Toni Aho: Exitus. Nordbooks 2017.
Toni Ahon kolmas romaani Exitus on oululaisen kirjailijan uusi aluevaltaus. Scifihenkisen esikoisteoksen ja psykologisen kehitystarinan jälkeen Aho paneutuu trillerigenreen.
Lääkäreiden maailmaan sijoittuvan tarinan keskiössä on Milla Vartiainen, nuori kesäkandi, joka on saanut kesätyökeikan pienen Nälviä-nimisen paikkakunnan terveyskeskuksesta. Mielenterveydeltään hauraan Millan asema kokemattomana lääkärinä ei ole aivan helppo, varsinkin kun työkavereiden tuki on vaihtelevaa. Lisää paineita tuovat ailahtelevainen, alkoholismiin taipuvainen äiti sekä terveyskeskuksen vuodeosaston oudot kuolemantapaukset, joita Milla alkaa selvittää.
Aho on itsekin koulutukseltaan lääkäri, mikä näkyy tekstissä sekä hyvässä että pahassa. Tutkimusten ja toimenpiteiden kuvailu ja muu lääketieteeseen liittyvä selostetaan ja kuvaillaan pätevästi, mutta välillä Aho lipsahtaa kerronnassa luennoivaan tyyliin ja juuttuu lääketieteellisiin yksityiskohtiin hiukan liian pitkäksi aikaa.
Kielessä on haasteita muutenkin. Vaikka kielenkäyttö on yleensä sujuvaa, kömpelöitäkin lauseita mahtuu mukaan ja kuluneisiin ilmaisuihin nojataan turhan usein. Lisäksi tekstiin on sinne tänne jäänyt suoranaisia virheitä, lauseista puuttuu sanoja ja sanoista kirjaimia.
Henkilöhahmojen dialogi on parhaimmillaan luontevaa. Välillä taas puheet lipsahtavat omituisen muodollisiksi tai muuten epäuskottaviksi.
Kustantajan nettisivuilla Exitusta verrataan epäsuorasti muun muassa Robin Cookin sairaalatrillereihin. Yhtymäkohtia toki onkin, ja usein Aho onnistuu lataamaan jännitystä aivan kuuluisan esikuvansa tapaan. Hiiviskelyt terveyskeskuksen öisillä käytävillä, psykiatrisen pakkohoidon uhka tai vierailu uskonnollisen lahkon muinaisella kulttipaikalla nostattavat hiuksia pystyyn.
Paketti ei kuitenkaan kaiken aikaa pysy kasassa. Yksittäisten kauhun ja jännityksen hetkien lataamia jännitteitä ei hyödynnetä, vaan usein niiden annetaan harmillisesti hiipua.
Jännitysjuonta kiinnostavammaksi kirjassa ehkä nouseekin lääkärin työn ja sen edellytysten pohtiminen. Aho antaa varsin synkän kuvan aloittelevan lääkärin asemasta. Kollegiaalista apua saattaa olla saatavilla, mutta uran alkuvaiheessa paineet ovat joka tapauksessa valtavat.
Tarinassa pohditaan myös ajankohtaista aihetta, eutanasiaa. Elämisen mielekkyyttä itsekin miettivä Milla joutuu punnitsemaan, minkälaisessa tilanteessa kuolinavun antaminen on moraalisesti enemmän oikein kuin väärin.
Ajankohtaista Kompassina Victor Klempererin päiväkirjat Verkkoartikkeli
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
6.5.2022 ensi-iltansa saanut John Websterin dokumentti The Happy Worker esittää, miten työelämä on kehittynyt niin kurjaksi, että sitä toivoisi lähinnä viholliselleen – jos vain heräisi näkemään, millaiseksi työarki on muuttunut.
Oulun teatterin Jäniksen vuodessa toiset osat toimivat, toiset taas eivät, mutta eheää kokonaisuutta se ei Kaltiolle näytelmän arvioineen Antti Viitalan kokemuksessa saavuttanut.
”Ymmärrän ironisen etäisyyden tarpeen erotiikan kuvauksessa, mutta koomisuus tuntuu liian usein näissä teksteissä tahattomalta.” Esko Karppanen luki homoeroottisten tarinoiden kokoelman Hopeapisaroita.
”Pieni mutta älykäs kustantamo Aviador on vihdoin julkaissut Kamel Daoudin teoksen Meursault, contre-enquête laadukkaana käännöksenä suomeksi. Kovin rohkeita emme Suomessa kuitenkaan olleet, sillä meitä ennen Daoudin romaani oli uskallettu kääntää ja kustantaa jo 35 muulla kielellä.”
”Kiinnostavilla ja traagisilla yksittäisillä tarinoilla ei ole mitään merkitystä, mutta sillä on, että vainajat puhuvat tai tässä tapauksessa tanssivat juuri meille elossa oleville kaupungin asukkaille.” Routa Companyn Spoon River antologia Kajaanin Generaattorissa toukokuun loppuun.
”Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia nuorisoelokuvien kömpelöiltä juonikliseiltä vältytään”, kirjoittaa näkemästään pitänyt kriitikko Matti A. Kemi Aili Haapasalon ohjaamasta elokuvasta Tytöt tytöt tytöt.
1980-luvun Pohjois-Englannin kaivoslakkojen aikaan tapahtuva musikaali on tämän kevään Suomessa jopa kipeän ajankohtainen. Marlene Hyyppä arvioi Oulun teatterin Billy Elliot -suurmusikaalin.
Elämä ehti helmikuussa jo melkein muuttua iloiseksi. Vladimir Putinin kuusi viikkoa sitten aloittaman sodan järjettömän väkivallan ja sen uutisoinnin jatkuessa […]
Kansitaiteilijamme on pääsiäisenä 60-vuotissyntymäpäiväänsä juhlistanut Anssi Hanhela. Öljymaalaus ”Haamut” vuodelta 2021 katsoo lukijaa silmiin jostain elämän ja kuoleman rajamailta. Hyppäsin […]
”Vienanmeressä on valtavasti tavaraa, ehkäpä liikaakin. Ainakin ensi-illassa kokonaisuutta oli välillä hieman vaikeata hahmottaa”, kirjoittaa Kaltion kritiikissä Seppo Turunen.
Kuvataiteilija Heidi Kestin ja valokuvaaja Tiina Wallinin yhteisnäyttely Viimeiset keisarilliset tutkii kulutuskriittisesti muun muassa tavaran paljoutta, nykyajan lapsuutta ja lempileluja.
