Onnittele 80-vuotiasta Kaltiota lahjoittamalla!
Kaltio ry on käynnistänyt pienkeräyksen 80-vuotisjuhlatilaisuuksien rahoittamiseksi. Keräyslupanumero on RA/2025/181 ja keräystili FI25 5741 4020 1806 54. Lue jutusta lisää keräyksestä.
Proosan kuolemaa, runouden parantamaa
Tuomo Heikkinen: Sillanrakentaja. 363 s.Aviador 2023.
Entinen läänintaiteilija, nykyinen Oulun kirjailijaseuran toiminnanjohtaja Tuomo Heikkinen sai pitkän odotuksen jälkeen julkaistua esikoisteoksensa. Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia kyseessä ei ollutkaan pelkkä runoteos vaan proosaa ja runoutta yhdistelevä tarinointi.
Maagista realismia edustava Sillanrakentaja on monin tavoin ilahduttava poikkeus esikoisteoksena. Tematiikaltaan teos halailee kuolemaa, lääppii uskonnollisia allegorioita ja flirttailee alluusioillaan mytologiseen ainekseen lintuaihelmineen.
Omalaatuiset henkilöhahmot eivät yhtä tapausta lukuun ottamatta omaa nimikalenterin mukaisia etunimiä, vaan ovat vaikkapa Käytettyjen autojen myyjä, Kartanpiirtäjä, Surmanajaja tai Halonhakkaaja. Halonhakkaajan jälkeläinen on siis Halonhakkaajan poika, toiset havainnollistuvat vaikkapa nimillä Lopen uupunut, Alaston tahi Sinimekkoinen neiti.
Minäkertojan ympäriltä vääjättömästi kaikki kuolevat. Vastaparina kertojalle on henkilö, jota nimitetään pelkällä persoonapronomilla Hän. Mystinen Hän on kirvesmies ja parantaja, joka ei työstään ota palkkaa. ”Hän ei käyttänyt myöskään kelloa, eikä avaimia. Mihin Hän olisi niitä tarvinnut? Kun luopui avaimista, oli vapaa.”
Sillanrakentajan sisäismaailma on ajaton. Puhelinkopit seisovat kadunkulmilla, parantajat ja ennustajat ansioituvat taidoillaan. Heikkisen kerronta on polveilevaa, paikoin karnevalistista. Tiivis, joskin vilkas kerronta kuvaa yhteen kappaleeseen toisen päähenkilöistään:
”Hänen ulkonäöstään saattoi sanoa vain sen, että kaikki miehet ja muutamat naiset olivat kaukaa katsottuina Hänen näköisiään. Hänen silmistään huokui ymmärrys ja kasvoista lempeys. Ja vaikka Hän oli ahertanut nuoresta iästä asti, Hänellä oli runoilijan kädet. Hän pukeutui murrettuihin väreihin sekä ajattomiin kuoseihin. Ja ehdottomasti Hän oli vanha sielu. Jos olisin uskonut uudestisyntymiseen, olisin saattanut ajatella, että kenties Hän oli edellisessä elämässään ollut luostarimunkki, joka oli tyrkätty kalliolta.”
Teos on nivottu yhdeksäntoista vuoden runoudesta proosaksi. Toisinaan tämä näkyy lyyrisena kielikuvastona (”lounaistuuli hieroi kumpupilven hartioita”), toisinaan ihan silkkana runoasetteluna ja paikoin vanhakantaisena riimittelynä säkeistöineen: ”Polttakaa nukke / lapsi on vainaa / elämäni langan kuolema söi. // Haudatkaa toivo / aika on lainaa / tuonelan herra korttinsa löi.”
Runouden ja proosa-aineksen yhteensulauttaminen tuntuu toisinaan kulmikkaalta. Särmäisyys tekstilajien välillä aluksi ihmetyttää, mutta loppua kohden vakuuttaa tyylivalinnan päämäärätietoisuudella. Kielikuvat tenhouttavat entisestäänkin utopistisia kyläyhteisöjä ja varjoisia hahmoja.
”Jotkut sairastuivat tunteisiin, joihin ei ollut hoitoa, ja Hän oli ylirakastunut, mutta sen kertoisin Hänelle vasta huomenna.” Teoksen kerrontarakenteessa on poikkeamia ja vihjeitä. Preesensmuotoinen narraatio sutkauttelee proleptisia eli ennakoivia ja itsestään tietoisia kerronnan tasoja: ”Vähitellen, kuin sykäyksittäin, maisema palasi vastaamaan epäluotettavan kertojan tarinaa.”
Teoksessa on muutama hersyvä huomiointi, jotka hölmistyttävät ja suovat virneilyä: Suhtautuisimmeko kielteisesti pallomereen, jos sitä kutsuittaisiin terapiaksi? Onko saunominen auringonpalvontarituaali? Jokainen kirjasto on kokoelmiltaan uniikki, teos huomioi.
Monisanaisen, paikoin rönsyilevän sanameren keskellä kertoja yliseksualisoi näkemiään naisia. Akteja on tähän nähden niukasti ja nekin on muotoiltu sanallisen häveliäästi. Kuvailut kuitenkin ontuvat kömpelöillä sanavalinnoillaan ja ovat tahmaisia rakkausluritteluineen. Toisessa pääluvussa seikkailu numeroitujen valtioiden läpi antaa vihjeitä olinpaikkojen todellisista esikuvista, mutta kuten naiskuvauksetkin, valtioiden tunnuspiirteet ovat sensuelleja ja arvuuttelevia.
Naivistinen sisäismaailma maagisella realismillaan muistuttaa paikoin Heikki Kännön tapaa maalailla hahmojen ympärille maisema. Yllättävistä tapahtumista saa mielleyhtymiä Mihail Bulgakoviin.
Esikoisteokseksi tyyli on omalakinen. Rosoisuutta esikoisteokseen on jäänyt tekstilajien yhteensaattamisessa, ja myös muutama asetteluratkaisu näyttää perin oudolta yksittäisine tavuineen tai hyppivine sisennyksineen. (Yleisellä tasolla huomautettakoon, että etenkin esikoisteoksien kohdalla kustannustoimittaminen ei olisi Aviadorille lainkaan pahitteeksi.)
Muusajuhlilla haastateltu kirjailija Heikkinen kaavaili jatko-osia teokselle. Osaltaan onneksi tämäkin seikka sotii muikeasti vallalla olevaa kirjallisuustraditiota vastaan; esikoisteoksilla harvoin on enempää annettavaa takakannen jälkeen, tällä runsaasti.
Metsä elonkirjon takaajana ja luonnonsuojelutyön näyttämönä
”Havumetsän lapsien voima on elokuvan kyvyssä käsitellä valtavaa aihevyyhtiä laajalle yleisölle lähestyttävällä tavalla.” Virpi Suutarin viimeisimmän dokumentin arvioi Kaltiolle Mia Hannula.
Metsäsuhteemme dokumentoijat ja ennallistajat
”Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo eivät jätä katsojaa sen harhakuvan valtaan, että maamme olisi täynnä luonnontilaista ja luonnonkaunista metsää.” Kajaanin taidemuseossa 10.12.2023 saakka esillä olevan Pohjoistuulen metsä -näyttelyn arvioi Niina Kestilä.
Perämeren Berliini 2025
Horizont-hanke herättelee henkiin purkutaloja sekä pandemiavuosien rajasulkujen hiljentämää Tornion ja Haaparannan kaksoiskaupunkisuhdetta. Saima Visti tutustui yhteisötaiteelliseen näyttelyyn.
Työväenkulttuurin takaisinvallankaappaus
”Työväenluokkaista kulttuuria tehdään omista lähtökohdista tietoisena ja ylpeänä eikä surkutella, että voivoi kun en ole syntynyt rikkaaseen perheeseen.” Anu Kolmonen haluaa kaapata keskustelun työläiskulttuurista takaisin työläisille.
Palsta suomalaisen elokuvataiteen avohakkuuksi
Mikko Myllylahden Cannesissakin palkittu lokakuun ensi-iltaelokuva on Kaltion kriitikko Matti A. Kemin mukaan ”ilahduttava kaato”. Ensi-iltansa leffa saa teattereissa 7.10.2022.
Demokratian yksinkertaistamisesta
Esseesarjan kolmanessa osassa Jenny Kangasvuo pohtii demokratiaa, joka saattaa nostaa vallankahvaan myös Saksan kansallissosialistien kaltaisen puolueen.
Tavallinen saksalainen professori
Jenny Kangasvuon essee aloittaa sarjan, jonka teemat nousevat Victor Klempererin päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 1933–1945.
Kaltion 75-vuotisjuhlaseminaari katsottavissa netissä
75-vuotisjuhlaseminaari ”Taiteen ja kulttuurin rooli koulutuksessa ja tutkimuksessa” on katsottavissa Oulun ammattikorkeakoulun youtube-kanavalla osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=jbpnxvfWOqM. Seminaari striimattiin torstaina 29.10.2020 klo 13–16.
Saarela – Voimailua ja taidetta Oulujoen varrella
Oulujokivarressa sijaitsevalla Saarelan maatilalla oli isäntä, jonka voimista liikkui villejä huhuja. Kyseessä oli painin olympiavoitolla nimensä historiaan kirjoittanut Yrjö Saarela, […]
Vanhuuden malleja eri ikäluokille
Väestön eliniänodotteen kasvaessa yksi ”vanhuuden” kategoria, 65+, ei enää riitä. Kuusikymppiset, kahdeksankymppiset ja satavuotiaat ovat ryhminä saatikka yksilöinä liian erilaisia, Jenny Kangasvuo kirjoittaa.
Vau, täällä on tällaisiakin tyyppejä
”Moni hyönteinen näyttää ulkoavaruuden olennolta, jos mikroskoopilla katselee. Se herättää enemmänkin hämmästystä, jopa inhoa ja halua torjua näitä olentoja. Silloin empatia jää helposti puuttumaan.” Sampsa Hannonen haastatteli eläinfilosofi Elisa Aaltolaa.
Mielenosoitusoikeuden taantuminen tainnuttaa demokratiaa
”Mielenosoittamisoikeus, kuten mikä tahansa muukin oikeus, voidaan myös menettää. Siksi sen toteutumista tulee seurata, tarkastella ja uudelleenarvioida.” Rovaniemeläinen lukiolainen Minea Kaippio kirjoittaa mielipiteenvapaudesta.
Sielujen läpi ujeltavia kertomuksia luopumisesta
”Elokuva on kokonaisuutena immersiivinen. Sen sisäismaailmaan uppoutuu vaivatta. Pöystin roolihahmo tivaa: ’Vakoiletko sinä, nainen, uniani?!'” Matti A. Kemi katseli Pirjo Honkasalon viimeisimmän fiktioelokuvan.
Vetoomusten allekirjoittelu ei riitä
Apartheid-valtioita on ennen Israeliakin pysäytetty boikottien avulla.
Via Karelia ja Österbottenin siutti Kotia
”Oli varhmaan tarkotus ette sain vastaani haasteita. Mie tarkotan ette, jos kirjailija lähtee stipentireissule, niin onnea oon se, ette jotaki tapahtuu. Mutta tällä kertaa tapahtumia oli aika monta.”
Vain väsymyksestä johtuvaa
”Etsiessäni talon vanhoja piirustuksia löysin senkin sisuksista hyvin pehmeän paperin. Vai pitäisikö sanoa sittenkin dokumentin: laidoista raskaasti hiutunut todistus sijoitti tilamme rekisteriin. Kaikki oli käsinkirjoitettu, ja voi miten kauniisti!”
Jenni Kinnusen kolumni.
Pääskyparvi taivaan räystään alla
”Kesällä Kuttura täyttyy elämästä, kun kylässä syntyneet palaavat jälkeläisineen tutuille laitumille. Tulemme pääskysten lailla, löydämme armaat asuinsijat, rakkaat rannat. Otamme vastaan, mitä kotikylän kesä tarjoaa.”
Pullotettuna päihdyttävä varoitusfilmi alkoholin ongelmista
”Tämän vuoden parhaimmistoa viihdeosastolla”, toteaa Matti A. Kemi 28.3.2025 ensi-iltansa saaneesta, Teemu Nikin ohjamaamasta elokuvasta 100 litraa sahtia.
Kylässä kylästä kylään
Mustarinda-seuran Miina Kaartinen ja Sanna Ritvanen viettivät kolme kuukautta residenssissä New Yorkissa. Kaltion palstalla he haastattelevat Red Hookin Pioneer Works -kulttuurikeskuksen julkaisutoiminnan johtajaa.
TaideTurvapaikka: safe(r) space for (inevitable) peace
Lölä Florina Vlasenko writes about TaideTurvapaikka, a community art project started at Oulu refugee center in 2023. The article is published in Finnish translation in the printed Kaltio 1–2/2025.
Jah(app)! Digihunteerinkia
Meänkielen kirjeenvaihtajamme Linnea Huhta pohtii tällä kertaa olemassaoloaan digitaalisessa maailmanpiirissä.
Thangka välittää viisautta, myötätuntoa ja voimaa
Vuoden 2025 helmikuun viikonloppuina Oulussa oli mahdollista tutustua thangkoihin Galleria 33:n tiloissa. Thangkat ovat keskeinen osa Tiibetin kulttuuria sekä tiibetinbuddhalaista harjoitusta.
Pamelalla Senegaliin
”Omakustanne on hykerryttävä ja sisällöltään yllättävän valistava teos matkailusta, eurooppalaisuudesta sekä senegalilaisen kulttuurista.”
Vahvan inhimillinen kuva Lönnrotista
”Tällaisen elämäkerran aika jo totisesti oli”, toteaa Risto Kormilainen emeritaprofessori Irma Sulkusen teoksesta Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa.
Mestari ja oppipoika
”Kirjansa alaviitteissä Seppälä valottaa usein kiinnostavia näkökulmia.” Juhani Rantala luki Juha Seppälän teoksen Paavo Rintalan kirjallisuuden lukemisesta.
Hakkuilla tavataan: tiedolla ja tarinoin tuhoa vastaan
Aktivistinen Metsäliike ja kulttuurilehti Kaltio kohtaavat toisensa yhteistyönumeron sivuilla, kiitos päätoimittaja-Paavolle tästä tilaisuudesta! Metsäliike on kansanliike, jonka tavoite on saada […]
Kepeitä piipahduksia viktoriaaniselle kosioreissulle
”Huolitellun tekstin lomassa näennäisesti ei tapahdu muuta kuin sulhasen valinta, mutta rivakasti etenevät käänteet tarjoavat lukijalleen kurkistuksen 1800-luvun ajatuskuvioihin ja maisemiin.” Matti A. Kemi luki Satu Tähtisen romaanisarjan kaksi ensimmäistä.
Sanojen äiti on kaasu
”Yhtä paljon kun piereskely on ollut osa ihmisyyttä, myös piereskelyyn liittyvä kirjoittaminen on kuulunut monien sanankäyttäjien repertuaariin.” Aapo Kukko luki Nastamuumion julkaiseman historiallisen suolikaasukirjoituskoosteen.