen teos valottaa Randin ihanteita.
Vaikka työmatkapäiväkirja onkin “paikoin kuivakkaa tapaamisten ja kokousten sarjaa”, taustoittaa Hannele Pokan muistelmateos nyt ajankohtaisia asioita kiinnostavasti.