Badwoman: En lähde täältä milloinkaan. Ensi-ilta Valvenäyttämöllä (Oulu) 2.2.2024. Arvioitu esitys to 8.2.2024.
Ohjaus ja käsikirjoitus Milja Kauniston teoksen Elävän laulajan sielu pohjalta Tuuli Jartti ja Sini-Sisko Calamnius, äänisuunnittelu Tuuli Jartti, valosuunnittelu, toteutus ja tekniikan ajo Indrek Virronen, koreografinen konsultti Jouni Järvenpää, yhteistyössä Sirpa Grip ja Akseli Klonk.
Lavalla Tuuli Jartti ja Sini-Sisko Calamnius.
Musiikkiyhtyeenäkin tunnettu Badwoman-kaksikko Sini-Sisko Calamnius ja Tuuli Jartti esittävät Köyhyys-trilogian päätännöksi tarinan iskelmälaulaja Pasi Kauniston (s. 1950) elämänvaiheista. Sarjan aiemmat osat, Janne Kuustien ohjaama Ryysyrannan Jooseppi 2017 ja Tuomas Kumpulaisen ohjaama Tällä kasetilla on Kikkaa ja muuta musiikkia 2022 ovat nojanneet intiimiteatterin periaatteelle. Trilogian päätösosa En lähde täältä milloinkaan jatkaa hyväksi havaittua väylää toteuttaa kaikki niin yksinkertaisesti kuin mahdollista.
Lopputulos on eheä ja ylistettävä. Oulun Valvenäyttämöllä esitettävä teos on intiimin lisäksi kiihkeä, karnevalistinen ja koskettava. Ensimmäinen näytös on ilakoivaa puhetulvaa ja fyysistä tanssi- ja musiikkiteatteria. Jälkimmäinen näytös on pohdiskelevaa nukketeatteria ja monologia.
Näytäntötila on sikäli haasteellinen, ettei se salli puitteiltaan paljoa rekvisiittaa. Badwoman-kaksikko ratkaisee riemastuttavasti lavastuksensa roudauksen yksinkertaistamisesta lähtien yhdellätoista sinisellä panimotuotekorilla. Kori kalahtelee moneksi: milloin se on kapalo, milloin robottimainen ja saatanallinen verokarhu, milloin Pandoran lipasta muistuttava soittorasia.
Tekniikka nojaa samoin minimalistiseen valosuunnitteluun. Indrek Virronen loihtii pieneen tilaan oivaltavin ratkaisuin kauniita kokonaisuuksia. Etenkin toisen näytöksen hypnoottinen ja melankolinen kokonaisuus on toteutukseltaan mestarillinen taidonnäyte yksinkertaisten ratkaisujen kauneudesta ja lumoavuudesta.
Menemättä enempää teoksen juonenkäänteisiin annan vilpittömän kehuni teoksen narratiivirakenteesta. Ensimmäisen osan sinkoileva ja kiivas dialogivuo yhdistettynä fyysisesti haastaviin koreografisiin asentoihin hengästyttää katsojan, muttei näyttelijöitään.
Calamniuksen ja Jartin ajoitus naksahtaa iskuilleen niin puheessa kuin musiikkiesityksissä. Vuoropuhelu hoidetaan vielä kaiken kukkuraksi äänentoistotta, mikä lisää näyttelemisen fyysistä kuormittavuutta. Vailla hengästymisiä, vailla takerteluita parivaljakko näyttää ammattiosaamisensa.
Ensimmäisen puoliskon karnevalistinen, ylienerginen ja rouheasti ylinäytelty räväkkyys muuttaa näytelmän jälkipuoliskolla tyystin muotoaan. Kauniston elämän kolhut sidotaan näppärällä käsikirjoittamisella nopeisiin ajallisiin siirtymiin. Juonelliset käänteet kerrotaan sanataiteellisesti kauniiden analogioiden kautta.
Kauniston hittikimaraa musikaalissa säästellään hämmästyttävän kauan. ”Sanat eivät riitä kertomaan” kajahtaa neljännelläkymmenennellä minuutilla, ”Nelostietä” panttaillaan ensimmäisen näytöksen loppuun saakka. Muutoin Tuuli Jartin suunnittelemat, paikoin sambamaiset ja bossanovamaiset rumpukone-syntetisaattorijohtoiset sävellykset vievät musiikkia jouhevasti eteenpäin.
Calamniuksen ja Jartin yhteislaulanta on taidokasta. Koskettavaksi huomioksi nostaisin ”Elämän siteet” -tulkinnan. Sävellystyöskentely niveltyy huomaamattoman huolellisesti osaksi esitystä ja entisestään vankistaa muutoinkin ryhdikkäässä koheesiossa olevaa dramaturgiaa.
Näytelmä on hyödyntänyt Pasi Kauniston tyttären Milja Kauniston kirjoittamaa elämäkertaa Elävän laulajan sielu (2022). Kauniston ura iskelmälaulajana on sikäli toisteinen artistiura, että pohjat saavutetaan suosion jälkeen alkoholilla, ja uran hiivuttua valtiovallalla on osansa entisestään ruhjoutuneemman elämän hankaloittamisessa.
Elämäkerrallinen näytelmä on niiltä osin rohkea, että Kaunisto on edelleen elävien kirjoissa ja poissa julkisuuden valokeilasta. Iskelmätähtikiiltokuvan näköiseksi tämä teos ei taivu, mutta Badwoman-kaksikon kaltaiseksi, taiteellisesti mesoavaksi ja lumoavaksi taidonnäytteeksi kyllä. Takaan, että tämä teos yllättää räväkällä ammattitaidollaan molemmissa näytöksissään – eikä puoliaikakaan tee poikkeusta.
Tapahtuma Facebookissa: https://www.facebook.com/events/6633416883446966
Seuraavat esitykset:
la 10.2. klo 19.30
su 11.2. klo 15.30
pe 16.2. klo 18
la 17.2. klo 14.30
—-
la 11.5. klo 14.30
to 16.5. klo 18
pe 17.5. klo 18
la 18.5. klo 14.30
to 30.5. klo 18
pe 31.5. klo 18
la 1.6. klo 14.30
Emeritusprofessori ja entinen Kaltion päätoimittaja Veli-Pekka Lehtola pohtii saamelaisteemojen käsittelyäKaltiossa lehden sotienjälkeisen historian, vuoden 1966 saamelaisjulkaisun ja itse toimittamiensa teemanumerojen (1982 ja 1996) pohjalta.
Yhä suurempi osa EU-maiden kansalaisista kannattaa kauppapakotteita Israelille. Sadat eurooppalaiset poliitikot ovat viime ja tänä vuonna allekirjoittaneet vaatimuksia, joissa vaaditaan unionin yhteisiä pakotteita Israelia vastaan. Kasvavasta paineesta huolimatta EU ei ole lakkauttanut kauppaa edes Israelin siirtokuntien kanssa, jotka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.
Marja Helander lea okta beakkáneamos Sámi dáiddáriin sihke Suomas ja riikkaidgaskasaččat. Dán čavčča su filmmat leat mielde Muu ry galleriija joavkočájáhusas Čázevuložat […]
Sämikirjálâšvuođâst lii lamaš mielâkiddiivâš ihe, ko illá lii kiergânâm luuhâđ oovdeb kirje, ko čuávuvâš lii jo almostum. Tot lii uáli […]
Lyhyen urani aikana useat erilaiset valtaväestöön kuuluvat kulttuuritoimijat ovat pyytäneet minua yhteistyöhön siten, että olen voinut päätellä kiinnostuksen heränneen keskinkertaisen […]
”Koska vähemmistökielen kirjoitustaito on edelleen harvassa, olen ottanut enemmän vastuuta lehtikirjoitusten tuottamisesta ja niiden kielenhuollosta.” Marja-Liisa Olthuis on yliopistonlehtori ja kirjailija, mutta myös inarinsaamenkielisen Anarâš aavis -lehden toimittaja.
Sigga-Marja Magga pohti duodjin radikaalisuutta talvella 2024 Jouni S. Laitin näyttelyn avajaispuheessaan: ”Laiti pilaa yhteiskuntakritiikissään kauniin esineen”.
”Suomi ja Norja eivät ole kunnioittaneet Tenon tilanteessa saamelaisten itsemääräämisoikeutta, joka todetaan vuonna 2007 hyväksytyssä YK:n Alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevässä julistuksessa.” Saima Visti keskusteli Tenon lohitilanteesta Áslat Holmbergin kanssa.
”Karnevalistisen ja riehakkaan monologitulvan alle kätkeytyy havaintoja ympäröivästä sekä manifestoivaa ja voimaannuttavaa energiaa”, toteaa Matti A. Kemi Badwoman-ryhmän esityksestä Mopo – uusi kevät.
”En ole edelleenkään varma, mikä oli esityksen sanoma. Mitä opimme hullusta taistelutahdosta?” Eppu Meriö arvioi Puolangan Pessimistien kesän 2025 näytelmän Karvanoppamusikaali.
Toista kertaa syyskuussa 2025 järjestetty Pyhä Sana -festivaali esittelee sanataidetta ja musiikkia sekä keskustelee yhteiskunnallisista teemoista. Pentti Järvelin tutustui tapahtuman antiin.
”Websterin dokumentti ei luo sankaritarinoita, ei osoita syyttävää sormea. Ei saarnaa, ei tyrkytä.” Matti A. Kemi katseli Palavan maan.
”On olemassa vaihtoehtoisia tekemisen muotoja – on olemassa tila, jossa voin väittää katsojalle, että minä olen kuvassa metsästyksen haltijan turvaamana. […]
Saamelainen taide on yksi Kaltion 80-vuotisjuhlavuoden teemoista. Tässä numerossa esitellään laajasti 2020-luvun saamelaisia taiteita ja taiteilijoita, jotka toimivat pohjoiskalotin alueella […]
”Lauri-Matti Parppein esikoiselokuvassa törmäytetään klassisen musiikin jäykät säännöt ja avarat konserttisalit kokeellisen musiikin mielikuvituksellisuuteen, jota toteutetaan autotalleissa ja pienissä baareissa.” Jenny Kangasvuon arvioima Jossain on valo joka ei sammu saa juuri ensi-iltansa.
Vaikka sitä markkinoidaan Nauvoon sijoittuvana juhannusaiheisena draamana, jossa ”pilkahtelee huumori”, Elämä on juhla on pikemminkin tragediaa, josta on hankaluuksia löytää minkäänlaisia huumorin pilkahduksia. Matti A. Kemi arvioi leffan.
Katariina Lillqvist has been directing her new animation at Liminka Art School, where her script was also turned into a graphic novel in 2024. Lölä Vlasenko talked to Lillqvist and artist–teacher Tessa Astre about Roma history and creating art.
Lölä Florina Vlasenko sat down with four people of different backrounds to discuss Oulu Theatre’s play Perillä – Destination – الوصول إلى. The article is published in Finnish in print version of Kaltio.
Ján Skaličan stayed in Mustarinda artist residency in March 2025. He ruminates how the experience affected his state of mind. The Finnish translation tof the column is published in the printed Kaltio.
Kirjailija Eeva-Maria al-Khazaali vieraili Ars Kärsämäen avajaisissa. Hän löysi näyttelystä monenlaisia tulkintoja kasvusta.
