Tulva ry hyökyy nimensä mukaisesti moneen suuntaan. Tapahtumien järjestäminen, musiikki- ja mediatuotannot, vaatemerkin pyöritys ja nuorisotyö kuuluvat kaikki yhdistyksen repertuaariin.
Tulvan taustalla vaikuttaa liuta pitkän linjan räppäreitä ja kulttuurivaikuttajia, jotka ovat löytäneet uuden intohimon nuorten kanssa työskentelystä.
Henry K: rap-artisti ryhmänohjaajana
Istuskelemme Tulva ry:n toiminnanjohtajan Henry Kuusiniemen (-85) kanssa vesiväylän äärellä Toppilansaaressa, Telakka-mediapajan pihalle itse rakennetulla patiolla, jota on tarkoitus hyödyntää kesällä videokuvauksissa ja tapahtumissa. Maisemat ovat tulleet tutuiksi yhdelle Oulu-rapin pioneereista, joka jo nuoruudessaan vietti paljon aikaa alueen läheisyydessä. Vastarannalla näkyvät seitsemisen vuotta sitten asunnoiksi muutetut historialliset tehdasrakennukset: punatiilinen Vaasan Mylly ja SOK:n valkeat viljasiilot, joiden kellarikerroksessa toimi 2000-luvun alkupuolella myös rap-kollektiivi Kultaleiman studio.
”Saatoimme viikonlopun aikana tehdä studiossa biisin, nauhoittaa ja julkaista sen ja lopuksi suunnata vielä keskustaan juhlimaan”, Kuusiniemi kertoo. Kultaleimaan kuului kahdeksan MC:tä, jotka vannoivat ryhmäenergian nimeen Wu Tang Clanin hengessä.
Poppoo oli tärkeä kasvualusta niin Henry K:lle kuin koko Oulun rap-skenellekin: tästä muistuttaa myös koru Kuusiniemen kaulassa. Myöhemmin syntyi Perusjätkät-yhtye, joka on tehnyt Oulun murretta tunnetuksi suosioon nousseilla biiseillään ja keikkaillut ahkerasti ympäri Suomea.
Silta hip hop -taustasta nuorisotyöhön tuntuu luontevalta. ”Mulle musiikin tekeminen on aina ollut yhteisöllistä hommaa, se on mulle se suola siinä”, painottaa Henry. Rap-kokoonpanoissa eletyistä kokemuksista riittää ammennettavaa myös nykyiseen työhön mediapajan ryhmänohjaajana.
Kuusiniemi teki räppäämisen ja keikkailun ohessa monta vuotta erilaisia hanttihommia. Nykyinen pesti tuntuu niihin verrattuna kuin toteen käyneeltä unelmalta: ”En olisi viisi vuottakaan sitten voinut kuvitella, että saisin tehdä tällaista työkseni. Ajoin viisitoista vuotta ammatikseni kuorma-autoa. Sitten tapasin Tulvan jätkät ja siitä se lähti.”
Tulva ry
Tulva koostui alun perin Porista Ouluun muuttaneista Jere Rönkkömäestä ja Jussi Rautiosta, jotka olivat järjestäneet Pori on the Raps -tapahtumaa kotikaupungissaan vuosina 2014–2015. Molemmat tunsivat palavaa intohimoa musiikkia kohtaan ja kulttuuriala kiinnosti.
Idea räppifestareiden järjestämisestä Oulussakin heräsi, kun Rönkkömäki ja Rautio sattuivat ajelulla uudessa kotikaupungissa ohittamaan Limingantullin Areena-rakennuksen (nyk. Terminaali). Paikka vaikutti lupaavalta keikkalokaatiolta, ja miehet ryhtyivätkin sutjakkaasti tuumasta toimeen.
Esiintymään kutsuttiin tunnettuja artisteja ympäri Suomea ja ensimmäinen Tulvafest-tapahtuma näki päivänvalon vuonna 2016. Paikallista rap-skeneä edustivat muiden muassa Perusjätkät ja Henry K, johon tutustuttuaan porilaiset päättivät pyytää häntä kelkkaansa mukaan. Yhteistuumin miehet alkoivat suunnitella lisää hip hop -tapahtumia Ouluun, ja pian paikalliseen klubitarjontaan ilmestyi Tulvafestien lisäksi kuukausittainen Tulvaklubi, joka on tarjonnut esiintymismahdollisuuksia myös paikallisille aloitteleville kyvyille.
Yhdistykseksi Tulva Ry rekisteröitiin kevättalvella 2017.
Tulva on tuonut Ouluun kansainvälisiä artisteja: yhdysvaltalainen Reks, Kanadan Merkules , Looptroop Rockers Ruotsista. Devin the Dude on vieraillut kaupungissa pariinkin otteeseen. Liekö syynä paluuseen makoisa poronliha, jota tulvalaiset tarjosivat teksasilaiselle räppärille Seurahuoneella ja jota tämä Kuusiniemen mukaan ”kehui maasta taivaaseen”? Tulvalaiset kokeilivat siipiään myös kivijalkaklubi Wäinön vakituisina tapahtumajärjestäjinä noin puolen vuoden ajan, mutta saivat harmikseen huomata, ettei hip hop -painotteisessa yökerhossa riittänyt tarpeeksi kävijöitä keikkailtojen ulkopuolella.
Nuorisotyön suuntaan toiminta on laajentunut pikkuhiljaa. Tietä viitoittivat muun muassa yhteistyöprojektit Nuorten Ystävät ry:n ja Kaaos-hankkeen kanssa. Ensimmäisessä näistä nuorten kanssa työstettiin yhdessä rap-biisi, johon kuvattiin myös musiikkivideo. Toisessa osallistujat pääsivät itse järjestämään maksuttoman ja päihteettömän klubi-illan artisteineen sekä vastaamaan tiedotuksesta, markkinoinnista ja tapahtuman dokumentoinnista. Nuorten kanssa työskentely sytytti kipinän vaiherikkaan nuoruuden eläneissä miehissä ja johti sittemmin myös ajatukseen kuntouttavan työtoiminnan ryhmien perustamisesta.
Telakan historiasta puhuttaessa Kuusiniemen katse vaeltaa vaistomaisesti pihan poikki, kovalla työllä rakentuneen media- ja monitoimitalon suuntaan. ”Onhan tämä uskomaton tarina. Riskejäkin on pitänyt ottaa, mutta kasvettu on koko ajan ja suunta on vain ylöspäin.”
Telakka: venekorjaamosta mediapajaksi
Toppilan entisen satama-alueen telakka toimi pitkään venekorjaamona. ”Ennen täällä korjattiin veneitä, nyt täällä korjataan nuoria”, Henry toteaa osuvasti.
Tulva ry:n ja ahkerien talkoolaisten ansiosta rakennus pitää nyt sisällään ammattitason äänitysstudion erillisellä tarkkaamolla, tapahtuma- ja kuvauskäyttöön soveltuvan monitoimisalin, työpisteitä mediatuotantoihin, ruokailu- ja oleskelutilan, Moar-vaatemerkin tilat sekä pelailulle ja liikunnalle omistetun huoneen, jonka keskiössä ennen komeillut skeittiramppi on sittemmin siirretty pihamaalle. Taitojaan voi nyt hioa biljardissa tai pingiksessä, ja ylimääräistä energiaa voi purkaa turvallisesti katosta roikkuvaan nyrkkeilysäkkiin. Äänitysstudio on niin aloittelijoiden kuin ammattilaisten ahkerassa käytössä ja siellä on nauhoitettu musiikkia hip hopista raskaaseen heviin.
Yhdistyksen jäseniä on alusta asti ajanut halu vahvistaa Oulun kulttuurikenttää ja tehdä rohkeita avauksia. ”Koettiin, että tällaista paikkaa ei vielä ollut ja haluttiin olla suunnannäyttäjiä”, kertoo Henry. DIY-meininki näkyy tulvalaisten toimintatyylissä: ”Lähdetään rohkeasti tekemään. Ei anneta periksi ja näytetään, että pystytään itse toteuttamaan asioita.”
Kuin toinen koti
Ensimmäinen kuntouttavan työtoiminnan ryhmä aloitti Telakalla vuoden 2019 syksyllä, kun tilat oli saatu remontoitua uuteen uskoon. Tällä hetkellä talossa toimii kaksi ryhmää, joista toinen erikoistuu video- ja valokuvaukseen ja toinen musiikki- ja äänituotantoon. Ohjaajana toimii Kuusiniemen lisäksi myös musiikki- ja rap-taustainen Joni Virtanen.
Hip hop -kulttuurin perintö elää vahvana. ”Täällä kaikki ovat samalla viivalla: kaikilla on oikeus tulla kuulluksi ja kaikkia tuetaan. Tärkeintä on, että pelataan yhteen”, Kuusiniemi korostaa. Osalla kuntouttavan työtoiminnan ryhmäläisistä saattaa olla yksityiselämän ongelmia, osaa vaivaa esimerkiksi työuupumus tai motivaation puute. Ohjaajien tehtäviin kuuluu tietojen ja taitojen opettamisen lisäksi paljon muutakin. Vuosien varrella karttunut kokemus ja lähipiirin ihmiskohtalot auttavat ymmärtämään erilaisia elämäntilanteita paremmin sekä kohtaamaan nuoria rehellisesti omana itsenään ja tukemaan heitä eteenpäin.
Mediapaja on suosittu nuorten keskuudessa, hakijoita olisi jonoksi asti. Joillekin ryhmäläisistä Telakasta on tullut ikään kuin toinen koti ja siellä viihdytään hyvin. Telakalla tuntuukin vallitsevan kotoisan rento tunnelma ja ohjaajien ote on pohjoisoululaiseen tapaan rehdin suorasukainen ja vieraanvarainen.
Vaatemerkki toiminnan tukena
Välillä yhdistys on kamppaillut taloudellisten vaikeuksien kanssa. Telakan kunnostuskin oli vähällä jäädä kesken. ”Puolessavälissä urakkaa loppuivat rahat ja oltiin hetki sormi suussa tulevan suhteen”, Henry kertoo. Pohjakassa oli kerätty tapahtumatuotoilla ja rahojen huvettua remontointiin tuli parin kuukauden tauko. ”Muistan, että istuttiin tämän saman pöydän ääressä silloin kesällä repien suurin piirtein toisiltamme hiuksia päästä ja ihmetellen, mitä nyt tehdään.”
Hätiin tuli kuin tilauksesta Moar: lappilainen eettinen ja ekologinen vaatemerkki, jonka perustaja Henri Lyytinen innostui yhteistyöstä Tulva ry:n kanssa. Lyytinen oli jo itse vetäytynyt brändin aktiivisesta pyörittämisestä, mutta yhdistyksen kautta hän löysi mielekkään tavan jatkaa vaatemerkin elämää. Lyytinen luovutti Moarin tulvalaisten käsiin ainoana vaatimuksenaan, että kaikki vaatemyynnistä saadut tuotot käytettäisiin lyhentämättöminä nuoriso- ja kulttuurityöhön.
Onkin pitkälti vaatemerkin ansiota, että Telakan kunnostusta pystyttiin jatkamaan. ”Ilman Moaria koko homma olisi jäänyt siihen”, Kuusiniemi toteaa. Moarista on sittemmin muodostunut tärkeä osa yhdistyksen identiteettiä, ja tutun pandalogon voikin bongata sen jäsenten ja kannattajien päältä niin edustustilaisuuksissa kuin vapaa-ajallakin.
Tapahtumia, musiikkia, videoita ja mediaa
Mediapajan projektien kirjo on laaja ja kokouspöydän ääreen keräännytään lähes päivittäin ideoita pyörittelemään. Tapahtumatuotanto on edelleen tärkeä osa Tulva ry:n toimintaa, vaikka korona-pandemia onkin hidastanut tahtia. Hiljaisuutta klubirintamalla on kuitenkin rikottu järjestämällä livestream-keikkoja Telakalta. Mediapajalaiset ovat saaneet samalla kokemusta striimaamisesta ja siihen vaadittavista valmisteluista.
Musiikkiryhmäläiset työskentelevät musiikkiprojektiensa parissa: jotkut tekevät biittejä, jotkut laulavat tai soittavat bändissä, jotkut räppäävät. Ääniryhmä antaa panostaan myös talon videotuotantoihin suunnittelemalla niihin taustamusiikkia, efektejä ja äänimaailmaa. Yhteistyö pajalaisten välillä saattaa ryhmäläisten osaamista kätevästi yhteen. ”Tavoitteena onkin, että kaikki voidaan toteuttaa talon sisällä alusta loppuun”, Kuusiniemi kertoo.
Mediapajalla toteutetaan niin musiikkivideoita nouseville artisteille kuin tanssivideoita, artistihaastatteluita ja fiktiiivisiä lyhytelokuviakin. Lyhäreiden aihepiirit vaihtelevat pandemia-ajan käsittelystä ninjaelokuvien maailmaan.
Parhaillaan työn alla on Telakan oma ruokaohjelma, jossa kokkaillaan erilaisia ruokalajeja hävikkiruoasta. Pilottijakso on jo kuvattu ja sen vierailijana nähdään Suomen ensimmäinen MasterChef-voittaja Joonas Hämäläinen. Kutsuja on lähetetty myös paikallisravintoloiden kokeille, joiden toivotaan tuovan ohjelmaan omia makumaailmojaan. Kuten muutkin mediapajan videot, ruokaohjelman jaksot julkaistaan Telakka-mediapajan youtube-kanavalla.
Pikisaaren kautta aalloille
Kesäkuun alussa ilmoille kajahti uuden paikallisradion avajaislähetys Pikisaaresta. Nettiradiona aloittavasta, Tulva ry:n hallinnoimasta Kulttuuriradiosta eli KROsta on tarkoitus muodostua ”tekijöidensä näköinen radio, joka ei tunne genrerajoja”. Radion ohjelmahakuun sateli huima määrä ehdotuksia, ja musiikkipitoista ohjelmaa kuullaan useilta paikallisilta DJ:ltä, muusikoilta ja kulttuurivaikuttajilta. Musiikkityylien kirjo täyttää jo nyt nettiradiotaajuuksia ja KRO fm:llä soi ainakin reggae, hip hop, soul, psykedeelinen rock ja afrobeat.
Kulttuuriradion viereiseen huoneeseen on tekeillä myös kolmas kuntouttavan työtoiminnan ryhmä, joka keskittyy verkkojournalismiin ja radiotyöskentelyyn. Ohjaajan opastuksella toimiva harjoitustoimitus alkaa ylläpitää jo olemassa olevaa Tulvamedia-sivustoa.
Kesällä on luvassa myös vähän erikoisempaa ohjelmaa, kun Alpo-laiva vie ryhmäläiset pienimuotoiselle risteilylle Toppilansaaresta avomerelle vastapalveluksena äänentoistolaitteiston lainaamisesta Merikaupunni ry:n tapahtumaan. Udellessani, mihin risteily ryhmäläiset vie, vastaus kuuluu: ”En tiedä. Tuonne merille vaan. Pääasia, että päästään paatin kyytin, lyödään arskat päähän ja fiilistellään”, Kuusiniemi hymyilee.
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi KaltiolleMia Hannula.
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
”Henkilödokumenttina kokonaisuus on eheä, antaa katsojalleen tilaa pohtia, eikä ole sensaatiohakuinen.” Matti A. Kemi arvioi Ari Matikaisen ohjaaman dokumenttielokuvan Tiedustelija.
Raahen Galleria Myötätuulessa syys-marraskuussa 2024 esitetty Minna Kangasmaan näyttely In Progress tekee havaintoja muutoksesta, materiaalisesta maailmasta, yhteydestä maahan, katoavaisuudesta ja ajasta.
”Vihreät niityt törmäyttää erilaisia vastakohtaisuuksia kuin hiukkaskiihdytin.” Mutta mitä Tenka Issakainen löysi tästä entisen kuurojen koulun kaksi kerrosta täyttävästä teoksesta?
”Kirjallisuuden, musiikin ja kuvataiteen vihjeiden maailma kiehtoo, pakottaa etsimään merkityksettömiäkin huomioita, pitää valppaana”, Matti A. Kemi kirjoittaa elokuvasta Sebastian.
Reijo Valta katseli perinteistä poikkeavan kotimaisen ensi-iltaelokuvan Parvet Kuopiossa. Leffa esittää paljon kysymyksiä mutta ei anna vastauksia yhteenkään.
”Järvelinin jäsentäminen on tehokasta, lennokasta ja sisällöltään kuluneen skedetrukin kaltaisesti tärähtänyttä ja omalaatuista.” Matti A. Kemi kritisoi kuitenkin Pölykolan pientä fonttia ja tiheää taittoa.
”Kirjoittajakaksikko avaa näkökulman, jonka valossa läntinen historian tulkinta on arvottanut esimerkiksi juuri transatlanttisen orjuuden pelkäksi maailmanhistorian alaviitteeksi.” Juhani Rantala luki Orjuuden arvet.
”Kirja on jäntevästi rakennettu tiiviiksi tietoa täynnä olevaksi kokonaisuudeksi”, Risto Kormilainen kirjoittaa Maaria Haikolan tietoteoksesta Kämppäemäntiä ja laivakokkeja.
Syyskuun lopussa Suomussalmella kokoonnuttiin kuudensille Pakko sanoa! -festivaaleille. Matkassa yleisön puolella oli myös Veikko Leinonen, joka vieraili festivaalilla ensimmäistä kertaa ja kirjaili vaikutelmiaan Kaltiolle.
Ensimmäinen ajatukseni oli epäusko. Kieltäydyin täysin uskomasta lukemaani ja Helsingin Sanomien taloustoimittajaa, joka sanatarkasti toisti energia-alan toimitusjohtajan innostunutta puheenvuoroa: ”Tälle […]
Lokakuisen sunnuntai-illan harmaus ropisee ikkunalautoihin. Jos voisi vain tuudittautua taiteeseen, lukea kirjoja, käydä konserteissa ja teattereissa, tuijotella näyttelyitä – nämä […]